keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Todellisuus junamatkasta vauvan kanssa

No niin, kotona ollaan. Matkattiin junalla Jyväskylään ja takaisin. Kaksin minä ja neliviikkoinen vauvamme.



Todellisuushan on se, että neliviikkoiselle kaikki on uutta. Ihan kaikki. Ja ilmeisesti myös pelottavaa. Menomatkamme alkoi kotona hirmuisella huudolla, kun vaavimme heräsi yöunilta siihen, kun häntä valmisteltiin lähtöön. Lähinnä vaipanvaihtoon ja pukemiseen. Huuto loppui rautatieasemalla, kun hän pääsi jatkamaan uniaan vaunuihin. En edes ehtinyt huokaista helpotuksesta, kun heti junaan päästyämme huutoitku jatkui. Olihan vastassa ihan uudet hajut ja äänet. Se siitä rauhallisesta matkasta.

Mutta ei se mitään, vauvat itkevät. Itkevät kun ovat väsyneitä eivätkä malta nukahtaa. Itkevät kun ovat uudessa paikassa. Itkevät kun ovat nälkäisiä. Itkevät kun syövät liikaa ja puklaavat. Itkevät kun ovat entistä väsyneempiä, kun eivät ole malttaneet nukahtaa. Itkevät Helsingistä Tampereelle saakka. Voin kertoa, että Helsinki-Tampere väli ei ole koskaan aiemmin kulunut niin nopeaan (jotain positiivista tässäkin:). Koko matkan olin valmiustilassa hyssyttelemään ja heijaamaan. Onneksi perhevaunusta penkkinsä ostavat matkustajat ovat tietoisia siitä, että perheitä ja lapsiahan juuri siinä vaunussa on. Ja meidän vaunussa oli lähinnä symppismummuja. Mummut jäivät kyydistä Tampereella, ja me matkasimme vauvan kanssa kaksin vaunussamme Jyväskylään asti. Vauvakin ymmärsi, ettei kannata enää itkeä, kun ei kukaan ulkopuolinen kuitenkaan kuule.



Puoli tuntia ennen perillepääsyä vauva nukahti niin sikeään uneen, ettei herännyt pukemiseen, ei autoon nostamiseen, ei autosta mummolan sohvalle kantamiseen. Nukkui kaksi tuntia vielä sen jälkeenkin. Niin pitkään, että äitikin ehti nukkua reilun tunnin päikkärit. Ja niin olimme pirteinä mummolavierailuun :)

Hyvin suoriuduttu menomatkasta siis!

Entä paluumatka?

Takaisin päin matka sujui vauvan puolesta paljon helpommin. Ensimmäinen puoli tuntia meni huutaessa, mutta sitten hän nukkuikin kotiin saakka. Muuten tuntui, että matkaamme sattui ihan kaikki muu mahdollinen, mikä junassa vauvan kanssa matkustaessa voi sattua:

  1. Junaan saapui vaunujen kanssa se äiti, joka kuvitteli olevansa se muita parempi matkustaja, jolla on oikeus määrätä muiden vaunut pois tieltään. Hänen kun kuuluu saada omat vaununsa lähimmäksi istumapaikkoja - tietenkin, miten muutenkaan. Kyllähän muut voivat laittaa vaununsa invapaikalle. Eihän invapaikkoja koskaan ennenkään kukaan ole käytäänyt, joten tuskin nytkään kukaan pyörätuolilla paikalle tulee. No. Ei tullut tällä kertaa, mutta väittäisin, että myös Suomessa on ihan normaalia matkustaa junalla pyörätuolin kanssa.
  2. Lastenvaunuja ja rattaita tuli kuin tulikin junaan enemmän kuin mitä sekä lastenvaunu- että pyörätuolipaikoille yhteensä mahtui. Ja niin kuin ajattelinkin, joutuivat ne viimeiset matkaajat jättämään vaununsa pitkin käytäviä. Vielä yhdet lisää, ja sitten en olisi keksinyt minne he olisivat omansa saaneet. Ei onneksi tullut.
  3. Olin varannut käytäväpaikan, kun kuvittelin siitä olevan helppo lähteä hyssyttelemään vauvaa. Väärä valinta. Meidän vauvan sai rauhoittumaan ja nukahtamaan vain ja ainoastaan rinnalle (kun on kyseessä noin hurja paikka kuin juna). Imettäminen ikkunapaikan suojassa on huomattavasti mukavampaa - myös ihan jo nälän yllättäessä. Jos joku sattuu tulemaan viereen ja haluat ikkunapaikalta pois, niin kyllä vieressä istuva siirtyy.
  4. Käytäväpaikkani viereiselle ikkunapaikalle oli tietenkin myyty lippu. Rouvalle, joka ei uskaltanut istua muille istumapaikoille puolityhjässä junanvaunussa, "jos vaikka joku tuleekin siihen". Eikä käytäväpaikka tietenkään kelvannut, vaikka sylissäni oli nukkuva vauva (tiedetään, itsepähän valitsin paikkani). Kaiken kukkuraksi rouvalla oli muhkeat eväät mukana, mutta ei pöytätapoja ääntelyn suhteen. Onneksi rouvan matka kesti vain pienen osan matkaa, ja vielä suuremmaksi onnekseni vauva ei herännyt rouvashenkilöä väistellessämme.
  5. Itku tarttuu. Onneksi ei vielä meidän vauvaamme, mutta pahoittelut naapuripenkin vauvan äidille. Ensimmäisen puolen tunnin aikana meidän vauva sai kuin saikin itkunsa tartutettua naapurivauvaan - aika piiiitkäksi aikaa. Hups :)


Näiden kokemusten jälkeen on jo paljon helpompi lähteä uudelleen junaan. Ei se niin pelottavaa olekaan!

torstai 21. toukokuuta 2015

Entä bussit ja junat?

Alkoi ihan naurattaa, kun suunnittelin jo hyvissä ajoin heinäkuun lentomatkaa. Tarkemmin sitä, että miten se sujuu vauvan kanssa. En ollut suonut ajatustakaan muille kulkuvälineille - niille hieman useammin käytetyille. No, autosta ja turvakaukalosta meidän perheessä vastaa mieheni, joten siitä viis (ainakin toistaiseksi). Mutta entä julkinen liikenne? Bussit ja junat? Eivät nekään mene ihan tuosta noin vaan ensimmäistä kertaa vauvan kanssa.

Helsingin sisäiset bussit olemme jo selättäneet. Kävimme koko perheen voimin kiropraktikolla viime viikolla, ja halusin ehdottomasti, että kuljemme matkat bussilla. Ensimmäinen vaunujen kanssa matkustus niin, että mukana on kahdet käsiparit (tai kolmet, mutta parin viikon ikäisen käsistä ei vielä tähän ollut apua). Teoriassa ja muiden hoitamana homma näyttää sujuvan leikiten, mutta silti mieleen tuli monta entäs jos ja mitäs sitten kun -tilannetta. En tiedä oliko treenikerrasta mitään hyötyä, mutta ainakin sain itselleni mielenrauhan ja rohkeuden lähteä bussilla liikenteeseen kaksin vauvan kanssa. No, opinhan minä, miten vaunujemme jarrut toimivat. Eli olihan siitä treenikerrasta hyötyä :D




Mutta entä se juna? Ja vielä kaukoliikenteen juna. No. Sen testaamme huomenna. Matkaan neliviikkoisen vauvamme kanssa kahdestaan (kyllä, kahdestaan, hui) Jyväskylään mummolaan. En ole kauhuissani, mutta vähintäänkin jännittää.

Olen saanut neuvoja jo istumapaikan valinnasta: käytäväpaikka mahdollisimman läheltä lastenvaunupaikkoja. Senkin kuulin, että vaunupaikkaa ei tarvitse varata, eikä sen käyttäminen vaadi perhelippua. Tosin sitä en tiedä mitä käy jos vaunuja on enemmän kuin tilaa niille?? Ehkä niitä jätetään sitten käytäville - tai jotain.
Kyselin myös, saako vaunut jättää pyörätuolipaikoille, koska ne ovat lähempänä istumapaikkoja. Mutta niinhän ei tietenkään kannata tehdä, koska pyörätuolipaikat ovat maksullisia paikkoja. Häätö siis tulee, jos paikka onkin myyty.

Eniten minua ahdisti ajtus siitä, etten pääse itse vessaan koko kolmen ja puolen tunnin matkan aikana. Enhän voi vauvaa jättää vaunuihin valvomatta, eikä junan hoitopöydässä ole kuulemma edes reunoja (mikä tekee kuulemma heiluvassa junassa jo vauvan vaipan vaihdon hankalaksi). Ei kuulemma muu auta kuin vauva syliin ja pytylle, hih :)

Siinäpä ne suurimmat huoleni ja murheeni. Nyt varmaan moni pohtii, että eikö minua jännitä ollenkaan se, että jos vauva itkeekin koko matkan. No jännittää, mutta hyvällä tuurilla hän nukkuu ainakin osan matkasta, ja näin perillä saatamme molemmat olla pirteinä kuin pienet peipposet. Mutta jos nyt käy niin, että vauva päättää itkeä koko matkan alusta loppuun ja joudun sulkemaan itseni vauvan kanssa äänieristettyyn puhelinkopppiin tai häiritä tasaisesti kävellen jokaisen vaunun matkustajia, niin vähintäänkin voin lohduttautua ajatuksella, että perillä vastassa odottaa kahdet jaksavat kädet ja korvat.

Eikö vain mummu ja pappa? ;)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Vauvan kanssa lentokoneeseen - mitä mukaan?

Nyt kun viimeinenkin Italian matkaaja on syntynyt, voidaan suunnata ajatukset kohti itse matkaa. Kevät on kulunut niin pikavauhtia eteenpäin, että jotenkin en ole edes tajunnut, miten pian matka tuleekaan vastaan. Ihan jo reilun parin kuukauden kuluttua!

Meillähän koko kevät on vauvan myötä täynnä uutta opeteltavaa ja ihmeteltävää - ihan joka päivälle. En siis ollut yhtään etuajassa, kun aloin jo jonkin aikaa sitten pohtia, että mitä kaikkea tuleekaan ottaa huomioon vauvan kanssa matkustaessa. Kolmen kuukauden ennakointi tuntuu ihan varmasti joistain liioitellulta, mutta minulle hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mitä sitä turhaan stressaamaan, jos voi tehdä asiat hyvissä ajoin stressaamatta :)

Aiheen teki muutama viikko sitten ajankohtaiseksi myös se, että huomasin sattumalta Facebookissa keskustelun, jossa tuore äiti kyseli mitä kaikkea tulee huomioida vauvan kanssa lentokoneessa, ja mitä kaikkea tulee koneeseen ottaa mukaan. Onneksi aloin tehdä jo tuolloin muistiinpanoja itselleni asiasta. Muutenhan joutuisin aloittamaan lähempänä matkaa aivan alusta. Paljon helpompi vain poimia muiden valmiit vinkit ja koostaa niistä lista odottamaan matkaa.

Mitä siis mukaan lentokoneeseen vauvan kanssa matkustettaessa?

Vauvalle:
  • Vaihtovaatteet tai paritkin
  • Vaippoja
  • Pyyhe tai muu alusta vessan hoitopöydän päälle 
    • onko lentokoneiden vessoissa hoitopöytiä?? Vai olikohan tämä vinkki kentälle?
  • Kosteuspyyhkeitä
    • Vinkkien mukaan ihan kokonainen paketti. Tosin kaikki kai tietävät lentokoneiden vessojen altaat - jos sinne saa mahdutettua juuri ja juuri omat kädet, niin vauvan peppua taitaa olla aivan turha edes yrittää hanan alle mahduttaa - kaiken lisäksi sellaisen hanan, josta saa vettä kahden sekunnin ajan kerralla. Vessaan ei taida mahtua enää kolmatta kättä pitämään hanaa auki ;)
  • Helistin, kirja, purulelu.
    • Mikä sitten onkaan sen hetken paras viihdyke.
  • Tutti tai tuttipullo nousuun ja laskuun (imetyskin käy)
  • Viltti
    • peitoksi ja myös peittämään nukkuvan vauvan kasvoja koneen kirkkailta valoilta
  •  Pipo
    • koneessa voi olla kylmä tai vähintään vetoisaa
  • Naksuja, imettäviä hedelmäsoseita tai muuta ei sotkevaa ruokaa jos niiden aika jo on
  • Rattaat tai kantoreppu/-liina
    • Tästä on ihmiset montaa mieltä, toisten mielestä rattaita ei kannata ottaa koneeseen asti, toisten mielestä ylisuuren hoitolaukun, vauvan, omien ulkovaatteiden ym. kapsäkkien kantaminen on hankalaa ja rattaat toimii hyvin kantojuhtana. Panun Matkat -bloggaaja osasi kertoa, että Helsinki-Vantaalla rattaat täytyy aina jättää baggage dropiin, mutta joillain muilla kentillä tilanne voi olla toinen ja silloin ehkä itse päätyisin ottamaan rattaat mukaan koneelle asti. Rooman tilanne täytyy vielä tarkastaa kesän matkaamme ajatellen.
  • Turvakaukalo
    • Tätähän ei tarvitse, jos ei matkalla turvakaukaloa käytä. Me vuokraamme auton, joten säästämme viitisenkymppiä sillä, että otamme oman mukaan. Finnairilla sen saa ottaa koneeseen mukaan, jos vain tilaa on. Jos ei ole, niin sen saa kuulla sitten portilla ja kaukalo jätetään koneen ulkopuolelle, josta sen saa sitten myös lennon jälkeen napata mukaansa.

Kommenteissa oli myös vauvan kuulosuojaimet, mutta itse en ainakaan vielä lämmennyt tälle idealle. Kokeneemmat voivat kertoa, olisivatko tarpeen?

Itselle (koska vauva):
  • Vaihtovaatteet tai parit 
    • Jos vauva puklailee ja oksentelee, niin eiköhän niistä riitä myös minun tai mieheni vaatteilleni asti.
  •  Muovipussi roskille
    • Tämän kai saa myös lentoemännältä, jos ei omasta kassista löydy.
  • Paljon hermoja
    • Jos vauva itkee, niin sitten se itkee. Eihän koneen hurinan seasta sitä kuule kuin pari lähintä riviä. Ja vaikka kuulisikin, niin sille ei sitten mitään voi. Siitä olivat keskustelijat eri mieltä kannattaako vauvaa pitää hereillä ennen lentoa. Toiset ajattelivat väsyneen vauvan nukahtavan helpommin koneessa, toiset eivät taas halua väsynyttä ja kiukkuista vauvaa lennolle. Tämä kai riippuu täysin minkälaisen vauvan koneeseen ottaa mukaan.

Tavaroiden lajittelusta ja jaottelusta eri pussukoihin välttämättömyyden mukaan oli myös keskustelua. Ja järjestelmällisyydessä minä olen kyllä jo nyt ihan paras! Eli käsimatkatavaraan pienempi laukku, johon laitetaan ne tavarat, joita aivan varmasti tarvitaan. Muut just-in-case -vermeet voivat olla isommassa laukussa ylälokerossa, josta niitä sitten tarvittaessa voi kaivaa.

Ja pitkän listan päätteeksi vielä huomio, että kannattaa ottaa mahdollisimman vähän tavaraa, jotta tavarapaljous ei stressaa ja ole liian hankala kannettavaksi. Juupa juu. Saa nähdä miten meidän käy :)

Koneen istumapaikat
Koneen istumapaikasta oli myös monta kommenttia. Hyvä huomio on se, että missään nimessä ei kannata suostua exit-paikalle (joskaan vauvan kanssa siinä ei kai saa istuakaan), koska silloinhan mitään käsimatkatavaroita ei saa laittaa edessä istuvan penkin alle. Minä en exit-paikoista muutenkaan välitä, mutta jos joku sattuu sellaisen toivomaan ja varsinkin siitä etukäteen maksamaan, niin rahat menevät hukkaan.

Eturivin paikka vauvakopalla olisi kaikkein paras vaihtoehto, mutta meidän kolmen tunnin lennolla se ei liene tarpeen - varsinkaan jos siitä joutuu maksamaan. Pidemmällä lennolla siitä helppoudesta maksaisin mieluusti. Vauva koppaan nukkumaan ja omat kädet on vapaana ruokailuihin ja muihin - eikö kuulosta helpolta? :) Kerron sitten jälkikäteen oliko se sitä, heh :D


Lisää vinkkejä otan mieluusti vastaan, jos listasta jäi jotain oleellista huomioimatta.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Helsinkimatkailua: Päivälehden museon satunäyttely

Jos joku kaipaa Helsingissä mukavaa ja leppoisaa tekemistä lasten kanssa, niin menkää Päivälehden museon Sakari Topeliuksen satuihin perustuvaan Satumaan sankarit -näyttelyyn!

Minä vierailin siellä lapsikatraan (ja heidän vanhempiensa;) kanssa pari viikkoa sitten juuri ennen oman lapseni syntymää. En edes oikeastaan tiennyt minne olimme menossa. Menin vaan lounaalle ystävien kanssa ja jatkoin heidän mukana satunäyttelyyn. Näyttely oli aivan mieletön! Näin myös silloin vielä lapsettoman aikuisen näkökulmasta. En kuitenkaan suosittele menemään ihan vaan tähän osaan näyttelyä ilman lapsia. Vähintään naapurista kannattaa hakea lapsi lainaan, niin näyttää kuuluvansa joukkoon :) Vastaanotossa oli tosin niin mukava nainen vastassa, että aivan varmasti myös lapsettomat toivotetaan näyttelyyn avosylin tervetulleiksi. Ilmeisesti alakerrasta olisi vielä löytynyt aikuisille suunnattu näyttelyn osa Topeliuksesta muutoin kuin satusetänä. Eli toisin sanoen, sinne vaan, oli niitä lapsia mukana tai ei.

Näyttelyssä oli monta pientä osiota. Oli keittiö leipineen, perunoineen ja kahvikannuineen. Oli soutuvene, josta pystyi onkimaan kaloja. Oli aarrekammio, toivomuskaivo, eläinten ääniä ja vaikka mitä. Myös sellaisia osioita, joihin viimeisillään raskaana en olisi mahtunut. Onneksi lapset innokkaina kertoivat kaiken näkemänsä :) Ja tietenkin siellä oli säkkituoleja ja tyynyjä, joissa äidit ja isät voivat istahtaa juoruamaan keskenään sillä välin kun lapset tutkivat innokkaina näyttelyä. Näyttely oli siis satujen maailmaksi rakennettu mielenkiintoinen leikkikenttä, jossa ihan kaikella sai leikkiä. Ei huolta siitä, ettei johonkin saisi koskea tai että jokin menisi rikki.



Pieni prinsessa-/prinssinurkkaus oli minun suosikkini. Mekot, hatut, kruunut, tossut ja muut vermeet niskaan ja valtaistuimelle poseeraamaan. Lapset siis. Aikuisten kokoja ei mekoissa ollut, heh.





Näyttely on avoinna elokuun 2015 loppupuolelle asti. Eikä muuten maksa mitään :)

www.paivalehdenmuseo.fi

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kun maailma sai uuden matkaajan

Taas on blogi elänyt hiljaiseloa. Tällä kertaa ei laiskuuttaani. Viikko sitten matkatiimiimme syntyi nimittäin uusi jäsen. Siitä lähtien aika on ollut pysähdyksissä. Olemme kuin kuplassa, jossa ei muulla maailmalla ole väliä. Jossa ei ole huolia eikä murheita. Ei mitään ylimääräisiä velvollisuuksia. Emme malta olla tuijottamatta ja silittämättä uutta matkaajaa. Hän on kaiken keskipiste. Pienenpieni prinsessamme.

Tiedän, että oman perheen kuplassa eläminen menee aikanaan ohi. Todennäköisesti hyvinkin pian. Joka päivä kun opimme jotain uutta, ihan kaikki kolme. Ja niin sen kuuluukin mennä. Tätä kokemusta emme aio kuitenkaan heittää hukkaan. Kuplamme laajenee pikkuhiljaa ja maailma tulee tutummaksi päivä päivältä, ei vain uusimmalle tulokkaalle, vaan myös meille tuoreille vanhemmille. Tästä lähtien vain täysin uudenlaisten linssien läpi katsottuna.