Jyväskylän paras näköalapaikka - Laajavuoren hyppyrimäki

Ylen toimittaja kiipesi Matti Nykäsen kotimäen hyppytorniin. Katsoin Visit Jyväskylän jakamaa videota aiheesta. Toimittajaa ahdisti, pyörrytti, oksetti ja heikotti polvista. Kuulostaa hyvältä! Ei siis reaktio, vaan sellainen paikka, jossa varmasti minuakin, korkeiden paikkojen rakastajaa, ottaisi vähintään vatsan pohjasta.

Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli Jyväskylässä juuri silloin, kun Laajavuoren mäkihyppytorniin oli mahdollista mennä vierailemaan.

Riensin paikalle heti puoliltapäivin, kun hyppytorni aukesi. Jäin ensin ihmettelemään autoineni Laajavuoren juurelle, kun hyppytornille vievän hiekkatien alla oli ajokieltomerkit ja huomautukset, että ajaminen olisi omalla vastuulla, sillä tiellä ei olisi kunnossapitoa. Huomasin parin auton ajavan kylteistä huolimatta kohti huippua ja lähdin itsekin perään. Tie oli kohtuullisessa kunnossa ja pääsin hyvin perille.

Maksoin kahden euron pääsymaksun (OP:n kortilla sain euron alennuksen) ja sitten hissille. Olisin mieluusti kivunnut ylös asti aktiivisuusrannekkeeni kanssa portaita pitkin, mutta niissäkään ei ollut kunnossapitoa, enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan, miten pitkälle pääsisin.

Hissi tuli tasanteelle, jossa oli ikkunat. Näköala oli jo tässä kohtaa hieno, mutta vasta sitten pääsin tornissa kunnolla tunnelmaan, kun kipusin parit rautaportaat aivan huipulle saakka. Huipulla tunnetusti tuulee, ja niin tuuli täälläkin. Nyt polvet menivät hieman veteliksi ja vatsan pohjassa kihelmöi.

Kävin vielä katsomassa lähtötelineitä. Maisema oli sama, mutta tässä pääsi lähdön tunnelmaan. Miltä mahtaisi tuntua pistää sukset jalkaan ja lähteä liukuun? En todella tiedä, koska en aio koskaan tehdä niin. Silkkaa hulluutta, sanon minä!

Varhainen saapuminen oli onnistunut valinta, sillä ainakin silloin maisemia sai ihastella kaikessa rauhassa ja kierrellä ottamassa kuvia jokaisesta kulmasta ilman jonottamista. Lähtiessäni parkkipaikka oli jo aivan täynnä vierailijoita.

Miten Laajavuoren hyppytorniin pääsee vierailemaan?

Jyväskylän hiihtoseuran mäkijaosto sai OP Keski-Suomelta kesätyöavustuksen, jonka ansiosta sekä hyppytorni että sen alla oleva kahvio saatiin auki. Hyppytorni oli avoinna vierailijoille kesä- ja heinäkuun ajan viikonloppuisin, mutta vierailijoita on ollut niin kiitettävä määrä, että kahviota ja vierailumahdollisuutta saatetaan jatkaa myös myöhemmin syksyllä ja mahdollisesti vielä ensi kesänä. Toivotaan, että näin käy, sillä vierailu oli myös tällaisen maailmanmatkaajan silmissä todella hieno. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi käymään katselemassa noita mielettömiä maisemia.

Kiitos Visit Jyväskylän Facebook-sivun. Ilman sen seuraamista en olisi ollut tietoinen tästä mahtavasta mahdollisuudesta.

Pidätkö sinä korkeista paikoista? Entä oletko vieraillut mäkihyppytornissa?

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Viinitilavierailulla Karpathoksen saarella

Haen joka matkalta hyviä makunautintoja niin ruuista kuin juomistakin. Ennen heinäkuista Karpathoksen matkaamme huomasin saarella olevan myös viinintuotantoa, ja halusin ehdottomasti käydä vierailemalla paikallisella viinitilalla. Googlen kautta en löytänyt yhtä ainoaa viinitilaa, jolla voisi käydä omatoimisesti, eikä hotellimme vastaanotostakaan oikein tiedetty, mikä viinitila ottaisi vieraita vastaan. Vastaanoton henkilökunta lupasi kuitenkin selvittää asiaa, sillä henkilökunnan sisaren miehen tuttu tietäisi jotain viinitilaa pitävän miehen. Meille jätettäisiin lappu huoneeseen, kun viinintekijä saataisiin kiinni.

Emme lopulta jääneet odottelemaan vastausta vaan kysyimme, mahtuisimmeko vielä mukaan Apollomatkojen viinitilaretkelle. Ennakkoon kirjoitin, etteivät järjestetyt ryhmäretket ole meitä varten, mutta niin vain löysimme itsemme parinkymmenen muun pohjoismaalaisen joukosta maistelemasta paikallisia viinejä Chateau Pinin viinitilalla Voladan kylän liepeiltä.

Apollomatkojen viinitilaretki alkaa vasta iltapäivällä, jonka vuoksi meidänkin oli mahdollisuus osallistua siihen koko perheen voimin. Bussi noukki porukan pysähdellen tarvittaessa kunkin hotellin lähettyvillä ja lähti kipuamaan kohti vuoristoa ja pientä Voladan kylää. Bussi ei pienistä teistä johtuen päässyt viinitilalle asti, vaan jatkoimme matkaa jalkaisin. Kävelyä oli noin 15-20 minuutin verran ajoittain melko jyrkkääkin ylämäkeä. Retkelle suositellut "hyvät kengät" olivat minulla kevyet sandaalit, ja selvisin niillä mainiosti. Näiden maisemien saattelemana matka hujahti nopeaan.

Chateau Pinin viinitilan omistaja, Thijs, tuli meitä vastaan talon portille. Viinitila on kokonaisuudessaan talo korkealla rinteillä ja talon pihassa on pieni viiniviljelmä. Ensin meidät vietiin viiniköynnösten luo kuulemaan talon perustamisen tarina, jonka jälkeen siirryimme terassille maistamaan kahta eri tilan viiniä.

Tämä kierros ei ole tarkoitettu viinihifistelijöille, vaan on kevyt, kenelle tahansa soveltuva tutustuminen paikallisiin viineihin. Kierroksella keskityttiinkin enemmän tarinoihin kuin faktoihin, mikä ei lomatunnelmissa ollut yhtään hullumpi vaihtoehto. Viinintekijä tuottaa viiniä harrastuspohjalta, ja on muun muassa valinnut rypälelajikkeet sen perusteella, että lajikkeet ovat ranskalaista alkuperää. Niiden soveltumisesta kasvuympäristöön hän ei osannut ottaa kantaa, eikä tiennyt, kasvattaako myös joku muu saarella näitä rypäleitä. Tällä vierailulla oli syytä laittaa aivot narikkaan ja nauttia fiiliksestä ja maisemista.

Kierroksen päätteeksi oli vielä mahdollisuus ostaa tilan viinejä ja yrttejä tilan pienestä myymälästä.

Taivaallinen illallinen Voladan kylässä

Retken hintaan sisältyi illallinen, johon siirryimme viinitilalta niin ikään jalkaisin. Reitti oli hieman menomatkaa lyhyempi, mutta huomattavasti jyrkempi. Oli parempi kuin hyvä, ettemme valinneet tätä reittiä myös viinitilalle päin mentäessä. Vaikka rattaita oli haastavaa saada jyrkkää mäkeä alas, olisi se ollut varmasti paljon haastavampaa toiseen suuntaan.

Jyrkkä alamäkikävely palkittiin, sillä pääsimme nauttimaan pieneen Taverna Klimatariaan taivaallisen hyvän illallisen. Pöytään meille kannettiin kreikkalaista salaattia, tsatsikia, leipää, uppopaistettuja munakoisoja, perunoita ja maailman parasta kanasouvlakia. Ehkä vielä jotain muutakin, mutta niin täydellisesti valmistettu kana vei huomion kaikelta muulta. En edes muistanut ottaa yhtä ainoaa kuvaa koko ruokapöydästä.

Muista Karpathoksen ravintolakokemuksistamme voit lukea tästä linkistä.

Ravintolan bonuksena oli pieni kissanpentu, jolle syötettäväksi tarjoilija antoi kanaa.

Ravintolan omistajien pojalta lainaan saatu polkumopo kuului myös ainakin
lapsemme suosikkeihin :)

Ravintolan terassilta oli hienot näkymät vuoristoon.

Yhdeksän aikoihin meidät kyyditettiin bussilla hotellin lähelle.

Retki oli kaikkiaan onnistunut ja oikein miellyttävä. Olen tyytyväinen, että osallistuimme valmiille retkelle, emmekä menneet paikalle omatoimisesti. Isommilla viinitiloilla on lähes aina muitakin paikalla, eikä tunnelma ole liian intiimi. Tässä tapauksessa myös kielimuurille on mukavampi naureskella ryhmässä, kuin pohtia kahden kesken, mitä ihmettä kukakin tarkoittaa. Toisaalta tunnollisina suomalaisina vain ja ainoastaan itselle järjestetyn kierroksen päätteeksi olisimme varmasti kokeneet velvollisuudeksi ostaa tilan viinejä mukaan. Nyt pystyimme menemään ryhmän mukana ja jättämään ostosten tekemiset muille :)

Haluatko vierailla Chateau Pinin viinitilalla?

Chateau Pinin viinitilalla voi vierailla joko omatoimisesti tai Apollomatkojen valmiin retken yhteydessä.

Jos matkaat paikalle omatoimisesti, antoi Thijs tällaisen ohjeen:
Aja Pigadian kaupungista päin saapuessa Aperin ja Voladan kylien läpi. Voladan kylän jälkeen käänny ensimmäisestä pienestä tienristeyksestä oikealle suuntaan Lastos. Aja ylös rinnettä. Puolivälissä tietä, tien oikealla puolella on talo, jonka portilla on kyltti Chateau Pini.

Viinitila on avoinna joka päivä klo 14 asti, mutta kannattaa soittaa ennakkoon, jotta isäntä on varmasti paikalla, eikä esimerkiksi matkoilla.

Chateau Pini
85700 Pini - Volada
Karpathos Greece
Puh. 0030 22450 31679 tai 0030 6978 299228.

Lisätietoja Apollomatkojen viinitilaretkistä ja myös muista Karpathoksen valmisretkistä löydät tästä linkistä.

Kiinnostaako viinimatkailu?

Jos olet kiinnostunut viinimatkailusta, kannattaa seurata myös Juomavinkin uutta blogia, jossa kierretään ympäri maailman upeilla viinitiloilla. Blogin ensimmäisessä viinimatkakirjoituksessa löytyy minun kokemuksiani Alsacesta sekä paikallisen Gisselbrechtin viinintekijän suositukset alueen ravintoloihin ja majoituksiin. Juomavinkin blogiin pääset tästä linkistä.

Millaisia kokemuksia sinulla on viinimatkailusta?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Apollomatkojen viinitilaretki ei sisältynyt yhteistyöhön.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Elämysmatkalla Helsingissä – Hannibalin syöttinä

Tiedättekö sen tunteen, kun tiedossa on jotain kivaa, mutta kun ensin on ollut tiedossa jotain vieläkin kivempaa, niin tämä perus kiva tuntuu tosi tylsältä? Minä tiedän. Kun siskonpoikani luuli saavansa jäätelötuutin ja JOUTUIKIN syömään pakettijäätelöä (voi sitä pettynyttä katsetta). Kun raskaana ollessani en päässytkään Bora Boralle vaan JOUDUIN Barbadokselle (kamala pettymys - tokenin siitä kyllä melko nopeaan;). Kun en nyt viikonloppuna päässytkään Hannibalin syötäväksi vaan JOUDUIN vankilaan.

No, en sentään joutunut vankilaan (kuulostaa epäilyttävältä), vaan pääsin sinne (kuulostaa vielä epäilyttävämmältä), mutta en päässyt ensisijaiseen vaihtoehtooni, eli Hannibalin syötiksi, vaikka kuinka olisin halunnut. Syy: nössöt kaverit. En löytänyt kuin yhden ystävän (kumma kyllä), joka olisi halunnut kanssani ihmissyöjän syötäväksi. Miehet eivät taas innostuneet kauhusta yhtään.

Tämän samaisen ystävän kanssa olimme aikojen alussa barcelonalaisen huvipuiston kummitustalossa, jossa kummituksina olivat oikeat näyttelijät. Muistan edelleen tuon karmivan kokemuksen, jossa käsi kädessä juoksimme paniikissa kirkuen ja itkien näyttelijöitä pakoon. Horjuva, jäätävän pelottava olento tuli perässämme verinen kirves kainalossaan, emmekä saanet ovea auki. Olento lähestyi ja lähestyi. Ovi ei vaan auennut. Muistan tuon paniikin edelleen ja sen olisin halunnut kokea uudelleen.

Tällä erää emme kuitenkaan halunneet kokea kauhua kahdestaan, sillä kyseessä oli pakohuonepelifirma Truescape ja heidän K18 peli Hannibal. Pelissä ollaan samanaikaisesti sekä keskellä kauhuelokuvaa että yritetään ratkoa arvoituksia ja päästä huoneesta pois. Tämä yhtälö kahden kesken ei vain kertakaikkisesti toimisi. Ei sitten millään. Kirkuisimme paniikissa huoneen nurkassa, emmekä uskaltaisi koskea minnekään. Ei ihan pelin tarkoitus :D

Päätimme valita Prision Break -pakohuoneen – olosuhteiden pakosta.

Oliko vankila sitten pettymys?

Ei todellakaan ollut. Heti sisälle Truescapen tiloihin astuttaessa pääsimme jo fiilikseen mukaan. Koko paikka oli sisustettu asianmukaisesti. Vanha piano soitteli aulassa, ja kauhuksemme käsiraudat roikkuivat naulakossa. Täytyi vain toivoa, että käsiraudat olisivat muita pelejä pelaavia varten, eikä meille. Heti aloitimme arvailut ja spekulaatiot, ennen kuin meille oltiin edes tultu kertomaan pelin sääntöjä. Tästä tulee kivaa.

Tällaiselle elämyksien etsijälle tällaiset kokemukset sopivat paremmin kuin hyvin.

Itse pelistä en halua paljastaa liikaa – enhän halua pilata muiden kokemusta. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että lavasteet olivat todella hyvät ja peli pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun. Tai no, turhautumisia tuli, kun jumituimme johonkin ja ehdimme saamaan vihjeen ennen kuin tajusimme, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Ja kun olisihan jotkut asiat pitänyt tajuta. Sitä vaan jumittuu johonkin tiettyyn, eikä osaa ajatuksissaan palata takaisin alkupisteeseen katsomaan, mitä muita vinkkejä huoneessa voisi olla tarjolla.

Pääasia kuitenkin oli se, että pääsimme ulos. Emme ilman vihjeitä, eikä meiltä mitenkään erityisen paljon jäänyt aikaa käyttämättä. Mutta pääsimme ulos. Peli oli siis riittävän haastava ja mielenkiintoinen, mutta selvitettävissä.

Jälkipelit pelasimme lasillisten äärellä parin korttelin päässä Brewdogsilla. Hyvä me ja kippis!

Truescapen pelivalikoiman pääsee näkemään heidän nettisivuiltaan truescape.fi. Sivuilta pääsee myös suoraan varauskalenteriin, josta voi varata peliajan. Kätevää.

Millaisia kokemuksia sinulla on pakohuonepeleistä? Vai oletko vielä kokeillut? Entä oletko ollut Hannibalin syöttinä?

Kerro ihmeessä kokemuksesi, mutta älä paljasta liikaa – aion nimittäin vielä joku päivä löytää seuran myös Hannibal -huoneeseen ;)

Kokeilimme pakohuonepeliä yhteistyössä Truescapen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Milloin matkaaminen menee liian överiksi? Meillä menee ihan pian.

Pidämme matkaamisesta tyylillä. Vuosi vuodelta majoitusten, kuljetusten ja tekemisten taso on hiljalleen ollut nousussa. Kun olet nähnyt jotain hienoa, tarvitset wow-fiiliksen saamiseen seuraavalla kerralla jotain vielä hienompaa. Niinhän se vain menee. Aiempaa huonompi ei sävähdytä enää, vaikka se olisi vielä muutama vuosi sitten nostattanut ihokarvat pystyyn ja saanut hengen salpautumaan.

Emme edelleenkään lentele yksityiskoneilla saati sitten käy ravintoloissa helikopterin kyyditsemänä - emmekä sen puoleen muuallakaan. Useimmiten matkustamme turistiluokassa, välillä majoitumme tavallisissa hotelleissa, saatamme napata hampurilaiset tai muuta pikaruokaa lounaaksi, kokkailla illallisen majoituksen omassa keittiössä. Ihan tavallista perustason matkailua siis. Mutta vain välillä.

Sitten kun löydämme hyvän diilin tai upean kohteen, olemme valmiita panostamaan hieman enemmän aikaa, vaivaa ja myös rahaa, jotta pääsemme käsiksi parempaan. Vielä hieman hienompaan tai erikoisempaan, kenties paikalliseen, mitä emme ole aiemmin nähneet. Sellaiseen, mitä emme ole ennen kokeneet. Johonkin, joka saa meidät hihkumaan innosta, hyppimään tasajalkaa. Vähintäänkin hieraisemaan silmiämme ja nipistämään ranteesta uskoaksemme, että emme näe unta, vaan ihan oikeasti pääsemme kokemaan jotain mieletöntä.

Juuri niistä omista kokemuksista riippuukin se, mikä kenellekin on luksusta, mikä jopa överiä. Luksusta minulle oli vielä kymmenen vuotta sitten torakoiden asuttama motelli, kunhan se oli tropiikissa palmujen ympäröimällä rannalla, kristallinkirkkaan, turkoosin meren äärellä. Viitisen vuotta sitten riitti, kun yksi matkan useista majoituksista oli viittä tähteä ja sviittialuetta. Muuten riitti upea luonto ja ympäristö. Viime vuonna luksus olikin sitten viiden tähden resortia läpi loman - useamman loman. Kokeilimme kyllä syrjähyppyä kahden tähden hotelliin, mutta lopputulos oli se, että vaihdoimme loppumatkan hotellisuunnitelmia neljään tähteen. Olimme tottuneet liian hyvään. Paluuta ei enää ollut, vaikka niin ennakkoon kuvittelimme.

Wow-fiilikseen toki pääsen myös vaikkapa pari kolikkoa maksavan reggae-bussin kyyditsemänä tai valtaisan kaunista maisemaa katsellen luonnossa patikoinnin päätteeksi - on se sitten suomalainen järvimaisema tai maailman kaunein ranta maailman äärissä. Luksus ei siis välttämättä tarvitse rahaa lainkaan, kunhan kokemus on entistä parempi tai erikoisempi, maisema aiempaa upeampi.

Kohti seuraavaa wow:ta

Jälleen kerran suunnittelemme matkaa - hienoa matkaa. Meillä oli jo aiemmin varattuna risteily yhdellä maailman suurimmista ja hienoimmista risteilijöistä, Royal Caribbeanin Oasis of the Seas -laivalla. Matkustamme lähtösatamaan, Orlandoon, kaikkein kätevimmällä reitillä Icelandairin kyydillä, mikä on superluksusta lapsen kanssa matkustettaessa. Majoitumme risteilyn jälkeisen viikon upeassa Sheraton-ketjun resortissa. Eikö tässä olisi ollut riittävästi luksusta yhdelle reissulle?

Ei.

Nälkä tunnetusti kasvaa syödessä ja laitoin kokeiluna yhteen Orlandon mielettömän hienoista hotelleista kyselyn, tarjoaisivatko he meille edullisemman mediahinnan bloginäkyvyyttä vastaan pariksi yöksi ennen risteilyämme. Niinhän siinä sitten kävi, että majoitumme ensimmäiset Orlandon yöt vuonna 2015 rakennetussa Magic Village Resortissa.

Tätä varausta vahvistaessani mietin mielessäni, menikö nyt liian överiksi?

Meillä tulee olemaan neljän makuuhuoneen sviitti, jossa on neliöitä 215. Kyllä. Luit oikein. Kaksisataaviisitoista neliötä. Voi hyvää päivää! Emme me toki majoitu siellä vain oman perheen kesken, vaan samaan majoitukseen tulee myös nelihenkinen ystäväperheemme. Mutta silti. 30 neliötä yhtä henkeä kohden. Jokaisessa makuuhuoneessa on oma kylpyhuone ja kaupan päälle vielä yksi ylimääräinen. Jokaiselle majoittujalle on vähintään yksi sohva, telkkareita ainakin viisi. Näyttäisi huoneessamme olevan myös poreallas - tietysti. Täysin varustellun keittiön lisäksi myös ulkokeittiö grilleineen. Puhumattakaan yleisistä alueista - upeista uima-altaista, kuntosaleista, lasten leikkihuoneista, pleikkaritilasta, ravintoloista. Ja eksklusiivisesta palvelusta.

Kuva toki kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Fiilisteltyämme kuvia ja Youtubesta löytämiämme videoita, emme pystyneet perääntymään. Meidän oli varattava majoitus. Juuri tämä majoitus. Meni överiksi tai ei.

Mahdammeko haluta lähteä tuolta pois ollenkaan? Epäilen.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Magic Villagen kuvia, eihän minulla vielä ole paikasta omia kuvia. Matkan jälkeen niitä on varmasti useampi sata. Uskoisin, etteivät kuvauskohteet tuossa resortissa lopu ihan heti ;)

Missä menee sinun raja liian överistä? Vai onko sellaista rajaa olemassakaan?

Yövymme Orlandossa yhteistyössä Magic Villagen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Meidän kesä 2017

Kesäloma hujahti tänä kesänä yhtä nopeaan kuin aina. Se alkoi aurinkoisena ja myös päättyi sellaisena. Ehkei kannata edes ottaa puheeksi, mitä säätä tässä välissä oli ;) Kesähän ei toivottavasti ole vielä pitkään aikaan ohi, ja vaikka loma oli ja meni, toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat vielä myöhään syksyyn.

Olen ensimmäistä kertaa kesälomalla lapsen saamisen jälkeen. Täytyy sanoa, että ei ole aivan niin levännyt ja virkeä olo, mitä lomien jälkeen aikoinaan on ollut. Sentään olen irtautunut (lähes kokonaan) työarjesta, mitä nyt pientä Turun syrjähyppyä ja muutamia muita pieniä säätöjä lukuunottamatta, ja taas oli maanantaina oikeastaan aika kivaa päästä takaisin jatkamaan siitä, mihin kesäkuun lopulla jäin. Minua odotti töissä myös täysin uudistettu toimisto, jonka näkemistä lomalla odottelinkin jo innolla. Täysin valmista ei vielä ole, mutta nyt jo on näköpiirissä uutta ja raikasta. Ihanaa!

Mutta palataan taaksepäin kesän alkuun. Tällainen oli pääpiirteittäin meidän tämän vuoden kesä:

Varaslähtö kesään Visulahdessa

Kesäkuussa taisi olla kaiken kaikkiaan yksi hellepäivä. Me satuimme olemaan juuri silloin Visulahdessa ja Dinosaurian vesipuistossa. En voi käsittää hyvää tuuriamme. Varsinkin näin jälkikäteen katsottuna, kun jokainen muu kesäkuun päivä olisi ollut vesipuistoiluun melko onneton.

Lue lisää Visulahden vierailustamme:
- Kesän ensimmäinen hellepäivä Visulahdessa
- Visulahti lasten suusta

Pieniä retkiä ennen lomaa

Kesäkuun puolella tein myös muutamia muita pieniä retkiä. Pysähdyimme tyttäreni kanssa matkalla Jyväskylään Himoksen lähellä Ravintola Hirvikartanolla, jonne vanhempani tulivat meitä vastaan siskoni poikien kanssa. Naisten kesken kävimme saunomassa Helsingin edustalla Lonnan saaren yleisessä saunassa, mieheni kanssa kävimme pyöräilemässä Vallisaaressa, tyttäreni kanssa Nuuksiossa makkaranpaistossa.

Näistä retkitä voit lukea lisää:

- Lempeillä löylyillä Lonnan saunassa

- Hirvikartano

- Me mentiin metsään @Nuuksio

- Pyöräillen Vallisaaressa

Loman aloitus Kreikan helteessä

Heti loman alkamisen jälkeen lähdimme Kreikkaan Karpathokselle. Halusimme ainakin viikon varmaa aurinkoa ja sitä saimme. Pääsimme lisäksi ihastelemaan valtavan kauniita maisemia, joita en ollut osannut lainkaan kuvitella. Karpathos oli mieletön!

Jos saari kiinnostaa, blogi tulee olemaan pullollaan juttuja sieltä varmasti pitkälle syksyyn asti. Nyt jo löytyy muutama juttu:
- Rakastuin ensisilmäyksellä @Karpathos
- Karpathoksen parhaat ravintolat
- Upea viiden tähden hotelli Alimounda Mare Karpathoksella

Poria, Turkua, chileläisiä viinejä ja Minttua

Kreikan matkan jälkeen siirryimme melko pian mieheni vanhempien luo Poriin juhannuksen viettoon. Sieltä siirryimme samoilla pakkaamisilla Keski-Suomeen, jonne jätimme lapsen hoitoon Turun vierailumme ajaksi. Turussa ihastelimme mielettömän hienoja purjelaivoja ja nautiskelimme sekä chileläisiä viinejä että turkulaista juomatuotantoa. The Tall Ships Races -tapahtuma pääsi yllättämään kokoluokallaan minut täysin. Ennakkoon en todella tienyt tulevani ihastelemaan laivoja viidensadantuhannen muun kanssa :O

Lue lisää Turun vierailustamme:
- Viinimatkalla Turussa @The Tall Ships Races

Lapsuuden kesämuistoja, mäkihyppyä, ralliautoja ja mökkielämää Keski-Suomessa

Keski-Suomen lomailumme alkoi mansikoiden itsepoiminnalla. Voi miten se oli aina lapsena niin mukavaa. Tällä kertaa menimme mansikoiden itsepoimintaan, sillä halusin omankin lapseni pääsevän luomaan samoja lapsuuden muistoja. Hän poimi pieneen sankoonsa paljonkin mansikoita. Jokainen mansikka oli sangossa tosin vain hetken, sillä pieni käsi poimi sen saman tien sangosta suuhun. Punertava suunympärys nauratti myös kassaneitejä, jotka totesivat mansikoiden olevankin suoraan pensaasta parhaimmillaan ;)

Jyväskylässä ollessamme huomasin, että Matti Nykäsen kotihyppyrimäkeen pääsisi vierailemaan. Tartuin heti syöttiin ja kipusin aivan hyppytornin päälle. Näkymä oli huikea. Moneen kertaan kuvittelin sukset jalkaan. En voi käsittää, miten joku voi lähteä liukuun näin korkealta! Tämä oli ehdottomasti Jyväskylän yksi parhaista vierailukohteista, missä olen käynyt. Tästä on tulossa blogiinkin enemmän kuvia ja tarinaa. Oli se vaan niin hieno.

Kesäloman viimeisellä viikolla odottelimme vanhempieni mökillä Suomeen saapuvaa "suurta helleaaltoa", jota ei sitten tullutkaan. Tai tuli, mutta liian myöhään mökkeilyä ajatellen. Vietimme silti useamman yön mökillä ajatuksena poimia myös mustikat talven varalle. Mustikoiden kerääminen jäi sekin tältä kesältä välistä kylmän alkukesän vuoksi. Kai ne mustikat alkavat nyt olla kypsiä, kun minä jo aherran töiden parissa. Kalaan sentään pääsimme, vaikka saalis olikin niin pieni, että päästimme kalat takaisin järveen kasvamaan.

Mökkeily oli siis lopulta kunnon mökkeilyä, eli pelkkää grillailua, uimista ja saunomista.

Keski-Suomesta löysimme kuitenkin puuhaa myös ilman mustikoita ja helleaaltoa. Hyppyrimäen vierailun lisäksi kävimme kävimme pienessä, varsin ihastuttavassa Nokkakiven huvipuistossa, ja kun kerran huudeilla olimme, jäimme vielä katsomaan Jyväskylän rallien Harjun pätkän.

Siinä se kesä sitten hujahtikin, melko rennoissa merkeissä. Vuoden matkat eivät kuitenkaan lopu tähän. Siinä onkin yksi syy siihen, ettei töihin paluu tunnu ollenkaan tylsältä. Kohtahan olenkin jo Roomassa, Napolissa, Berliinissä, Portossa ja Douron laaksossa, Orlandossa ja ihanilla Karibian saarilla.

Mitä sinun kesääsi on tänä vuonna kuulunut?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Eristyksissä ollut vuoristokylä Olympos - onko kylä ansainnut hehkutuksensa?

Yksi Karpathoksen saaren ehdottomista vierailukohteista on 900-luvulla rakennettu, pitkään eristyksissä ollut vuoristokylä, Olympos. Mekin halusimme tietysti käydä katsomassa, pitääkö kaikki hehkutus paikkaansa tässä korkealle vuorelle rakennetussa kylässä, jonne vasta viime vuosina on rakennettu kunnollinen tie. Me olimme matkassa heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja matkassa olimme oman perheen voimin.

Ennen matkaa googlettelin kuumeisesti, miten pääsemme paikalle. Monessa paikkaa luki edelleen, että paikalle pääsisi saaren eteläosasta vain laivalla. Jostain taas luin paikalla autolla käyneistä, mutta itse matkanteosta ei ollut sanaakaan. Vihdoin Facebookin Kreikka-ryhmä riensi apuun ja sieltä sain nopean vastauksen, että nykyisin Olympokseen vie hyväkuntoinen asfaltoitu tie. Matkaa Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta sinne kertyy suorinta tietä viitisenkymmentä kilometriä. Matka-aikaa saa kuitenkin varata reilun tunnin, sillä tie - vaikka onkin hyväkuntoinen - kiemurtelee vuoren rinnettä myötäillen. Ja kuviahan sinne ajaessa täytyy pysähtyä ottamaan tuon tuosta. Näkymät ovat niin järjettömän hienot. Me kiersimme Olympokseen saaren länsirannikon kautta, eli voin kertoa kuvausmaisemia riittäneen. Harmi vaan, kun lapsi nukkui autossa, emmekä voineet juuri pysähdellä.

Karpathoksen saarella useat kylät on rakennettu saaren sisäosiin merirosvojen vuoksi. Merirosvot hyökkäsivät aikoinaan rantakyliin, mutta sisämaahan, tai varsinkaan vuoristoon, he eivät ole selkästi vaivautuneet. Myös Olympos on rakennettu korkealle vuorelle juuri tästä syystä.

Saapuessamme Olympokseen, huomasin ensi töikseni pukeutuneeni täysin väärin: hameeseen. Koko Karpathoksen saari on tuulinen, mutta etenkin Olympoksessa tuuli niin, että hameenhelmasta oli pidettävä kaksin käsin kiinni. Parkkipaikalta talojen suojaan päästessämme tuuli hieman hellitti, mutta uskokaa pois, mukavampaa olisi ollut shortsit jalassa. Myös lämpötila oli huomattavasti merenpinnan tasoa viileämpää ja raikkaampaa. Ei kylmää, mutta eron huomasi hyvin.

Onko Olympos hehkutuksensa ansainnut?

Varsinaisen eristyksissä olleelta Olympos ei enää vaikuta. Asukkaat ovat löytäneet turismin elinkeinonaan ja Olympos onkin täynnä matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Tämä ei kuitenkaan tehnyt Olympoksesta epämiellyttävää. Saimme kävellä kaikessa rauhassa ja ihastella maisemia ja taidokkaita käsitöitä. Ruuhkaa ei meidän vierailun aikana ollut ollenkaan ja ravintolankin saimme valita näköalan perusteella.

Sanoisinkin, että Olympos on todellakin hehkutuksensa ansainnut, vaikka näimme siitä vain pienen osan. Olympos lunastaa ensisilmäyksellä lupauksen upeasta, vuorille rakennetusta vanhasta kreikkalaisesta kylästä - oli se eristyksissä tai ei. Olympos on maisemansa ansiosta valtavan kaunis.

Me olimme liikkeellä 2-vuotiaan ja lastenrattaiden kanssa. Olympos sijaitsee vuorenrinteellä ja siellä on portaita ja PALJON. Me emme lähteneet kiertelemään Olymposta sen pidemmälle kuin mitä rattaiden kanssa ilman askelmia pääsimme, vaikka jälkiviisaana ajateltuna olisi kannattanut. Vierailumme aikana en yhtään muistanut, että toinen laita Olympoksen kylästä on aivan meren rannalla, joskin korkealla vuorella. Näkymä on kuulemani ja näkemieni kuvien perusteella mieletön.

Olympos valmisretkellä

Kuulimme matkalla myös Apollomatkojen valmiille retkelle osallistuneiden kommentteja. Retki vie laivalla Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta, Diafanin satamaan ja sieltä bussilla viimeiset kilometrit Olympokseen. Ryhmä oli kiertänyt Olympoksen kapeilla kujilla kadehdittavan paljon. Ryhmässä liikkumisen huonona puolena oli kuitenkin ollut rahanahneet kaupustelijat, jotka olivat innokkaasti yrittäneet saada matkaajia asiakkaikseen. Tämähän oli meidän kokemukseen nähden täysin päinvastainen, kun meille ei kukaan yrittänyt myydä yhtään mitään. Laivamatka oli ollut retkipäivänä valtaisan tuulinen, mutta tyynenä päivänä retki kuulostaa sen puoleen täydelliseltä, että saaren näkisi samalla myös mereltä käsin.

Valmiissa retkessä ja omatoimisesti tehdyssä piipahduksessa on molemmissa puolensa. Oppaan johdolla kylästä varmasti saa enemmän irti, mutta omatoimisesti aikataulun voi sovittaa oman pään mukaan - tai niin kuin meillä, lapsen päiväunirytmin mukaan.

Yhtä kaikki, Olympos oli juuri niin hieno, mitä sitä ollaan hehkutettukin. Vaikka meiltä jäi varmasti yli puolet koko kylästä näkemättä, oli se silti näkemisen arvoinen - varmasti yksi kauneimmista kylistä, missä olen koskaan käynyt.

Mistä löytyy kauneimmat kylät, mitä sinä olet nähnyt? Tai oletko käynyt Olympoksen kylässä? Millaisia kokemuksia sinulla on sieltä?

Matkasimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram