Vietimme Thaimaan lomamme kahdessa eri hotellissa. Olimme ensin neljä yötä Kata Beachillä neljän tähden Chanalai Flora Resortissa, josta siirryimme Mai Khao Beachille Marriottin huomiin. Minun oli tarkoitus kirjoittaa matkasta edes jossain määrin aikajärjestyksessä, mutta Marriott's Mai Khao Beach oli niin hieno, että postaus resortista löytyy jo blogista (linkki postaukseen), vaikka se olikin se jälkimmäinen lomanviettopaikkamme.

Tämä Kata Beachillä sijaitseva neljän tähden Chanalai Flora Resort ei missään nimessä ollut huono. Päin vastoin, se oli paljon hienompi, mitä olin osannut odottaa. Hotelli oli todella edullinen (maksoimme siitä vain 45 euroa yöltä per huone). Ajattelin ennakkoon, että täytyyhän hotellissa olla jotain vikaa, kun sitä niin edullisella myyvät. Hotellissa ei kuitenkaan ollut liiemmälti valittamista. En kuitenkaan suosittele, että hotelliin siirtyisi viiden tähden hotellista. Neljän ja viiden tähden ero osaa olla sitten melko suuri, vaikka puhutaankin hienoista hotelleista. Ainakin meidän kohdallamme neljä tähteä oli hieno, viisi tähteä erinomaisen hieno. Marriottista en olisi halunnut takaisin Chanalai Flora Resortiin.

Huoneemme olivat siistit ja tilavat. Vaikka hotelli ei ennen matkaamme pystynyt vahvistamaan, saammeko pinnasänkyjä vai emme, sellaiset molemmista huoneista onneksi löytyi. Varasuunnitelmana meillä oli kipaista ostamaan sellaiset kaupasta. Varasuunnitelmaa ei tarvittu.

Huone oli kaikkinensa kovin pelkistetty, mutta kaikki perusmukavuudet (vedenkeitin, jääkaappi, parveke, suihku ja kylpyamme erikseen) oli kohdillaan. Meidän huoneessamme toimi kaikki, matkakumppaneillamme oli rikki sekä vedenkeitin että ilmastointi. Korjauspalvelu oli onneksi nopeaa.

Huoneemme sijainti olisi voinut olla parempi. Meillä oli näköala uima-altaalle, mutta kulmahuoneen vuoksi ohikulkijat häiritsivät varsinkin ilta-aikaan, kun Isla oli jo yöunilla. Matkakumppaneidemme huoneen sijainti oli taas rauhallisempi, mutta heidän uima-allasnäkymän edessä oli toisen rakennuksen seinä. Portaita oli myös niin paljon, että jätimme rattaat aina respan viereen. Niitä olisi ollut turha lähteä kantamaan huoneeseen asti.

Näkymä huoneemme parvekkeelta.

Allasalueita hotellilla on kaksi. Vaikka altaalla olikin jatkuvasti jonkun verran porukkaa, löytyi silti aina itselle vapaa rantatuoli. Hotellilla olisi ollut myös lasten leikkihuone ja kuntosali, mutta kumpaakaan emme ehtineet edes vilkaista. Aamiainen hotellissa oli tavallisen hyvä hotelliaamiainen. Sekin muuten kuului tuohon 45 euron yöhintaan!

Chanalai Flora Resortin sijainti oli kätevä. Vieressä löytyi kauppoja, ravintoloita, pesuloita, hedelmäkojuja, kauneushoitoloita. Rantaan oli muutaman minuutin kävelymatka. Kata Beachillähän hotellit eivät ole rannalla, vaan koko ranta on julkista rantaa. Rantaresortia sieltä on turha haaveilla.

Hotellia vastapäätä löytyi rivistö palveluita.

Lähiravintola oli hyvä, edullinen ja ihanan paikallinen.

Kata Beach, Phuket

Hotelli oli oikeasti ihan hyvä. En vain pääse enää samaan moodiin, mikä minulla oli juuri tuon hotellikokemuksen jälkeen, ennen Marriott's Mai Khao Beachille siirtymistä. Kun toinen kokemus on ensimmäistä upeampi, ei sitä ensimmäistä enää osaa arvostaa samalla tavalla kuin ennen sitä toista kokemusta. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Ei siis mitään vikaa, vaan päin vastoin parempi kuin mitä oli odottanut. MUTTA.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Aamu alkaa joogalla @ Marriott's Mai Khao Beach

Oteaanko ihan alkuun tunnustus? En käynyt Thaimaan lomallamme joogassa. Aamuni alkoi ohjatulla venyttelytunnilla. Jooga vain kuulosti otsikossa paremmalta :) Olisi niitä joogatuntejakin resortissamme ollut, mutta niitä oli vain sellaisina aamuina, kun aamujumpat eivät mahtuneet meidän aikatauluumme. Sellaisena päivänä saatoin käydä vesijumpassa tai zumbassa. Ohjattua liikuntaa ja muuta ohjelmaa oli nimittäin pitkin päivää, jokaiselle päivälle erilainen ohjelma. Vain vesijumppa oli joka päivä ja samaan aikaan.

Minusta on ihanaa, kun myös lomalla saa elää normaalia aktiivista elämää. Ei pidä käsittää väärin, nautin myös suunnattomasti, kun saan viettää aikaa altaalla aurinkovarjon alla, mojito toisessa ja kirja toisessa kädessä. En ole kuitenkaan pelkkä löhöäjä, joten resort-elämässä ihania ovat myös joogat, vesijumpat ja zumbat. Niinä päivinä siis, kun vietimme aikaamme resortin aitojen sisäpuolella. Siihenkään en nimittäin ihan heti suostuisi, että viettäisin viikon, saati sitten kahta paikoillaan. Oli sitten mitä tahansa jumppia tarjolla.

Marriott's Mai Khao Beachin Sala thai oli ihana. Juuri sellainen, jossa haluaa aloittaa aamunsa. Patjat oli aseteltu rinkiin, ja jokaiselle oli aseteltu pieni pyyhe ja vesipullo. Katossa oli vain tuulettimet, eikä ilmastointi ollut tuntien aikana päällä. Aamulla olisikin ollut inhottavaa mennä kylmään tilaan. Thaimaan lämpö ja kosteus eivät siis ainakaan latistaneet aamun tunnelmaa. Rauhoittava musiikki, viereisen lammen lumpeet antoivat myös osansa aamun aloitukseen.

Ihan jokaiselle resortin asiakkaalle suunnatun venyttelytunnin luulisi olevan lässy. Sellainen, että ihan jokainen mummu ja vaarikin pysyvät tahdissa mukana ja uskaltavat tulla uudelleenkin. Kappas vaan. Taas kerran olin väärässä. Venyttelytunti alkoi lempeästi, mutta lopussa teimme jo siltoja. Tunti ei siis vain herätellyt kehoa uuteen päivään, vaan se oikeasti antoi kunnon potkun takamukselle.

Juuri näin loma-aamu kuuluukin aloittaa!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Phuketin erilaiset rannat - ruuhkaa ja rauhallisuutta

Monen mielikuva Phuketista on turistirysä. Rannat tupaten täynnä turisteja, ei tippaakaan omaa rauhaa. Oma mielikuvani Phuketista taisi olla jotain saman suuntaista (tai siis tismalleen niin). Siis ennen kuin aloin selvittää, millainen kohde tuo Phuket oikein onkaan. Jo silloin alkoi valjeta, että Phuket on todella suuri saari. Niin suuri, että sinne mahtuu jos jonkinlaista rantaa. Me kävimme niistä kolmella, Kata Beachillä, Mai Khao Beachillä ja Nai Yang Beachillä. Majoituimme ensin Kata Beachillä, jonka jälkeen meillä oli vielä viikoksi hotelli Mai Khao Beachillä (lue postaus täältä). Nai Yang Beachille teimme vain päiväretken.

Kaikki kolme rantaa olivat täysin erilaisia toisiinsa nähden.

Kata Beach
Kata Beachin luin ennakkoon olevan rauhallinen ranta. Sellainen lapsiperheille sopiva. Rannan vilkkaus yllätti minut täysin. Meidän oli tarkoitus vierailla viereisellä Patong Beachillä, joka on sitten se kaikkein vilkkain Phuketin rannoista, mutta Kata Beach riitti meille. Tämän enempää vilkkautta emme kahden noin 1-vuotiaan kanssa tarvinneet.

Kata Beachin lähikadut olivat täynnä kauppoja ja ravintoloita. Hintataso vilkkauden vuoksi oli tietysti hyvin edullinen verrattuna Mai Khao Beachiin ja Nai Yang Beachiin, niin ruuan kuin majoituksenkin suhteen.

Kata Beachillä oli myös Surf House. Jotenkin olin ennakkoon suuren suuri toiveajattelija, ja oletin surffauksen tapahtuvan meressä. Ehdin jo hieman innostuakin ajatuksesta. Tällainen kuvan mukainen Surf House, jossa surffataan keinotekoisilla aalloilla pienessä altaassa sadan silmäparin seuratessa ei ole kuitenkaan lainkaan minun juttuni.

Kata Beach oli minulle jopa pieni pettymys. Onneksi vietimme lomamme toisen puoliskon Mai Khao Beachillä, josta jo ennakkoon olin arvellut pitäväni enemmän. Rakastan nimittäin rauhallisia rantoja, joissa ei tarvitse kilpailla reviiristään.

Mai Khao Beach
Kukapa olisi uskonut Phuketista löytyvän rantakaistale, jossa ei ole muita? Kilometrejä ja kilometrejä pitkä Mai Khao Beach on juuri sellainen. Mai Khao Beach on Phuketin aivan pohjoisosassa, ja sen varteen on rakennettu resortteja. Resortit eivät kuitenkaan voi omistaa rantaa, joten rannat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Resortit vievät kuitenkin sen verran tilaa rantaviivasta, ettei sinne ihmisiä juurikaan eksy. Resortien väkikin näytti viettävän aikaansa enemmän uima-altailla kuin rannalla.

Mai Khao Beach oli myös siitä hyvä, että rannan tuntumassa oli puita ja täten myös varjopaikkoja. Itse en viihdy auringossa kauaakaan, joten ranta ilman mahdollisuutta varjoon ei ole minua varten. Mai Khao Beach on :)

Palveluita tällä rannalla ei ole niin paljon kuin ruuhkaisemmilla rannoilla, mutta joitain ravintoloita löytyy. Näin lapsiperhenäkökulmasta palvelut ovat ihan paikallaan, joskin mukana kulkee joka tapauksessa kopallinen vettä, ruokaa ja muuta tarviketta.

Mai Khao Beachin ympäristö näytti Marriott's Mai Khao Beach -resortin viidennestä kerroksesta tältä. Alue ei siis todellakaan ole rakennettu täyteen.

Nai Yang Beach
Nai Yang Beach lukeutuu niin sijainniltaan kuin vilkkaudeltaan ja palveluiden määrältään Kata Beachin ja Mai Khao Beachin välimaastoon. Tunnelma oli rauhallisempi kuin Kata Beachillä, mutta palveluita ja ihmisiä oli enemmän kuin Mai Khao Beachillä.

Osa Nai Yang Beachiä on Sirinath-kansallispuiston alueella. Kansallispuiston alueelle sisäänpääsy maksaa (muistaakseni noin) 100-200 bahtia (3-5 euroa) per turisti (paikalliset eivät maksa maksua), ja alueella on ainakin vierailijakeskus. Me kävimme myös kansallispuiston alueella, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että taksikuskimme jätti meidät sinne.

Myös kansallispuiston alueella oli joitain ravintoloita ja hedelmä/rantalelu/virvokekojuja, mutta varsinainen Nai Yangin keskusta sijaitsi kansallispuiston alueen ulkopuolella.

Minkä rannoista sinä valitsisit näistä kolmesta lomakohteeksesi?

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Luksusbrunssi Dubain palmusaarella @Kempinski Palm Jumeirah

Eihän Dubaissa koskaan sada. Emme piitanneet vesipisaroista sääennusteessa ja varasimme Dubain matkallamme perjantaibrunssin Dubain palmusaarella olevaan viiden tähden luksushotelli Kempinski Palm Jumeirahiin. Brunssin yhteydessä saisimme käyttää paikan uima-allasta ja yksityisrantaa.

Perjantaiaamu valkeni milläs muulla kuin vesisateella. Äh. Dubaissa siis voi sataa. Vesisade sinänsä oli tervetullut. Matkamme alkupäivät oli niin sumuista hiekkapölyn takia, että ilman raikastuminen oli parempi kuin hyvä. Mutta että juuri sinä päivänä, kun me olimme menossa rannalle uima-altaan äärelle. Ei auttanut kuin keskittää ajatukset itse brunssiin.

Pienoismalli Kempinski Palm Jumeirahista hotellin aulassa.

Kempinski Palm Jumeirah oli hotellina ihana. Sellainen Pretty Woman -ihana. Ovelle oli parkkeerattu Porsche (sellainen, jolla Richard Gere veisi Pretty Womanissa Julia Robertsin treffeille), hotellin aulassa oli koruliikkeitä (sellaisia Pretty Woman -koruliikkeitä), ja mikä parasta, hotellin henkilökunta oli sellaista Pretty Woman -henkilökuntaa. Etsiessäni wc:tä kurkkasin vahingossa väärän oven taakse. Ovimies huomasi ja ymmärsi heti, mitä etsin. Hän sitten sormella vinkkasi, sillä tavalla Pretty Womanin vähäeleisesti, missä päin etsimäni wc on. Hih :) Varmasti jokainen hotellin asiakas tuntee itsensä yhtä tärkeäksi kuin minä tunsin itseni. Eikä pidä käsittää väärin. Hotelli ei ollut liian hienosteleva. Se oli ihana.  

Me otimme brunssin Grouponin diilin kautta, ja hinta oli normaaliin 96 euron hintaan nähden kohtuullinen. Alkoholittomien juomien kera me maksoimme brunssista 69 euroa. Myös puitteisiin ja ruokiin nähden hinta oli oikeutettu. Jos olisimme olleet matkassa ilman lasta, olisimme varmasti ostaneet brunssin yhteydessä rajattoman alkoholitarjoilun (normaalihinta 140 €, Groupon-hinta 103 €). Nyt ostimme vain yhdet lasilliset kuohuvaa. Tarkan markan naisena laskin, että lasillisia olisi pitänyt juoda enemmän kuin kolme, jotta rajattoman alkoholitarjoilun maksaminen olisi kannattanut. Meidän ei siis olisi kannattanut.

Ruokia oli paljon erilaisia. Niin paljon, että kehotan jokaista kiinnostunutta käymään kurkkaamassa Matkakuume.net -blogista, mitä brunssilla on tarjolla. Siellä kaikki on esitelty ja kuvattu erinomaisesti :) Tässä kuitenkin pari kuvaa buffan antimista.

Itse olen selkeä alkupalaihminen. Tässäkään buffassa en juuri pääruokia maistellut, sillä salaatit, juustot, kylmät kalat ja äyriäiset saivat vatsani aivan täyteen. Tai sen verran täyteen, että tilaa oli vielä jälkiruuille. Niitä nimittäin riitti myös. Kempinskissä oltiin varmaan osattu odottaa minua, sillä jälkiruokavalikoima oli juuri minun makuuni tehty. Jos muuten olen melko kaikkiruokainen, niin jälkiruuissa olen aika nirso. Tuolla söin jälkiruokia enemmän kuin mieheni, ja se on paljon se.

Brunssin jälkeen sade lakkasi sen verran, että teimme kierroksen hotellin altailla ja rannassa. Aurinko ei kuitenkaan tullut esille, ja päätimme jättää rantaleikit tällä erää kokonaan välistä. Puitteet rantalomailulle olisivat olleet kohdillaan. Voisi tuolla lomailla pidempäänkin - silloin kun ei sada, eli lähes aina.

Pihalle oli rakennettu lapsille leikkipaikka. Tarjoilijamme kävi muutaman kerran kysymässä Islalta, olisiko hän lähtenyt ruokailun jälkeen tarjoilijan kanssa pelaamaan jalkapalloa. Valitettavasti sää ei tätä tällä kertaa sallinut. Isla olisi kyllä ollut suuri pallojen ystävä :)

Hotellialueen kierroksella näimme muutaman villan. HUH HUH! Pikainen googlettelu kertoo, että villat ovat vaatimattomasti 761 neliön kokoisia ja niissä on viisi makuuhuonetta. Hotellin aulassa olleesta hotellin pienoismallista näki, että villoilla on omat autotallit ja kattoterasseilla uima-altaat. Viikoksi tuollaisen saisi juuri alle 50 000 eurolla. Hinta ei sisällä vielä aamiaista, jonka voisi lunastaa 33 euron hintaan. Anyone? No, jokuhan noissakin majoittuu. Ei niitä muuten olisi rakennettu.

Dubai on tupaten täynnä perjantaibrunssipaikkoja. Me selasimme Matkakuume.net-blogin vinkistä Grouponin diilit (kiitos siis vinkistä), joista valikoimme Kempinskin. Halusimme käydä palmusaarella, ja elättelimme toiveita rantapäivästä. Brunssi Kempinskissä oli sateesta huolimatta hieno kokemus.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram