Tokioon verrattuna Kioto on pieni, kompakti, rauhallinen pikkukaupunki. Ei se ihan pieni kuitenkaan ole, mutta niin pieni, että parhaiten sen pystyy ottamaan haltuun polkupyörällä.
Muut päivät me kuljimme kävellen, junalla ja metrolla, mutta yhdeksi päiväksi vuokrasimme polkupyörät. Sääkin suosi erinomaisesti juuri meidän pyöräilypäivänämme. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 astetta. Ihana kesäfiilis, vaikka elimme vasta huhtikuun ensimmäisiä päiviä.
Polkupyörän vuokra oli 1000 jeniä selkeästi suositussa Kyoto Miyabiyassa. Meidän piti mennä noutamaan pyörät heti klo 8:30, kun liike aukaisi ovensa, mutta selvisimme aamiaisen jäljiltä sinne vasta kymmenen aikoihin. Onneksi meille oli vielä kuitenkin pyörät jäljellä.
Japanilaiseen tyyliin myös pyörien vuokraaja oli erittäin ystävällinen. Saimme matkaan vesipullot sekä kartan ohjeistuksineen, mitä reittejä kannattaa minnekin pyöräillä, ja missä taas pyöräily on kiellettyä (aivan ydinkeskustassa, Nishiki Marketin kulmilla).
Paras reitti pyöräillä pohjois-etelä suuntaan oli ehdottomasti Kioton halki virtaavan joen reunaa (kuva ylempänä). Länsi-itä-suunnassa taas Imadegawa-dori oli erinomainen tie. Sitä pitkin pääsi Kinkakuji Temppeliin (kultainen temppeli), toisessa päässä oli Ginkakuji Temppeli (hopeinen, tosin oikeasti ilmeisesti puunvärinen temppeli) ja tie näiden lisäksi kulki Kyoto Imperial -puiston ohi. Nämä kolme olivatkin meidän päivän pääkohteemme. Hopeista temppeliä emme tosin ehtineet suunnitelmista poiketen katsomaan, mutta kultainen temppeli olikin se tärkeämpi.
Kultaista temppeliä oli katsomassa muutama muukin turisti meidän lisäksi. Onneksi sentään temppelin edustalla oli iso lampi, joten siitä sai kuvan ilman sata turistia sen edessä.
Kultaiselta temppelin jälkeen pysähdyimme pienille markkinoille. Aiemmin jo mainitsinkin markkinoiden upeasta kirsikankukkakatoksesta, mutta todella suloiset ja vielä sitäkin herkullisemmat pienet, vanilja- tai suklaakreemillä täytetyt kalavohvelit jäivät vielä tarinan ulkopuolelle. Näitä ostaisin mieluusti myös Suomesta torilta - tai mistä vain :)
Kalavohvelivälipalan jälkeen jatkoimme matkaa Imperial Parkiin katsomaan roikkuvia kirsikankukkapuita. Jos Kyoto Imperial -palatsiin olisi halunnut sisälle, olisi sinne täytynyt ostaa lippu ja varata paikka jo pari viikkoa etukäteen. Me emme siellä käyneet. Mutta kirsikankukkapuut olivat kyllä niin hienoja, että puistossa kannatti ilman palatsivierailuakin käydä. Tämäkin paikka oli täynnä turisteja. Satu otti yhdestä turistiryhmästä heidän pyynnöstä kuvan, ja pääsi näin itsekin heidän joukkoonsa yhteiskuvaan :)
Kiotossa pyörää vuokratessa kannattaa muistaa, että pyörää ei saa parkkeerata minne tahansa. Jos niin tekee, voi poliisi takavarikoida pyörän, jonka saa sitten panttia vastaan takaisin. Ihan liian aikaavievää ainakin meidän lomasuunnitelmiimme, joten emme ottaneet sitä riskiä. Paitsi ehkä ihan vähän sen ajaksi, kun kävimme lounaalla :) Pyörät olivat lounaan jälkeen onneksi tallella. Maksullisia pyöräparkkeja on kyllä siellä-täällä, mutta juuri sillä hetkellä emme löytäneet yhtä ainutta. Kobe-härkä lounaamme oli sen arvoinen, että riski kannatti ottaa. Ravintola oli nimittäin lopettamassa lounastarjoiluaan, joten pyöräparkin etsinnät olisivat saattaneet vaarantaa Kobe-elämyksemme.
Muut päivät me kuljimme kävellen, junalla ja metrolla, mutta yhdeksi päiväksi vuokrasimme polkupyörät. Sääkin suosi erinomaisesti juuri meidän pyöräilypäivänämme. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 astetta. Ihana kesäfiilis, vaikka elimme vasta huhtikuun ensimmäisiä päiviä.
Polkupyörän vuokra oli 1000 jeniä selkeästi suositussa Kyoto Miyabiyassa. Meidän piti mennä noutamaan pyörät heti klo 8:30, kun liike aukaisi ovensa, mutta selvisimme aamiaisen jäljiltä sinne vasta kymmenen aikoihin. Onneksi meille oli vielä kuitenkin pyörät jäljellä.
Japanilaiseen tyyliin myös pyörien vuokraaja oli erittäin ystävällinen. Saimme matkaan vesipullot sekä kartan ohjeistuksineen, mitä reittejä kannattaa minnekin pyöräillä, ja missä taas pyöräily on kiellettyä (aivan ydinkeskustassa, Nishiki Marketin kulmilla).
Paras reitti pyöräillä pohjois-etelä suuntaan oli ehdottomasti Kioton halki virtaavan joen reunaa (kuva ylempänä). Länsi-itä-suunnassa taas Imadegawa-dori oli erinomainen tie. Sitä pitkin pääsi Kinkakuji Temppeliin (kultainen temppeli), toisessa päässä oli Ginkakuji Temppeli (hopeinen, tosin oikeasti ilmeisesti puunvärinen temppeli) ja tie näiden lisäksi kulki Kyoto Imperial -puiston ohi. Nämä kolme olivatkin meidän päivän pääkohteemme. Hopeista temppeliä emme tosin ehtineet suunnitelmista poiketen katsomaan, mutta kultainen temppeli olikin se tärkeämpi.
Kultaista temppeliä oli katsomassa muutama muukin turisti meidän lisäksi. Onneksi sentään temppelin edustalla oli iso lampi, joten siitä sai kuvan ilman sata turistia sen edessä.
Kultaiselta temppelin jälkeen pysähdyimme pienille markkinoille. Aiemmin jo mainitsinkin markkinoiden upeasta kirsikankukkakatoksesta, mutta todella suloiset ja vielä sitäkin herkullisemmat pienet, vanilja- tai suklaakreemillä täytetyt kalavohvelit jäivät vielä tarinan ulkopuolelle. Näitä ostaisin mieluusti myös Suomesta torilta - tai mistä vain :)
Kalavohvelivälipalan jälkeen jatkoimme matkaa Imperial Parkiin katsomaan roikkuvia kirsikankukkapuita. Jos Kyoto Imperial -palatsiin olisi halunnut sisälle, olisi sinne täytynyt ostaa lippu ja varata paikka jo pari viikkoa etukäteen. Me emme siellä käyneet. Mutta kirsikankukkapuut olivat kyllä niin hienoja, että puistossa kannatti ilman palatsivierailuakin käydä. Tämäkin paikka oli täynnä turisteja. Satu otti yhdestä turistiryhmästä heidän pyynnöstä kuvan, ja pääsi näin itsekin heidän joukkoonsa yhteiskuvaan :)
Kiotossa pyörää vuokratessa kannattaa muistaa, että pyörää ei saa parkkeerata minne tahansa. Jos niin tekee, voi poliisi takavarikoida pyörän, jonka saa sitten panttia vastaan takaisin. Ihan liian aikaavievää ainakin meidän lomasuunnitelmiimme, joten emme ottaneet sitä riskiä. Paitsi ehkä ihan vähän sen ajaksi, kun kävimme lounaalla :) Pyörät olivat lounaan jälkeen onneksi tallella. Maksullisia pyöräparkkeja on kyllä siellä-täällä, mutta juuri sillä hetkellä emme löytäneet yhtä ainutta. Kobe-härkä lounaamme oli sen arvoinen, että riski kannatti ottaa. Ravintola oli nimittäin lopettamassa lounastarjoiluaan, joten pyöräparkin etsinnät olisivat saattaneet vaarantaa Kobe-elämyksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!