keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Uinuva Ialyssoksen rantakylä Rodoksella

Vietimme Rodoksella, Ialyssoksen kylässä viime elokuussa viikon. Nappasimme äkkilähtölennot pahimman sesonkiajan loppupuolella, ja matkassa olimmekin elokuun viimeisen viikon. Tämä on varmasti ensimmäinen, ja mahdollisesti myös viimeinen kerta kun totean näin, mutta olisin toivonut Ialyssoksessa olevan hieman enemmän turisteja.



Pidän rauhallisista lomakohteista. Etenkin sellaisista, joita ei ole rakennettu turisteja varten, vaan missä voi lomailla paikallisten läsnäollessa, mahdollisesti jopa paikalliseen tapaan. Nyt emme kuitenkaan olleet paikallisten rodoslaisten kylässä, vaan Ialyssoksen kylän rannanpuoleisessa osassa, joka on muovautunut nimenomaan turismin ympärille.

Oli ravintoloita, hotelleja, putiikkeja, kauppoja. Mutta missä olivat asiakkaat? En usko kaiken takana olevan täysin sesongin ulkopuolinen ajankohta. Monen liikkeen ovet oli pahvitettu, ravintoloiden ikkunoita koristi myynnissä tai vuokralla -ilmoitus. Rannan aurinkotuoleissa loikoili vain kourallinen turisteja. Kaduilla saimme liikkua kaikessa rauhassa. Ei ainakaan tarvinnut väistellä muita kapeilla jalkakäytävillä.





Emme me sentään täysin ainoita turisteja Ialyssoksessa olleet. Meidän hotellissamme, Villas Ducissa, näytti olevan mukavasti majoittujia, rannan ensimmäinen tuolirivistö oli parhaimpana päivänä lähes kokonaan varattu ja ravintolat alkoivat kyllä auringon laskettua pikkuhiljaa täyttyä. Sellainen miellyttävä pikkukylän vilkkaus kuitenkin puuttui. Olivat asiakkaat sitten paikallisia tai turisteja, niitä asiakkaita toivoisi yrittäjillä olevan vähintään sen verran että yrittäminen kannattaa.




Kenties korkeimpana sesonkina Ialyssos on täydellinen lomakohde rauhaisaan lomaan Rodoksella. Sieltä löytyi todella paljon hyviä ravintoloita, kauppoja, autonvuokraamoita, sen sijainti on riittävän lähellä lentokenttää, että kuljetus lentokentälle on helppoa ja nopeaa, mutta sen verran kaukana, ettei lentokentän äänet häirinneet. Ialyssoksessa on mukava ranta, jossa on helppo uida lastenkin kanssa ja myös harrastaa vaikkapa purjelautailua. Ialyssoksesta on kätevä vierailla Rodoksen kaupungissa tai kävellä Filarimos-vuorelle (sitä en muuten suosittele lastenrattaiden kanssa - kokeilin :D lue lisää kokeilusta tästä linkistä).


Ialyssoksen kylä Filerimos-vuorelta kuvattuna.


Jos Ialyssos kiinnostaa, lue myös aiemmat postaukseni Ialyssoksen ravintoloista ja hotellistamme Villas Ducista:
- Filerimos-vuoren valloitus
- Etsinnässä Rodoksen paras gyros - top 3
- Rodoksen parhaat ravintolakokemukset
- Hotellivinkki Rodokselle: Villas Duc, Ialyssos

Pysy mukana matkassa:

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Haloo Tallinna!

Nyt väsyttää. 


Hyvällä tavalla. Palasimme eilen illalla Tallinnasta. Olimme matkassa kolmen ystäväni kanssa Haloo Helsingin paluukeikalla. Täytyy tosin myöntää, ettei minua varsinaisesti kiinnostanut Haloo Helsinki. Muut olivat ehkä matkassa Haloo Helsingin, minä hyvän seuran ja matkan takia :) Minä en edes erota, mikä biisi on Haloo Helsingin, mikä Anna Puun, mikä Chisun. Kaikki ne kuulostavat samalta, ja kaikkia niitä luulin Haloo Helsingiksi ennen keikkaa. Oletin myös fiilisteleväni tulevaa Tallinnan matkaa kunkin näistä tahdissa. Pääsinpä fiilistelemään matkaa kolminkertaisen määrän :D

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsin, tuntisinko yhtään kappaletta, niin siitä ei ollut huolta. Olimme Saku Arenalla niin viime tipassa, että emme pysähtyneet edes baariin. Ajattelin mielessäni, että voin mennä hakemaan meille juomat siinä vaiheessa, kun tulee ensimmäinen kappale, jota en tunnista. Voi pojat, siihen meni kauan. Voikin siis olla, että suurin osa ennakkoon fiilistelemistäni biiseistä on ollut Haloo Helsingin. Tunnettuja kappaleita oli aivan valtaisa määrä. Minustahan taisi tulla melkein fani.



Seuraavalla kerralla businekseen mennen tullen


Matkasimme Tallinnaan tyylillä tietenkin, Tallink Starin kyydillä. Uutta Tallink Siljan Megastaria emme päässeet aikatauluvalintojemme vuoksi näkemään, mutta sentään lähdimme matkaan Länsisataman uudesta, vasta pari viikkoa sitten avatusta terminaalista. Menimme terminaaliin hyvissä ajoin sekä sen vuoksi, että näkisimme hienon terminaalin, mutta myös sen takia, että saisimme laivasta varmuudella istumapaikat. Istumapaikkojen lisäksi olisi pitänyt varata paikka Tallink Starin Pub Seaportin baarijonosta jo ennen sen aukeamista. Kesti nimittäin puoisen tuntia, ennen kuin jonoon astumisen jälkeen minulla oli kuohuviini ja neljä lasia (tai noh, muovimukia) kädessäni.



Paluumatkalla meillä ei ollut kiirettä laivaan, sillä Tallink Silja ylensi meidät blogiyhteistyönä business-luokkaan. On se vaan niin ihanaa ja rentouttavaa, kun sitä omasta paikasta ei tarvitse kilpailla satojen muiden matkustajien kanssa. Meidän oma pieni baarimmekin oli aivan tyhjillään, sen kun käveli limu-, viini- ja oluthanojen luo ja painoi nappia, ruokapöydän notkuessa erilaisista herkuista. Näin olisi kelvannut matkustaa myös Tallinnaan päin. Ensi kerralla matkaa varatessamme muistamme paremmin.



Onneksi emme palanneet illan viimeisellä lautalla


Onneksi me jäimme Tallinnaan yöksi. Kuten moni on varmaan uutisoinneistakin lukenut - tai ollut toteamassa paikan päällä - oli taksijono Saku Arenalta pois useamman sadan metrin mittainen. Ilmeisesti kukaan ei ole myöhästynyt illan viimeisestä lautasta, mutta voin kuvitella, että epätoivo on saattanut iskeä kesken jonotuksen. Uutisoinneista poiketen Tallinnassa ei ollut tuolloin hyytävä pakkassää, vaan miellyttävän leuto keväinen yö. Me emme silti jaksaneet olla kuuliaisia jonottajia, vaan pysäytimme taksin päätien varrelta, ennen kuin se ehti kääntyä Saku Arenalle ja taksijonolle päin. Näin maksoimme Tallinnaan nähden ryöstöhinnan, 20 euroa 7 kilometrin matkalta, eli noin kolme euroa per pää liikaa. Voin kertoa, että ei tunnu siltä, että taksikuski olisi tehnyt meitä kohtaan suurta vääryyttä. Olisihan meillä ollut vaihtoehtona palata parinsataametrisen taksijonon perälle ja jotkut toiset olisivat saaneet tämän ylihinnoitellun taksin.

Paluu salakapakkaan


Saku Arenalta huristelimme suorinta tietä Dissident Cocktails and Curiosity -salakapakkaan. Kollegani kanssa pohdimme ennen matkaa, kuinka olisikaan ollut hauska huijata ystäviäni kertomalla ennakkoon vain, että paikalla pitäisi olla joku cocktailbaari, ja esittää taksin lähdettyä, ettei sitä oikein taidakaan löytyä. Esittämiseen ei olisi ollut aihetta, sillä paikasta tietämättömän taksin kanssa salakapakkaan oli tälläkin kertaa yhtä hankalaa löytää. Yksi ystävistäni sanoikin kapakan olleen niin salainen, että häneltä olisi usko loppunut, jollen minä olisi käynyt siellä aiemmin. Onneksi on Google Maps ja minulla hyvä näkömuisti. Niinpä taas kerran keskellä suljettuja autokorjaamoita ovet aukenivat cocktailtaivaaseen.

Kiitos naiset seurasta. Oli ihanaa!


Yhteistyössä: Tallink Silja

Pysy matkassa mukana:


torstai 23. maaliskuuta 2017

Bongattiin parhaat Karibian risteilytarjoukset

Nyt se tapahtuu! Pääsemme vihdoin takaisin Karibialle ja, jippiii, Karibian risteilylle!



Viime Karibian reissusta alkaa olla jo kaksi ja puoli vuotta aikaa. Silloin olimme viettämässä babymoonia Barbadoksella. Edellisestä Karibian risteilystä - siitä onkin sitten jo kolme ja puoli vuotta aikaa. Tällaisen risteilyjen superfanin onkin siis jo todella korkea aika palata lauleskelemaan:

"Love boat, soon will be making another round. Looooove booooat. Promising something for everyone."

Trallalalllallaaaaa!

Risteilylle lähdemme loppusyksystä ja toteutamme sen yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen lisäalennuksen matkastamme. Tämä ei olisi kuitenkaan meille riittänyt, sillä unelmoimme aika kalliista risteilystä: Royal Caribbeanin yhden suurimman laivan, Oasis of the Seas -laivan viikon mittaisesta risteilystä.

Haluan matkustaa paljon, jonka vuoksi jokainen matka on saatava edullisella. Ongelmana usein on kuitenkin se, ettei mikä tahansa taso enää käy.



Risteilykeskus onkin aivan paras blogiyhteistyökumppani, sillä heidän tarjouksensa olivat mitä parhaimmat. Saimme risteilystä blogiyhteistyöalennuksen lisäksi ihan kaikille kuuluvan 35 prosentin alennuksen ja 100 dollaria käyttörahaa laivalle tuhlattavaksi. Eikä alennukset loppuneet tähän. Risteilykeskuksella oli vielä kampanja, missä Royal Caribbeanin risteilyillä lapset pääsevät veloituksetta majoittuessaan lisävuoteissa. Saimme täten vielä kolmanneksen matkan hinnasta pois.

Maksoimme risteilystä pilkkahinnan. Hinnaksi jäi vain reilut 60 euroa yöltä henkeä kohti yhdellä maailman suurimmista ja hienoimmista risteilijöistä. Hintaanhan kuuluu majoituksen ja saarien välisten kuljetusten lisäksi myös kaikki ruuat. Mahtavaa!



Blogialennus ei senkään vuoksi olisi riittänyt, että matkaan lähtee myös ystäväperheemme. Kenetpä saisi houkuteltua risteilyseuraksi näyttämällä useiden tuhansien eurojen hintalappua? No ei minua ainakaan, vaikka risteilyitä rakastankin. Ystäväperheellämme on kaksi lasta, joten heidän risteilynsä olisi ollut jo puoleen hintaan pelkästään lapsikampanjan vuoksi, mutta nyt hekin saivat toki myös 35 prosentin alennuksen ja 100 dollarin käyttörahaa.

Näin keväällä on ilmeisesti paras aika bongata alennuksia seuraavan talven risteilyille. Me olimme ihan viime tipassa liikkeellä, sillä hyttejä ei ollut enää montaa jäljellä haluamallemme risteilylle, eikä alennusaikaa ollut jäljellä enää kauaa. Osa alennuksista on jo tältä erää päättynyt, mutta osa kampanjoista on voimassa vielä tämän kuun loppuun. Jos siis haluat ensi talvena risteilemään edullisesti, kannattaa käydä kurkkaamassa Risteilykeskuksen tarjoussivua. tarjouksia kun on vielä voimassa, ja uusia tarjouksia varmasti tulee jatkuvasti. Ja vaikka meidän risteily olikin lähes loppuunmyyty, on Karibia täynnä risteilyjä ja risteilijöitä. Jokainen halukas pääsee varmati risteilemään.





Yhteistyössä: Risteilykeskus

Kuvat on kolmelta aiemmalta Karibian risteilyltäni. Koosteen aiemmista risteilyistä löydät tästä linkistä.

Pysy mukana matkassa:

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hotellivinkki Rodokselle: Perhehotelli Villas Duc, Ialyssos

Bongasimme viime elokuussa äkkilähtölennot Rodokselle. Hotelliksi valikoimme pienen perhehotellin, Villas Ducin, joka sijaitsee kätevästi vain seitsemän kilometrin päässä Rodoksen lentokentältä. Villas Duc on edullinen, kolmen tähden huoneistohotelli. Hintaan ja tähtiin nähden todellinen helmi.

Perhehotelli kun oli kyseessä, osasin jo odottaakin ystävällistä palvelua. Heti sisään astuessamme tiesinkin, että olimme valinneet hotellimme oikein. Tunnelma oli jotenkin todella lämminhenkinen ja paikka viihtyisän näköinen. Tällä kertaa edukas hotellivalinta osui täysin nappiin.



Tilava ja puhdas huoneisto


Huoneistomme oli tilava ja siisti. Ei uuden uutukainen, mutta kaikki oli ehjää ja puhdasta. Ihmettelin sitä ääneen, miten voin olla niin positiivisesti yllättynyt, että hotellihuoneessa on puhdasta. Eikö sen pitäisi olla normaalia hotellissa kuin hotellissa? Harmillisesti täytyy myöntää, ettei se ole. Enpä olisi huoneen puhtauteen kiinnittänyt muuten niin paljoa huomiota.





Huoneemme sijaitsi maan tasolla ja terassimme oli uima-altaalle päin. Huoneemme sijainti oli matkarattaiden kanssa kulkevien näkökulmasta ehkä hotellin paras. Huoneen sijainti sai lisäpisteitä myös pieneltä neidiltämme. Heti oven ulkopuolella majaili nimittäin kissaemo poikueineen. Päivän yksi (monista) kohokohdista olikin kissojen ruokkiminen.




Rauhallinen ja monipuolinen allasalue


Allasalue oli sekä pieni että riittävän laaja. En tiedä johtuiko siitä, että olimme matkassa sesongin loppupäässä, vai onko allasalue aina näin rauhaisa. Muillakin oli lapsia mukana, mutta silti altailla oli aina rentoa ja rauhallista. Aurinkotuoleista ei tarvinnut tapella, joskaan me emme niitä juurikaan käyttäneet, kun oma terassikin oli aivan vieressä. Siitä huolimatta oli miellyttävää, ettei allasalue ollut tupaten täynnä, eikä omasta tilasta tarvinnut taistella.

Ison uima-altaan lisäksi alueella oli pieni lastenallas, jossa oli valmiina korikaupalla allasleikkeihin sopivia leluja.

Ainoa ääni, mikä kuului altaille, oli lentokoneet, jotka kaartoivat ajoittain taivaalla tuoden uusia turistilastillisia saarelle. Meitä koneiden äänet eivät haitanneet. Päin vastoin. Pieni neitimme bongasi jokaisen lentokoneen ja siitä(kin) riitti viihdykettä, iloa ja riemua.






Paikallisia makuja hotellin ravintolasta


Hotellin ravintolaa testasimme muutamaan otteeseen. Ensimmäisinä lomapäivinä söimme siinä lounaita, ja torstai-iltana osallistuimme kreikkalaiseen iltaan, johon kuului laaja buffet kreikkalaisia ruokia. Kirjoittelin jo aiemmin matkamme ravintoloista (postaukset löytyvät tästä ja tästä), ja totesin, ettei huonoa kreikkalaista ruokaa varmaan ole edes olemassakaan. Ruoka oli erinomaista myös Villas Ducin ravintolassa. Kreikkalaisen illan buffassa oli tietysti myös se hyvä puoli, ettei tarvinnut valita vain yhtä kreikkalaisista herkuista, vaan saimme syödä samalla aterialla ihan kaikkea mahdollista. Tässä on tietysti huonot puolensakin, kun kaikki on niin hyvää, eikä millään malta lopettaa.

Koska olimme matkassa pienellä budjetilla ja meillä oli huoneisto, emme syöneet hotellin aamiaista kuin viimeisenä päivänä, jolloin halusimme ennen lentoa hieman tuhdimman aamiaisen. Aamiainen oli monipuolinen, tuore ja terveellinen - makkaroita unohtamatta. Olisihan se maistunut vaikka joka aamu.

Ravintolan sijainti oli myös miellyttävä, sillä se sijaitsee aivan altaan vierellä.






Hotelli rannan tuntumassa


Hotellin sijainti oli myös erinomainen. Se sijaitsee vain muutaman minuutin päässä rannalta, kaupoista ja ravintoloista. Myös bussipysäkille, josta pääsi kätevästi Rodoksen kaupunkiin, oli vain kolmisensataa metriä. Tämän vuoksi hotelliin olisi helppo saapua lentokentältä myös bussilla. Me emme tätä pienen lapsen kanssa testanneet, mutta aikuisporukalla olisin jättänyt taksit muille.



Voin lämpimästi suositella Villas Ducia hieman vaativammallekin lomailijalle. Viiden tähden tasoa ei kolmen tähden hotellista löydy, mutta jos pieni, viihtyisä, hyvin hoidettu perhehotelli on haussa, on Villas Duc varmasti loistovalinta.

Pysy mukana matkassa:

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Minä ja rannat - vihatako vaiko rakastaa?

Jokaisella aurinkolomalla selvitän ensimmäisenä kohteen parhaat rannat. En ole mikään super rantaihminen, enkä viihdy rannalla tuntikausia aurinkoa ottamassa. En itseasiassa edes sitä yhtä tuntia. Ja oikeastaan mieluummin pysyttelen uima-altaalla, sielläkin aurinkovarjon alla. En oikein pidä meressä uimisesta, varsinkaan jos on kovaa aallokkoa tai pohjavirtauksia. Myös uimisen hoidan mieluummin siellä uima-altaassa. Uima-altaalla ei ole hiekkaa takertumassa rasvaiseen ihoon ja vaatteisiin, joiden mukana se kulkeutuu hotellihuoneeseen, lattian kautta sängylle tehden lakanoista hiekkapaperia. Uima-altaalla ei tarvitse miettiä missä päässä allasta voi uida, jottei vesi vie mennessään kilometrien päähän hukkumaan.

Viime kesänä ihastelimme Menorcan täydellisiä rantoja.


Silti kerta toisensa jälkeen haluan juosta kauniiden rantojen perässä, ja joka aurinkoloman jälkeen blogini on pullollaan postauksia ja kuvia toinen toistaan kauniimmista rannoista.

Mikä ihme saa minut kaivamaan tietoa parhaista hiekkarannoista?

Niistä, joissa palmut kaartuvat meren päälle ja ravut juoksevat kilpaa koloihinsa. Joissa rantakalliot ovat aaltojen pyöreiksi muovaamia, hiekka hohtaa auringossa ja meren kohina saa ajatukset pois arjen kiireistä ja sielun lepäämään.

Seychelleillä tuli melkein rantaähky, kun kiertelimme pari viikkoa maailman kauneimpia rantoja.


Se, etten ota aurinkoa rannalla tai välttämättä kastele itseäni varpaita enempää meressä rantalomalla, ei tee minusta rantojen vihaajaa. Ei missään nimessä.

Rakastan rantoja!

Phuketin kauneimman rannan, Mai Khao Beachin, löysimme saaren pohjoisosasta.


Rannoilla on ihana käydä aamulenkillä auringon noustessa. Kävellä keskipäivän paahteessa, etsiä suojaisa koju ja istahtaa nauttimaan kylmä olut. Ottaa pyörä alle ja etsiä parhaat mahdolliset kuvakulmat, jotta sitä kauneutta voi ihailla myös jälkikäteen. Mennä hierontaan palmunlehtien varjoon ja kuunnella aaltojen saapumista rantaviivaan ilman kiirettä yhtään minnekään. Tätä nykyä jopa hiekkakakkujen tekeminen on kivaa - olkoonkin, että uimapuvusta saa nyppiä edellisen kohteen hiekanmuruja vielä seuraavallakin lomalla.

Rannat nyt vaan on ihania ja niin valtavan kauniita! 

Karibia ja sen rannat vetävät minua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Kuva Barbadokselta vuonna 2014.


Toiveissa ja haaveissa onkin, että myös tänä vuonna pääsisin koluamaan näitä kuvankauniita rantoja. Toive on aika lähellä toteutumassa, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, joten vielä hetken pidän suuni supussa.

Oletko sinä rantaihminen vai kierrätkö rannat kaukaa? Missä olet nähnyt kauneimmat rannat?

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Makuuhuone lentokentällä! Mitä ihmettä?

Varnan lentokenttä elokuussa. Meidät tuodaan kentälle iltakymmeneltä tietäen, että lentomme tulee lähtemään aikaisintaan aamulla. Aikuisten kesken tämä ei olisi suuren suuri ongelma. Kunhan saisi nojata päänsä jotain seinää vasten, tai jopa kellahtaa kyljelle ja ummistaa silmänsä. Hyvät unenlahjat ovat yksi parhaista ominaisuuksistani. Lentoyhtiö kyllä korvaisi viivästyksen mukavalla lomaltapaluurahalla.

Mutta entä, kun matkassa on meidän neljän aikuisen lisäksi myös kolme alle kouluikäistä lasta. Lasta, joista nuorin vasta reilun vuoden ikäinen. Siinä vaiheessa tämä matkatoimiston säästöbudjetilla keksitty idea viedä bussilastillinen lentokentälle siitäkin huolimatta, että

A) lento ei lähtisi ennen aamua
B) Varnassa, lentokentän lähellä oli hotellihuoneita vapaana.

No, tämä on kokonaan toinen tarina. Nyt keskityn tarinan positiiviseen puoleen, ja koko yömme pelastukseen, eli lentokentällä olevaan lasten makuuhuoneeseen, jonka saimme kokonaisuudessaan itsellemme. En muista, koska olisin ollut oikeammassa paikassa oikeampaan aikaan, kuin tuona yönä Varnan lentokentällä.



Istuin lentokentän leikkipaikalla kahdestaan silloin juuri ja juuri 1,5-vuotiaan neitimme kanssa. Itä-Eurooppalainen äiti lapsensa kanssa lähti leikkipaikalta ilmeisesti koneeseennousua varten. Me jäimme kaksin. Katsoin infotaulua. Meidän lentoon olisi vielä ainakin kuusi tuntia aikaa, eli koko yö. Kosmetiikkaliikkeen myyjä seurasi liikkeitäni. Ihmettelin, mitä hän kyttää. Ei kauaakaan, kun hän tuli vai vihkaa vinkkaamaan minulle valkoisen, kyltittömän oven takana olevan lastenhoitohuone. Kannattaisi käydä katsomassa.

Kurkkasin ovesta. Mitä ihmettä? Voiko tämä olla mahdollista? Täysin tyhjä lasten makuuhuone kolmelle lapselle. Ja kuinkas monta lasta seurueessamme olikaan? No kolme. Kappas, miten kätevästi kävikään.



Söimme pikaisen iltapalan. Lentoyhtiön maksamia aterioita emme ehtineet saamaan, sillä niitä olisi pitänyt odottaa vielä kaksi tuntia. Kuka nyt iltapalaa iltayhdeltätoista haluaisikaan syödä, jos sen voi saada myös yhdeltä yöllä. Huh. No mutta, palataan positiivisuuteen. Tuolla hetkellä olin nimittäin hurjan tyytyväinen siihen, että olimme lähtöpäivän retkemme vuoksi koneellisestamme ensimmäisten joukossa lentokentällä. Ateriatarjoilukin aloitettiin vasta, kun muut olivat saapuneet, eli silloin yhdeltä yöllä.

Ja mitä me ateriatarjoilun aikana teimmekään? Me nukuimme - SÄNGYISSÄ!



Toki sängyt olivat reilun metrin mittaisia, ja niitä oli kolme. Yksi jokaiselle lapselle. Puolitoistavuotiasta ei kuitenkaan voi laidattomaan sänkyyn jättää yksin nukkumaan, joten minun oli uhrauduttava vaakatasoon. Siskoni teki saman uhrauksen ja nukkui kuopuksensa kanssa samassa sängyssä. Isäni (jolta olen unenlahjani perinyt) nukkui lasten leikkipaikalla lentokentän yleisellä puolella, äitini (jonka unigeenejä en onneksi ole saanut) ei tainnut nukkua ollenkaan. Yöunet eivät omalta kohdalta olleet parhaat mahdolliset (joskin unet kuitenkin), mutta noissa olosuhteissa kaikkein tärkeintä oli se, että lapset saivat nukkua. He nukkuivatkin lopulta vähintään 6-tuntiset yöunet.

Mitä luksusta! Tällaisessa tilanteessahan pahinta ei ole se, että itse on väsynyt. Vielä pahempaa on nimittäin se, että myös lapset on väsyneitä. Tai no, ehkä kaikkein pahin skenaario olisi kuitenkin ollut se, että olisin koko yön kulkenut ympäri lentokenttää yliväsynyt puolitoistavuotias kantorepussa huutaen. Sehän olisi ollut miellyttävää niin meille kuin kaikille muillekin väsyneille myöhästynyttä lentoaan odotteleville. Oli siis ehkä kaikkien onni, että nukuimme sikeästi pikkiriikkisissä sängyissämme ;)

Hoitohuoneessa oli sänkyjen pieni leikkinurkkaus pöytäryhmineen sekä syöttötuoleja. Aamulla herättyämme söimmekin yhdessä aamiaisen ja lähdimme muita virkeämpinä, kenellekään mitään salaisesta makuuhuoneestamme hiiskumatta, koneeseen ja kohti kotia.




Mitähän kaikkea lentokentät kätkevätkään sisuksiinsa? Oletko kokenut vastaavia salaisia paratiiseja lentokentällä ollessasi?

Pysy mukana matkassa:

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Shhh! Salakapakassa Tallinnassa

Viime syksynä menimme mieheni kanssa Tallinnaan. Sain kollegaltani listan Tallinnan parhaimpia cocktailbaareja. Yksi niistä oli salakapakka, Dissident Cocktails and Curiosity, joka sijaitsee hieman Tallinnan keskustan ulkopuolella. Otimme taksin alle ja lähdimme mielenkiinnosta katsomaan, mikä salakapakka siellä oikein olisi. Saavuimme osoitteeseen perjantaina noin kymmenen aikaan illalla. Oli pimeää, missään ei ollut ketään. Ympärillä oli vain suljettuja autokorjaamoita. Pyysimme taksikuskia kiertämään paikkaa, josko löytäisimme baarin. Ei mitään. Taksikuski hermostui. Jäämmekö? Emmekö jää? Puhelimen akku oli lopussa. Ei ollut vaihtoehtoa kuin ajella samalla taksilla takaisin keskustaan.

Lähetin seuraavana päivänä cocktailbaarille viestin heidän Facebook-sivujensa kautta. Sain saman tien vastauksen. Ei heitä löydäkään. Cocktailbaari on ihan oikeasti salakapakka, ja perille löytää vain soittamalla heille saavuttuaan oikeaan osoitteeseen. Heillä on tämän lisäksi vain 22 asiakaspaikkaa, joten pöytävaraus ennakkoon olisi lähes välttämätön.

Meillä oli vielä lauantai-ilta aikaa, mutta silloin heillä oli yksityistilaisuus. Salakapakka jäi meiltä näkemättä. Pahus.

Uusi yritys helmikuussa


Pari viikkoa sitten saimme uuden mahdollisuuden, kun matkasimme uudelleen Tallinnaan viikonlopuksi ilman lasta. Tällä kertaa en antaisi tilaisuuden livetä käsistä, ja tein pöytävarauksen puolitoista viikkoa ennen matkaa. Meitä onnisti, paikka olisi auki ja meille varattuna paikat.

Taksi kaartoi jälleen kerran tälle pimeälle, suljettujen autokorjaamoiden alueelle. Taksikusi ei uskonut, että paikassa olisi baari. Hän jopa pysäytti ohi kulkevan miehen, joka vahvisti taksikuskin epäilyä. Ei täällä mitään baaria ole.

Kaivoin puhelimen ja soitin. Ei kauaakaan, kun ovi aukesi ja meitä huidottiin käymään sisään.



Kuin pala Karibiaa keskellä talvista Tallinnaa


Meitä tervehdittiin ilolla ja samassa saimme kyselyt, miten ihmeessä olimme löytäneet heidät. Montaa suomalaista heidän baarissaan ei ole vielä käynyt.

Astuimme varaston ovesta sisään, sitten toisesta ovesta. Eteemme avautui uskomattoman kodikas baari. Juuri näitä wau-elämyksiä etsin matkoilta. Seinät oli maalattu turkoosiksi, ikkunat peitetty asiaankuuluvasti. Toisella seinustalla oli pitkä penkki ja kaksi matalaa pöytää, keskellä tilaa suuri pöytä. Seiniä koristi hyllyt täynnä maailman laadukkaimpia alkoholijuomia. Työsilmälasit päässä bongasin rivistöstä Havana Clubin rommit, Absolutit ja Malibun. Beefeateria ja Jamesonia.

Suuren pöydän äärellä oli baarijakkaroita. Sama pöytä toimi baaritiskinä. Saimme kuulla, että osa asiakkaista tulee paikalle vain, jos suuren pöydän äärellä on tilaa. Eikä ihmekään. Minustakin on ihanaa seurata ammattilaisbaarimikkojen toimintaa, kenties samalla osallistua muiden asiakkaiden keskusteluun. Tuossa miljöössä se olisi kovin luontevaa.



Me, omaa tilaa rakastavina suomalaisina, paikan ensikertalaisina, kävimme istumaan seinustan pitkälle penkille ja aloimme lukea seinään kirjoitettua listaa cocktaileista. Nimet eivät kertoneet meille mitään. Meitä ovelle vastaan tullut baarin omistaja istuutui pöytäämme ja kertoi cocktail-listan olevan heidän tämän hetken cocktailinsa, mutta tekisivät myös muuta, jollei mikään niistä osuisi omaan makumaailmaamme.

Valitsimme listalta Havana Clubin rommia, Malibua, porkkanamehua ja inkivääriä (ehkä jotain muutakin?) sisältävät cocktailit. Kuulosti erikoiselta, mutta kuten yksi seurueestamme sanoi, hän voisi niin kuvitella juuri sillä hetkellä olevansa Karibialla palmun alla nauttimassa juomaa. Niin pystyin minäkin. Makuyhdistelmä oli yllättävä, mutta tasapainossa ja niin herkullinen. Täydellistä.

Ystäviemme piti lähteä laivaan, me jäimme vielä mieheni kanssa nauttimaan toiset cocktailit. Meille tarjottiin vielä kolmannetkin. Ne kolmannet olivat baarin erikoisuus, jossa pienessä kookoskupissa tarjoiltiin tequila ja shottilasissa mausteinen, alkoholiton shotti. Tämäkin oli erinomainen. Niin tosin kai kaikki silloin, kun raaka-aineet on laadukkaita ja tekijänä tämän tason ammattilaisia.



Täydellinen ravintolakokemus


Tässä ravintolakokemus, jossa kaikki on täydellistä. Ensin täytyy nähdä pieni vaiva, ehkä hieman jännittääkin. Mikä meitä odottaa? Sitten eteen avautuu ympäristöönsä nähden jotain täysin erilaista, mielettömän hienoa. Tähän kun vielä yhdistetään lämminhenkinen tunnelma, ammattitaitoinen henkilökunta, laadukkaat raaka-aineet ja erinomaiset cocktailit. Mitä muuta cocktailbaarilta voisi enää toivoa?

Tänne on päästävä uudelleen!



PS. En ottanut paljon kuvia, sillä haluan kokemuksen olevan muille yhtä hieno kuin mitä se meille oli. Jos haluat nähdä, miltä baarissa näyttää, mene käymään!

PPS. Jos haluat käydä baarin nykyisessä sijainnissa, kannattaa pitää kiirettä. Paikan naapurissa oleva vankila siirretään ja koko alue suunnitellaan pistettävän maan tasalle. Muutto tai kenties koko baarin sulkeminen uhkaa mahdollisesti jo tämän kevään jälkeen.

Pysy mukana matkassa: