Vietimme ystäväni kanssa heinäkuussa viikon Napolissa ja Amalfin rannikolla. Napoliin olimme varanneet kaksi päivää, mutta lopulta kiersimme kaupungin parhaimmiston yhdessä päivässä.

Napoli jakaa mielipiteet kahtia, ja olen kuullut ihmisten sekä vihaavan että rakastavan kaupunkia. Minä kuulun ehdottomasti rakastajiin, eikä Napolin rosoisuus tehnyt siitä lainkaan synkkää ja tunkkaista vaan päin vastoin varsin aidon ja viehättävän. Turisteja ei tungeksi Napolissa joka kadun kulmalla, eivätkä kaupungin taskuvarasverkostot näyttäneet naamojaan meille lainkaan. Pieniä kujia pitkin olisi voinut kuljeskella päiväkausia, ja Via Tribunalin pizzerioita koluta viikko tolkulla. Kuinka monen kaupungin ydinkeskustassa näkee edelleen pyykit liehuvan kapeiden kujien väleihin kiinnitetyillä pyykkinaruilla?

Maailman parhaan pizzan jäljillä Napolissa ja sen lähettyvillä

Olen pitkään halunnut Napoliin ja siihen on ollut varsin yksinkertainen syy: pizza. Napolissa on tiettävästi keksitty pizza ja toki siellä pizzeria jos toinen valmistaa täydellisyyttä hipovia pizzojaan. Maailman parhaan pizzan metsästys oli meille varsin helppoa, sillä Liemessä-blogin Jenni kävi juuri meitä ennen Napolissa testaamassa useammankin pizzerian. Voiko matkaaminen olla tämän helpompaa! Kiitos siitä, Jenni! :)

Minulle uusi asia Napolin pizzerioista oli se, että suurin osa parhaista pizzerioista sijaitsee Via Tribunalilla. Luit oikein! Saman niminen ihana napolilainen pizzeria on myös Helsingissä. En vain ennen tiennyt pizzerian nimen olevan näin napolilainen.

Hotellivinkki Napoliin - Hotel San Pietro

Saavuimme Napoliin ystäväni kanssa puolen yön aikoihin. Otimme lentokentältä taksin, joka kaahasi Napolin monttuisia teitä meidät alle vartissa Hotel San Pietron eteen. Jollei hotellin nimi olisi ollut kirjoitettuna kissan (ison kissan - ehkä tiikerin) kokoisin kirjaimin hotellin seinään, en olisi uskonut meidän olevan perillä neljän tähden hotellissa. Napolin kujat osaavat sitten olla pelottavan näköisiä yöllä ja väsyneen silmin katsottuna.

Ilmeeni kirkastui saman tien kun pääsimme hotellin ovelle. Ovi pidettiin öisin lukossa, ja pukuun sonnistautunut herrasmies tuli avaamaan meille oven. Hotelli varsin kimalteli sisäpuolelta. Tähän aikaan yöstä on niin ihanaa saapua siistiin, kauniiseen majoitukseen, ja sitä Hotel San Pietro oli.