Huomasin kesällä Veera Biancan Instagramissa ihanan videon, missä hän rapsutteli lampaita metsäisellä tiellä Mustasaaressa. Mustasaaressa? En ollut koskaan kuullutkaan koko saaresta. Googletin ja siinähän se nököttää, kotisaareni Lauttasaaren vieressä. Tuo täytyisi saada omankin kesän aikatauluun.
Kun vihdoin tuli aikaa Mustasaarelle, oli maanantai, eikä Mustasaari ole maanantaisin auki. Seuraava sunnuntaikin oli vapaana, ja silloin saaren ravintolassa tarjoiltaisiin myös brunssi. Sehän meille kelpaisi.
Katsoin lautta-aikataulut tietysti vasta retkipäivän aamuna, ja juuri missasimme kello kymmenen lautan. Tähtäsimme yhdentoista lauttaan ja matkalta vielä soitin varmistaakseni, ettei brunssikattaus olisi varattuna täyteen. Olisi kurjaa lähteä 3-vuotiaan kanssa takaisin mantereelle ruuan perässä ja palata takaisin lampaiden pariin "sitten joskus". Brunssi on ollut suosittu, mutta tilaa heillä on niin paljon, ettei se ole kuulemma koskaan loppunut kesken. Ainoa huomio oli, että lauttalaiturilla kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä lautta olisi todella suosittu ja jollei haluaisi jonottaa brunssille, kannattaisi odottaa vartin verran lautan saapumisen jälkeen, jolloin jono olisi ehtinyt jo huveta.
Me marssimme varoituksista huolimatta nälkäisinä suoraan brunssipöytään. Pieni jono liikkui kahden kaistan kera hyvin nopeaan. Ruoka oli kiltisti sanottuna lapsiperheystävällistä. En siis lähtisi nautiskelemaan brunssista Mustasaareen aikuisporukalla, vaan ruoka täytti tehtävänsä, eli saimme syötyä lounaan.
Saaren koko muu kattaus olikin sitten aivan toista luokkaa. Mustasaari on varsinainen 3-vuotiaan paratiisi. Ensimmäisenä lähdimme etsimään niitä lampaita. Lähdimme väärään suuntaan ja päädyimme pupujen ja kanojen luo. Pupuja ei harmillisesti saanut silittää, joten jatkoimme matkaamme.
Vastaan tuli lato, joka osoittautui kirkoksi. Wau. Tällaisessa miljöössä minäkin viihtyisin kirkossa. Olisipa hienoa osallistua vaikka jonkun häihin täällä. (Vink, vink - anyone?) Seremonia olisi varmasti upea meren äärellä tätä maisemaa katsellessa.
Mutta lampaita ei näkynyt ja olimme jo saaren toisessa päässä. Palasimme takaisin ja jatkoimme uimarannan toiselle puolelle. Nyt tiesin olevamme lampaiden jäljillä. Portissa oli kyltti, joka kehotti pitämään sen kiinni. Täällä täytyisi olla vapaana viipeltäviä lampaita. Ja siellä ne olivatkin. Katoksen alla köllöttelemässä ja muiden saarivieraiden rapusteltavina.
En olisi itse uskaltanut lähestyä lampaita näin rohkeasti, mutta koska muutkin olivat aivan niiden vieressä, niin myös me päätimme mennä rapsuttelemaan niitä. Myöhemmin lampaat olivat metsässä, joten pääsimme näkemään ne sekä aivan läheltä että metsän keskeltä retkeilemässä.
Lampaiden jälkeen piipahdimme Hevossaaren puolella. Nimestään huolimatta saaressa ei ole hevosia, vaan upea metsäinen luontopolku.
Loppuajan vietimmekin Mustasaaren leikkipuistossa. Aikaa meillä kului Mustasaaressa useampi tunti, vaikkemme varsinaisesti jääneet oleilemaan mihinkään pisteeseen. Saaressa oli vaan kertakaikkisesti niin paljon tekemistä. Tänne tulemme toistekin!
Kun vihdoin tuli aikaa Mustasaarelle, oli maanantai, eikä Mustasaari ole maanantaisin auki. Seuraava sunnuntaikin oli vapaana, ja silloin saaren ravintolassa tarjoiltaisiin myös brunssi. Sehän meille kelpaisi.
Katsoin lautta-aikataulut tietysti vasta retkipäivän aamuna, ja juuri missasimme kello kymmenen lautan. Tähtäsimme yhdentoista lauttaan ja matkalta vielä soitin varmistaakseni, ettei brunssikattaus olisi varattuna täyteen. Olisi kurjaa lähteä 3-vuotiaan kanssa takaisin mantereelle ruuan perässä ja palata takaisin lampaiden pariin "sitten joskus". Brunssi on ollut suosittu, mutta tilaa heillä on niin paljon, ettei se ole kuulemma koskaan loppunut kesken. Ainoa huomio oli, että lauttalaiturilla kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä lautta olisi todella suosittu ja jollei haluaisi jonottaa brunssille, kannattaisi odottaa vartin verran lautan saapumisen jälkeen, jolloin jono olisi ehtinyt jo huveta.
Me marssimme varoituksista huolimatta nälkäisinä suoraan brunssipöytään. Pieni jono liikkui kahden kaistan kera hyvin nopeaan. Ruoka oli kiltisti sanottuna lapsiperheystävällistä. En siis lähtisi nautiskelemaan brunssista Mustasaareen aikuisporukalla, vaan ruoka täytti tehtävänsä, eli saimme syötyä lounaan.
Saaren koko muu kattaus olikin sitten aivan toista luokkaa. Mustasaari on varsinainen 3-vuotiaan paratiisi. Ensimmäisenä lähdimme etsimään niitä lampaita. Lähdimme väärään suuntaan ja päädyimme pupujen ja kanojen luo. Pupuja ei harmillisesti saanut silittää, joten jatkoimme matkaamme.
Vastaan tuli lato, joka osoittautui kirkoksi. Wau. Tällaisessa miljöössä minäkin viihtyisin kirkossa. Olisipa hienoa osallistua vaikka jonkun häihin täällä. (Vink, vink - anyone?) Seremonia olisi varmasti upea meren äärellä tätä maisemaa katsellessa.
Mutta lampaita ei näkynyt ja olimme jo saaren toisessa päässä. Palasimme takaisin ja jatkoimme uimarannan toiselle puolelle. Nyt tiesin olevamme lampaiden jäljillä. Portissa oli kyltti, joka kehotti pitämään sen kiinni. Täällä täytyisi olla vapaana viipeltäviä lampaita. Ja siellä ne olivatkin. Katoksen alla köllöttelemässä ja muiden saarivieraiden rapusteltavina.
En olisi itse uskaltanut lähestyä lampaita näin rohkeasti, mutta koska muutkin olivat aivan niiden vieressä, niin myös me päätimme mennä rapsuttelemaan niitä. Myöhemmin lampaat olivat metsässä, joten pääsimme näkemään ne sekä aivan läheltä että metsän keskeltä retkeilemässä.
Lampaiden jälkeen piipahdimme Hevossaaren puolella. Nimestään huolimatta saaressa ei ole hevosia, vaan upea metsäinen luontopolku.
Loppuajan vietimmekin Mustasaaren leikkipuistossa. Aikaa meillä kului Mustasaaressa useampi tunti, vaikkemme varsinaisesti jääneet oleilemaan mihinkään pisteeseen. Saaressa oli vaan kertakaikkisesti niin paljon tekemistä. Tänne tulemme toistekin!
Pysy matkassa mukana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!