keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Palma de Mallorca - kuin Barcelona pienoiskoossa

Viimeinen viikkomme Baleaarien saarihyppelyllämme kului rauhallisissa merkeissä. Isla sairastui nielutulehdukseen, joka piti meidät poissa uima-altaalta ja merestä. Pientä kuumepotilasta ei viitsinyt pariin päivään muutenkaan viedä ulkoilmoille rasittumiseen asti. Aktiviteettimme olivat pääasiassa kevyttä puuhastelua Palmanovan ympäristössä.

Ennen sairastumista ehdimme kuitenkin tehdä päiväretken Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan. Kaupunkiin, joka on aivan kuin Barcelona pienenoiskoossa. Minulla ei ole tarkkoja muistoja Barcelonasta, vaikka asuinkin siellä lähes puoli vuotta. Tästä puolesta vuodesta on nimittäin jo yli kymmenen vuotta aikaa. Olen käväissyt kaupungissa kerran tämän jälkeen, mutta sekin oli vain parin päivän pikapyrähdys, joka keskittyi itse kaupunkia enemmän hyvään ruokaan ja juomaan sekä erinomaiseen seuraan.

Mutta se Palma de Mallorca, sillä on täysin Barcelonan tunnelma. Seurallinen, hurmaava, lämmin, mutta silti hieman salaperäinen. Arkkitehtuurisestikin Palma näytti minusta kuin olisin ollut Barcelonassa.






Miinuspuolena Barcelonan yhtäläisyyksistä mainittakoon se, että kun pääsimme kaikkein vilkkaimmalle turistien suosimalle aukiolle, oli turistien tungos ahdistava. Oli päästävä väljemmille vesille. Niinpä vierailimme El Corte Inglesissä. Niin kai kuuluu tehdä, kun sellainen tulee vastaan, vaikkei mitään ostamista olisikaan.




Palman katukuvaa kaunisti valvavasti se, että melkein minne vain katsoikaan, vilahti aina kujan taustalla jonkun kirkon torni. Hieman niin kuin Ciutadella de Menorcan kaupungissa.





Muiden turistien lailla otimme tietysti kuvat Mallorcan katedraalista. Tämän bongasimme jo pitkältä mereltä, kun saavuimme Palmaan lautalla Menorcalta. Tämän olettaisin olevan Palman tunnetuin maamerkki. Onhan se melko massiivinen rakennelma.






Ravintolavierailut jäivät meiltä Palman osalta tekemättä. Olimme ottaneet puolihoidon hotellistamme Palmanovasta (koska pikkulapsiperhe), eikä tuhdin aamiaisen ja aikaisen illallisen väliin mahtunut lounasta. Voisin kuitenkin kuvitella Palmasta löytyvän erinomaisia ravintoloita.

Jos Palma kiinnostaa enemmän, asui Muru Mou -blogin Terhi kaupungissa parin kuukauden ajan vain heti takaperin. Kurkkaa lisävinkkejä kaupunkiin ja Mallorcaan muutenkin hänen blogistaan.

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mitä kaikkea matkabloggaamisen ympärillä tapahtuu?

Blogi on ollut minulle sen reilun kolmen vuoden taipaleen ajan paikka, jonne kirjoittelen matkakokemuksiani, laitan säilöön matkakuvia ja -muistoja sekä jaan tätä ihanaa matkailun iloa kaikille siitä kiinnostuneille.

Viime vuoden aikana otin blogiin hieman aktiivisemman otteen, ja tätä nykyä blogin ympärillä pyörii kaikenlaista muutakin kuin vain ja ainoastaan matkat ja niistä raportoiminen. Edelleenkään en ole aktiivisimmista aktiivisin matkabloggaaja, enkä sellaiseksi noin vain pysty ryhtymäänkään. Käynhän kokopäiväisesti töissä ja miehen lisäksi perheeseemme kuuluu energinen puolitoistavuotias. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, ja kaikenlaista pientä olen puuhastellut matkablogin siivellä.



Mitä kaikkea muuta matkabloggaamisen ympärillä pyörii?


Yhteistyötä yritysten kanssa
Vaikka pääsääntöisesti maksamme matkamme kokonaisuudessaan itse, eikä minulla ole tarkoitusta heittäytyä täysipäiväiseksi bloggaajaksi ja alkaa tienaamaan blogilla valtaisia summia rahaa, toi viime vuosi tullessaan muutamia blogiyhteistyökuvioita. Kävimme esimerkiksi Savonlinnassa testaamassa yhden yön verran luksushuvilaa Saimaan rannalla ja joulukuun Thaimaan reissullamme hotelli tarjosi kesken lomamme meille ylennyksen parempitasoiseen hotellihuoneeseen.

Kilahtipa sähköpostiluukusta kutsu Tallink Siljan upouuden Tallink Megastarin neitsytmatkalle, jonne jo into piukeana ilmoittauduin. Tämän laivan haluan ehdottomasti päästä näkemään ensimmäisten joukossa.

Hyväntekeväisyyttä Matka 2017 -messuilla
Ensi viikolla osallistun Matka 2017 -messuille ensimmäistä kertaa matkabloggaajan roolissa. Matkablogeissa on vilissyt matkamessutärppejä ja suunnitelmia siitä, miten kukin aikoo viettää päivänsä messuilla. Minun suunnitelmani on hieman avoimempi. Olen ilmoittautunut parille luennolle, mutta sen lisäksi suunnitelmia minulla ei ole. Toiveena kuitenkin on, että palaan messuilta takataskussani valtaisa määrä reissusuunnitelmia kuluvalle matkavuodelle.

Yksi matkamessujen kiinnostavimmista projekteista on Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaus. Matkamessuilla osastolla 7m138 on myynnissä 50 suomalaisen matkabloggaajan valokuvia, joista yksi on minun matkakuvani. Tempauksen tuotoilla tuetaan lasten koulunkäyntiä Pohjois-Laosin Bokeon läänissä.

Näitä mielettömän upeita voi käydä ihastelemassa jo ennakkoon tästä linkistä.

Oma domain ja käyntikortti

Olen pitkään pohtinut oman domainin ostamista, jotta blogin osoite ei olisi tylsän pitkä lahdetaantaas.blogspot.fi. Viikko sitten sain tämän aikaiseksi ja tätä nykyä blogin osoite onkin www.lahdetaantaas.fi.

Innostus domainin ostamiseen lähti oikeastaan siitä, että halusin teettää itselleni Matkamessuja ajatellen käyntikortin. Onpa käyntikortille ollut kysyntää ennenkin varsinkin ulkomailla reissuilla, jolloin keskustelukumppanille sanat Lähdetään ja Taas eivät ole niin kovin tuttuja. Tässäpä käyntikorttini etupuoli nyt sitten komeileekin. Painosta sen pitäisi tulla heti alkuviikosta.



Uuden oppimista
Matkablogi on minulle lisäksi kanava kehittyä ammatillisesti. Valtavan ammattitaitoiset matkabloggaajakollegani jakavat aktiivisesti tietoa Facebook-ryhmissämme niin blogeihin, somen kehitykseen, sisältömarkkinointiin kuin videoiden tekemiseen ja hyödyntämiseen. Ja parastahan tässä on se, että kaikkea haluamaansa pääsee saman tien testailemaan ja harjoittelemaan, kun on se oma blogi, jossa kaiken voin toteuttaa juuri niin kuin itse haluan.

Bloggaaminen ei siis todella ole vain ja ainoastaan ruudun tällä puolen istumista ja tekstien naputtelua.

Aktiivisuutta lisää = lukijoita lisää
Aktiivisen otteen myötä myös teitä lukijoita on blogissani käynyt enemmän kuin koskaan ennen. Vuoden aikana blogissa on käynyt noin 3500-5000 yksitäistä lukijaa kuukaudessa, minkä olen kuullut olevat jo varsin hyvä luku suomalaiselle matkablogille. Ja juuri kun kurkkasin Googlen tilastoja, on tästä kuukausi takaperin yksittäisiä lukijoita ollut melkein 6000. Wau, sanon minä!

Luvut eivät yllä Suomen parhaiden matkabloggaajien tasolle, saati sitten lifestyle-blogien tasolle, joilla nuo lukijamäärät täyttyvät viikossa tai jopa päivässä, mutta ovat minusta silti todella, todella hyvät. Niin hyvät, että kehtaan niitä hyvillä mielin huudella ääneen.

Lukijoita lisää = kehuja lisää
Lukijoiden lisääntyessä myös kehut ovat lisääntyneet, ja kukapa ei kehuista pitäisi. Olen aina yhtä onnellinen, kun joku kehuu blogiani tai kirjoitustyyliäni, kertoo saaneensa blogistani vinkkejä omiin matkoihinsa tai jopa rohkaisua matkalle lähtöön. Jos joskus pohdinkin, onko bloggaamisessa ja siihen kulutetuissa tunneissa mitään järkeä, niin tällaisten kommenttien jälkeen vastausta ei tarvitse enää miettiä:




Tunnustusta kollegabloggaajilta
Eikä kiitokset ole rajoittuneet vain lukijoihin. Ennen joulua matkablogeissa kiersi blogitunnustuksia-postauksia, joissa matkabloggaajat listasivat blogeja, joita he itse seuraavat ja pitävät hyvinä blogeina. En itse ehtinyt tarttumaan aiheeseen tuolloin, mutta löysin blogini kolmen eri bloggaajan blogitunnustuksia-postauksesta.

Kiitos vielä kerran Lähtöselvitetty-blogin Katja, Täynnä tie on tarinoita -blogin Virpi ja Lähinnä kauempana -blogin Kati. Meinasin kirjoittaa, että ette tiedäkään, miten paljon tällaiset kehut lämmittävät. Mutta kyllähän te matkabloggaajina ja yhtä lailla kehujen vastaanottajina varmasti tiedätte :)

Jos haluat tietää, miten kukin näistä bloggaajista kehui blogiani, kannattaa käydä kurkkaamassa blogipostaukset, jotka löytyvät näistä linkeistä:
Lähtöselvitetty
Täynnä tie on tarinoita
Lähinnä kauempana


Mistä kaikki aika blogille?
Ennen paluutani äitiyslomalta töhin pohdin paljonkin, onko minulla aikaa sekä käydä töissä, olla pienen lapsen äiti, löytää aikaa aviomiehelle että kirjoittaa blogia. Luonnollisesti blogi olisi ensimmäinen, jonka joutuisin ajanpuutteen vuoksi jättämään pois. Bloggaamiseen saa nimittäin kulutettua tunteja ja tunteja aikaa. Ei vain kaikkeen tähän edellä mainittuun ja siihen, että kirjoittaa postaukset, vaan myös siihen, että valikoi ja käsittelee kuvia, ylläpitää somekanavia, seuraa innolla muiden matkabloggaajien blogeja lukien ja kommentoiden. Kuin myös suunnittelemalla sisältöä jo mahdollisesti ennen matkoja, jotta muistaisi ottaa kuviakin mahdollisimman monipuolisesti, ja että muistaa kirjoittaa joka matkasta edes kaikki ne tärkeimmät ajatukset ja kokemukset. Ja tietysti myös kaikki mahdolliset SEO-, digi-, some- ynnä muut kiekurat, joiden kehitykseen olen jäänyt yhtä lailla koukkuun.

Mitä pidemmälle syksy meni, ja vaikka jatkuvasti tuntui, että aina on perjantai, olen tullut tietoiseksi siitä, että bloggaamista ei noin vain jätetäkään. Tähän jää auttamattomasti koukkuun. Eläminen ilman blogia tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. Ja onhan sitä aikaa löytynyt jo useamman kuukauden ajan. Miksei siis jatkossakin. Pienellä suunnittelulla ja ennakoinnilla pääsee hyvin pitkälle.



Pysykäähän siis jatkossakin mukanani matkoillani. Jokainen kommentti, jokainen tykkäys, jokainen kehu ja kertomus siitä, miten blogini on innoittanut matkaan, kannustavat minua jatkamaan blogin kirjoittamista. On kertakaikkisen upeaa tietää, etten ole matkainnostukseni kanssa yksin.

PS. Facebook-sivullani on näillä näppäimillä tulossa ensimmäinen blogiarvonta. Pysy kuulolla ;)

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Turistijunalla Palman kaupungista Port de Sollerin satamaan

Vietimme touko-kesäkuun vaihteessa Mallorcalla ensin yhden viikon, josta vaihdoimme saarta viikoksi Menorcalle, ja sieltä takaisin vielä yhdeksi viikoksi Mallorcalle. Ensimmäisellä Mallorcan viikollamme meillä oli suunnitelmissa ajaa vuokra-autolla Port de Sollerin satamakylään. Aikataulumme ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, ja Port de Soller jäi meiltä siltä erää näkemättä. Jälkimmäisellä Mallorcan viikolla tukikohtamme oli saaren eteläosassa Palmanovassa, joten päätimme vierailla Port de Sollerissa muiden turistien tavoin Palma de Mallorcasta lähtevällä turistijunalla.

Aikaa ja vaivaa säästääksemme valikoimme turistitoimiston valmiiksi räätälöidyn retken, johon sisältyi junan lisäksi kuljetukset hotellille ja takaisin. Tämä olikin valmiin retken yksi harvoista hyvistä puolista. Jos tekisin retken uudelleen, teksin sen omatoimisesti, täysin omaa aikataulua noudattaen. Juna-aikataulut hinnastoineen löytyvät trendesoller.com-sivustolta.

Meitä noutaessaan bussi oli onneksi jo lähes täysi, eikä hotellipysähdyksiä ollut jälkeemme kuin yksi. Bussi vei meidät suoraan Port de Solleriin, eli matkasimme raitiovaunulla ja junalla vain takaisin päin Palmaan. Port de Sollerissa meillä oli vajaan tunnin verran aikaa tutustua kylään ja satamaan. Kyläkierrokseen aikaa oli riittävästi, mutta ei niin paljoa, että olisimme ehtineet istahtaa terassille fiilistelemään paikan tunnelmaa.








Raitiovaunun tullessa me ja sadat muut turistit kokoonnuimme ratikkapysäkille. Huh, mikä ihmismäärä!





Tässä se toinen valmiin retken hyvistä puolista. Matkatoimistoille on varattu sekä raitiovaunusta että junasta omat vaunut, mikä tarkoittaa varmaa istumapaikkaa ilman tungosta. Lapsiperhenäkökulmasta aika luksusta. Miten tällaista pientä olisi saanut nukutettua ruuhkaisessa junavaunussa? Omalla penkillä ei tarvittu kuin pari säkeistöä Tiri-tiri-teijaasta, ja Isla oli syvässä unessa. Toisaalta sylilapsen kanssa matkustettaessa voisin kuvitella istumapaikan löytyvän tuossa tuokiossa, ruuhkasta huolimatta.



Raitiovaunumatka Port de Sollerista Solleriin kesti vartin verran. Maisema vaihtui hyvin pian satama- ja rantanäkymistä sisämaan maalaismaisemaan.





Soller näytti raitiovaunusta käsin paikalta, jossa olisi halunnut vaikkapa syödä pitkän lounaan, mutta ei auttanut. Olimme valmiiksi aikataulutetulla retkellä, ja junaan oli noustava reilun puolen tunnin päästä raitiovaunun saapumisen jälkeen. Ehdimme käydä pikaisesti terassilla ruokkimassa Islan. Itse jäimme matkapähkinöiden varaan. Onneksi olimme varautuneet edes niillä.




Junamatkamme ei turistitoimiston antaman infon mukaan päättynytkään Palma de Mallorcaan, vaan bussi nouti meidät jo Bunyolan asemalta. Olisimme saaneet jatkaa Palmaan saakka, mutta sieltä kuljetus hotellille olisi ollut omakustanteisesti. En tiedä minkälaisista maisemista jäimme paitsi, mutta päätimme (väärästä tiedosta huolimatta) hypätä hotellille vievän bussin kyytiin. Ainakin ehdimme nauttia maisemista Bunyolaan asti. Ehkei maisema olisi tästä enää parantunut. Mene ja tiedä.







Tiukasta aikataulusta huolimatta retki oli käynnin arvoinen. Port de Soller oli hieno, ja juna-ajelu turistitungoksesta huolimatta miellyttävä. Matkasta saisi varmasti rennomman suunnittelematta aikataulun itse. Siitäkin huolimatta, että sekä juna että raitiovaunu molemmat palvelevat tätä nykyä lähestulkoon ainoastaan turisteja.

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Taivaallista ruokaa Thaimaassa - Khao Lakin ravintolat

Thaimaata ajatellessakin herahtaa vesi kielelle. Ruoka on Thaimaan ehdottomia vahvuuksia matkakohteena. Kreikan tavoin myös Thaimaassa ruoka ravintolasta riippumatta on hyvää, todella hyvää tai taivaallisen hyvää. Huonon asteikkoja en ole Thaimaassakaan tavannut.



Me vietimme Khao Lakissa joulua edeltävän viikon ja söimme pääsääntöisesti thaimaalaista ruokaa. Minä vannoin syöväni koko loman ajan pelkkää ikisuosikkiani curry-kanaa, mutta poikkesin ajoittain suunnitelmasta. En sen vuoksi, että olisin kyllästynyt curry-kanaan, vaan puhtaasta mielenkiinnosta muitakin herkkuja kohtaan.

Khao Lak on täynnä ravintoloita, eikä viikossa niistä ehdi testata kuin murto-osan. Suurin osa valinnoistamme oli sattuman kauppaa, mutta kaivoimme myös Tripadvisorin esille, jotta pääsisimme varmasti paikan parhaimpiinkin ravintoloihin. Noin kymmenestä testaamastamme ravintolasta tässä on meidän matkan parhaimmisto ja suositukset Khao Lakin ravintoloista:

Sky Restaurant
Paras pienistä, edullisista paikallisista ravintoloista oli ehdottomasti hotellistamme X10 Khaolak Resortista lähin Sky Restaurant. Menimme ravintolaan ensimmäisenä päivänä tasan sen vuoksi, ettemme jaksaneet kävellä pidemmälle. Lopulta kävimme ravintolassa viikon aikana kolmesti. Kahdesti päivällisellä ja kerran pelkällä jälkkärillä. Heillä oli täydellisen tulisen curry-kanan lisäksi taivaallisen kermainen sticky rice mangolla. Jos matkamme olisi kestänyt kaksi viikkoa, olisimme aivan varmasti käyneet ravintolassa vielä kerran, vaikka yleisesti vaihdamme uuteen ravintolaan joka ikiselle matkaruokailulle.

Lasku kolmesta pääruuasta, kahdesta jälkkäristä sekä ruokajuomista oli 640 bahtia (noin 18 euroa).

Curry-kana ei ollut matkamme kauneimmasta päästä, mutta aivan ehdottomasti maukkain.

Pienelle neidille riitti ihasteltavaa pienistä kukko- ja papukaijakoristeista.


Smile Khaolak Restaurant
Smile oli Tripadvisorin mukaan Khao Lakin parhaimpien ravintoloiden joukossa (tällä hetkellä näyttäisi komeilevan kolmosena). Ravintola olikin niin suosittu, että sinne oli tehtävä pöytävaraus. Me saimme samalle illalle paikan viimeisen pöydän, ja senkin vain siksi, että ruokailimme heti ravintolan auettua kuudelta.

Muista ravintoloista tämä erottui siinä, että tarjoilija kävi näyttämässä meille valmiiksi tehdyt päivän suositusannokset. Annosten esittely oli hieman korni, kenties suomalaisen näkökulmasta vaivaannuttava, mutta silti oikeastaan aika hauska tapa kertoa, mitä ravintolassa kannattaa syödä. Näin meidän alkupalat valikoituivat.

Myös keittiön tervehdys ennen alkuruokia oli selkeä aste ylöspäin muihin kadun ravintoloihin verrattuna.

Smilessa ruoka oli hyvää ja kaunista. Kalliihkosta hintatasosta huolimatta laskumme kahdesta alkupalasta, kolmesta pääruuasta ja ruokajuomista oli 1295 bahtia (38 euroa). Hieman paremmaksi ravintolaksi varsin kohtuuhintainen tämäkin.



Tämän annoksen saimme keittiön tervehdyksenä alkupaloja odotellessa.





X10 Khaolak Resort
Yhtenä iltana päätimme jäädä syömään hotellille kylillä luuhailun sijaan. Hotellillamme X10 Khaolak Resortilla on kaksi ravintolaa. Näistä valitsimme aivan rannan tuntumassa sijaitsevan kala- ja äyriäisravintolan.

Hotellin tapaan ravintola on aivan uusi, ja se näkyi. Sisustus on kaunis ja ajanmukainen. Valitettavasti uutuus näkyi myös siinä, etteivät asiakkaat ole vielä löytäneet ravintolaa. Meidän lisäksemme illallistamassa oli vain yksi toinen seurue.

Yksi alkupala, kolme pääruokaa ja ruokajuomat maksoivat yhteensä 1700 bahtia (noin 49 euroa). Tällä sijainnilla ja viiden tähden hotellin tasolla en olisi uskonut saavamme ruuan näin edulliseen hintaan.



Ähkyä välttääksemme otimme tällä kertaa vain yhden alkupalan.



Taaperon ruokaa tarjoillessa on aina varma valinta, jos lautanen on muovia ja sen pohjalta paljastuu kuvia :)


Testasimme myös tämän samaisen ravintolan snack-valikoiman lounasaikaan. Kuvan club sandwich taisi olla viikon ainoa ei-thairuoka. Maistui se siitä huolimatta. Vaikka mikäpä ei tuossa maisemassa maistuisi :)




Enpä malta olla hehkuttamatta vielä kerran hotellimme X10 Khao Lak Resortin aamiaista. Tuolla setillä voisin hyvin aloittaa vaikka joka aamun.


Munakas, chiansiemenvanukas, kasa hedelmiä, mangomehua ja teetä - tätä parempaa aamiaista en osaa edes kuvitella.


Peter Bar & Restaurant
Nimestä huolimatta uskaltauduimme testaamaan Peter Bar & Restaurantin. Myös ravintolan ulkokuori näytti hieman liikaa turistiravintolalta. Eipä siinä, turistejahan me olimme, mutta paikallisempi fiilis ravintolassa vetoaa meihin enemmän.

Olin saanut tätä ennen pari curry-kanaa, joissa ei ollut tulisuutta pyynnöistäni huolimatta juuri ollenkaan. Tämän vuoksi täällä rohkaistuin pyytämään tulisuutta vieläkin enemmän. Sitä sain. Annos oli kyllä hyvää, mutta nyt mentiin jo tuskan ja nautinnon rajamailla. Mitäs pyysin.

Täällä yksi alkupala, kolme pääruokaa ja ruokajuomat maksoivat 750 bahtia (noin 22 euroa).


Ankka oli Peter Barin pettymys. Suosittelenkin pitäytymään perinteisemmässä thairuuassa.



Katuruokaa ja markkinoita
Vierailimme viikon aikana myös parilla eri markkinoilla - se kai kuuluu Thaimaan matkaan vakioagendalle. Sirkat, toukat ja muu katuruoka jäi meiltä kuitenkin tällä kertaa syömättä. Omalta osaltani houkutusta ei päässyt syntymään. Mieheni pohti sirkka-ateriaa, mutta jätti sen vielä välistä. Uskoisin, että seuraavien sirkkojen vastaantullessa näin ei pääse enää käymään. Sen verran vakavissaan hän sirkkoja tutki.






Miltä kuulostaa Khao Lakin ravintolatarjonta? Maistuisiko?

Pysy matkassa mukana: