Nuorgam sijaitsee vain muutaman kilometrin Norjan rajalta. Jäämerelle sieltä pääsee alle tunnissa. Halusimme ehdottomasti hyödyntää tilaisuuden. Omasta edellisestä Jäämerellä vierailusta on kulunut ainakin 20 vuotta aikaa. Mieheni ei ollut käynyt Jäämeren rannalla koskaan.
Määränpääksi valikoitui Torhop sen perusteella, että heitimme sinne ystäväperheemme ystäväperheen lapsen heidän ystäväperheen luokse kesämökkeilemään. Heh, tuliko selväksi, että kyse on ystäväperheistä :D
Jo matkalla alkoi olla sellaista maisemaa, että huutelin takapenkistä jatkuvasti miestäni löysäämään kaasujalkaa, että saisin edes muutaman kuvan otettua vauhdista. Jos olisin muistanut, minkälainen on Norjan vuonomaisema, olisivat nämä kuvat jääneet ottamatta.
Perillä (täällä ystäväperheen ystäväperheen ystäväperheen mökillä) meitä odotti tällainen maisema. Kuka muu haluaisi katsella tällaista maisemaa kesämökkinsä ikkunasta ja terassilta?
Saimme luvan laittaa asuntoauton naapurin pihaan parkkiin, söimme lounaan ja lähdimme jalkaisin rantaan. Pahoittelut jo valmiiksi kuvien määrästä. En vain voi jättää yhtään näistä julkaisematta.
Torhopin kylä on todella pieni, eikä siellä ole edes kauppaa. Jäätelökioskia ei meidän ja kahden saksalaisturistin lisäksi kenties kannattaisi perustaa. Ympärivuotisia asukkaita siellä muistaakseni on viisitoista.
Rannassa mieheni kokeili kalaonneaan, me muut nautimme aurinkoisesta säästä. Mieheni sai yhden sein, mutta emme olleet niin optimistisia kalaonnen suhteen, emmekä olleet muistaneet ottaa muovipussia tai muutakaan kalankantovälinettä mukaan. Rattaiden alakoppa ei tuntunut yhtään sen paremmalta vaihtoehdolta kuin kalan kädessä roikottaminenkaan. Kala päästettiin takaisin mereen.
Torhopista oli henkisesti vaikea lähteä pois. Olisin voinut jäädä katselemaan tätä maisemaa päiviksi. Tästä syttyi kipinä pidempään Norjan reissuun. Ehkä ensi kesänä?
Tästäkin retkestä saamme kiittää Alma Arktikaa. Ilman heitä ja näitä kaikkia mahdollisia ystäväperheitä, olisi Torhop jäänyt meiltä näkemättä.
Määränpääksi valikoitui Torhop sen perusteella, että heitimme sinne ystäväperheemme ystäväperheen lapsen heidän ystäväperheen luokse kesämökkeilemään. Heh, tuliko selväksi, että kyse on ystäväperheistä :D
Jo matkalla alkoi olla sellaista maisemaa, että huutelin takapenkistä jatkuvasti miestäni löysäämään kaasujalkaa, että saisin edes muutaman kuvan otettua vauhdista. Jos olisin muistanut, minkälainen on Norjan vuonomaisema, olisivat nämä kuvat jääneet ottamatta.
Perillä (täällä ystäväperheen ystäväperheen ystäväperheen mökillä) meitä odotti tällainen maisema. Kuka muu haluaisi katsella tällaista maisemaa kesämökkinsä ikkunasta ja terassilta?
Saimme luvan laittaa asuntoauton naapurin pihaan parkkiin, söimme lounaan ja lähdimme jalkaisin rantaan. Pahoittelut jo valmiiksi kuvien määrästä. En vain voi jättää yhtään näistä julkaisematta.
Torhopin kylä on todella pieni, eikä siellä ole edes kauppaa. Jäätelökioskia ei meidän ja kahden saksalaisturistin lisäksi kenties kannattaisi perustaa. Ympärivuotisia asukkaita siellä muistaakseni on viisitoista.
Rannassa mieheni kokeili kalaonneaan, me muut nautimme aurinkoisesta säästä. Mieheni sai yhden sein, mutta emme olleet niin optimistisia kalaonnen suhteen, emmekä olleet muistaneet ottaa muovipussia tai muutakaan kalankantovälinettä mukaan. Rattaiden alakoppa ei tuntunut yhtään sen paremmalta vaihtoehdolta kuin kalan kädessä roikottaminenkaan. Kala päästettiin takaisin mereen.
Torhopista oli henkisesti vaikea lähteä pois. Olisin voinut jäädä katselemaan tätä maisemaa päiviksi. Tästä syttyi kipinä pidempään Norjan reissuun. Ehkä ensi kesänä?
Tästäkin retkestä saamme kiittää Alma Arktikaa. Ilman heitä ja näitä kaikkia mahdollisia ystäväperheitä, olisi Torhop jäänyt meiltä näkemättä.
Pysy matkassa mukana: