Vietimme viime viikonloppuna ystävieni kanssa 40-vuotisjuhlavuotemme huipennusta yhteisellä ruskamatkalla Rukalla. Saavuimme yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle keskiviikkoaamuna. Emme toki olleet istuneet junassa tuntikausia, vaan käytössämme oli makuuhytit. Vuokrasimme auton Rovaniemeltä, millä matkasimme Rukalle, mutta sekään matka ei ollut kuin reilut pari tuntia. Silti päätimme tehdä taukojumpan ajomatkalla, ja käydä kävelemässä Riisitunturin kansallispuistossa jonkinlaisen reitin.

Riisitunturin maisemia olin kuullut kehuttavan. No, minkä kansallispuiston maisemia en olisi kuullut kehuttavan. Onhan siihen syynsä, että alueet ovat kansallispuistoja. Kaunis maisema lienee taattu kansallispuistossa kuin kansallispuistossa. Reittejä Riisitunturin kansallispuiston alueella oli useampia. Meillä oli kuitenkin aikaa käytettävissä vain muutama tunti, ja tämä rajoitti reittisuunnitelmaamme. Toki myös halusimme kaiken mahdollisen irti vierailustamme, joten halusimme valita kaikkein kauneimman reitin parhailla maisemilla.

Mistä niitä sieniä oikein löytyy? Ohjatulla sieniretkellä Espoon Luukissa

Useimmiten tulee hehkutettua niitä asioita, joissa on tosi hyvä. Jotka tuntuu luontevalta ja joissa tulee onnistumisia. Heti alkuun todettakoon, että nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, missä ei ole omalla kohdallani oikein näitä mitään. Mutta hei, sehän ei haittaa. Mukavuusalueen ulkopuolella on oikeastaan ihan mukavaa. Eihän sitä nyt kaikkea voi osata ja kaikessa olla luonnonlahjakkuus. Silti voi yrittää ja onnistua. Tai olla onnistumatta. Hetkestä voi nauttia silti.

Otsikko ja kuvat varmasti jo kertovatkin, että tämän kirjoituksen aihe ja se minun epämukavuusalue ja osaamisalueistani yksi heikoimpia on sienestys. Tykkään retkeillä luonnossa ja pidän sieniruuista, jotenkin en vain ole osannut yhdistää näitä kahta niin, että saisin joka syksyisen sienisaaliin metsästä omatoimisesti.

Olikin erityisen hyödyllistä, että ystäväni ostivat minulle 4-kymppislahjaksi ohjatun sieniretken. Pääsin sienestämään hyvässä seurassa ja poimimaan sieniä täysin ennakkoluulottomasti laajalla skaalalla, kun paikalla oli opas, joka heitti koristani (tai siis paperikassistani) pois ne sienet, joita ei pidä syödä.

Turistina Helsingissä - pizzaristeily, Helsinki SkyWheel ja Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Perinteisesti matkoja ja matkailua suunnitellessa ajatukset tulee laitettua kauas ennemmin kuin lähelle. Itse koen Pohjoismaiden ja Baltian olevan kotiseutumatkailua, Euroopan lähimatkailua, ja valtamerten taa lähdettäessä ollaan kaukomatkoilla. Toki Suomen matkailussa ollaan kotimaanmatkoilla, mutta onneksi on vieläkin tätä pienemmät piirit, kun voi jäädä omaan kotikaupunkiin. Olen asunut jo yli 15 vuotta Helsingissä, mutta silti en todellakaan ole kolunnut kaikkia kaupungin näkemisen arvoisia paikkoja.  

Toki olen käynyt Suomenlinnassa, Pihlajasaaressa, Seurasaaressa, Vallisaaressa, Lonnassa sun muissa Helsingin edustan saarissa, saunonut yleisösaunoissa siellä sun täällä, tutkinut museo- ja näyttelytarjontaa, käynyt lähellä olevissa luonnonpuistoissa ja kotieläintiloilla. Vähintään kerran kesässä käyn Lintsillä ja useat ravintolat ja kahvilat on myös tuttuja. 

Tänä kesänä ajatukseni oli päästä sellaisen hop on hop off -turistibussin kyytiin tutustumaan Helsinkiin jonkun höpöttäessä taustaa ja tarinoita kuulokkeisiini, mutta epäonnekseni tätä palvelua ei ollut tänä kesänä saatavilla. Oli keksittävä muuta.

Muumimaailma sateella - millaista on ulkoilmapuistossa sateella

Kaupallinen yhteistyö: Reissujuna

Matkasimme viikko sitten aivan ihanalla, Ukko-Pekka höyryveturin vetämällä Muumiteemaisella seikkailujunalla Helsingistä Naantaliin Muumimaailmaan. Muumiteemainen matkamme alkoi siis jo Helsingistä, kun pääsimme Muumitunnelmiin heti Helsingin rautatieasemalta. Muumijunasta kirjoitinkin jo aiemmin, ja siitä voit lukea lisää täältä.

Muumimaailma sateella onkin tämän jutun pääteema, nimittäin harmillisesti sateettoman ja helteisen kesän jälkeen meille sattui sateinen päivä juuri Muumimaailman vierailullemme. Olen käynyt kerran aiemmin Muumimaailmassa, mutta siitä on lähes kymmenen vuotta aikaa. Tuolloin muistan olleen kaunis kesäpäivä, mutta en toisaalta muista että meillä olisi ollut silloin jotenkin erityisen paljon hauskempaa kuin nyt. En siis voi sanoa sateen ainakaan pilanneen meidän päiväämme Muumimaailmassa.

Sateisen päivän plussaa tässä koronatilanteessa olikin se, että ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa liikkeellä. Väljyys oli erittäinkin mieluisaa!

Muumiaiheisella seikkailujunalla Helsingistä Naantalin Muumimaailmaan

Kaupallinen yhteistyö: Reissujuna

Matkustimme viime lauantaina Helsingistä Naantaliin junalla. Kyllä. Junalla Naantaliin. Eikä millä tahansa junalla, vaan Muumiaiheisella seikkailujunalla. Ja eikä tässäkään vielä kaikki, vaan tätä seikkailujunaa, aivan valtavan kaunista museojunaa veti höyryveturi Ukko-Pekka. Nyt täytyy sanoa, että oli elämysmatka kohdillaan. Jo pelkkä junamatka oli aivan huikean hieno elämys! 

En itseasiassa tiedä, miltä vuosikymmeneltä nämä junan vaunut ovat, mutta Ukko-Pekka-tyyppisiä höyryvetureita on valmistettu vuosina 1937-1957. Jo tietysti itse höyryveturi on valtavan komea kapistus, ja oli upeaa päästä tällaisen satuhöyryveturin kyytiin, mutta parasta oli, kun pääsimme astumaan junaan sisälle ja meitä odotti jono kauniinpaakin kauniimpia junanvaunuja upeine pienine yksityiskohtineen.

Yllätysjuhlaviikonloppu Kalajoen hiekkasärkillä

Siskoni, serkkuni ja ystäväni järjestivät minulle 4-kymppisten kunniaksi yllätysviikonlopun Kalajoen hiekkasärkillä. En tiennyt ennakkoon, minne olemme menossa. Sain vain listan, mitä minun tarvitsisi pakata mukaan. Sain kyllä vahingossa pientä vihjettä ennakkoon, että ajomatkaa olisi muutama tunti Jyväskylässä, ja tuulisen sään vaatetuksesta päättelin, että olisimme mahdollisesti vesillä tai ainakin lähellä. Näillä spekseillä kohde olisi voinut olla tosin melkein mikä vain, mutta ihanaa, että kohteeksi valikoitui juurikin Kalajoen hiekkasärkät!

Vietimme lapsuudessa monen monena kesänä lomia Kalajoella juurikin perheeni ja serkkuni kanssa. Sittemmin siskoni oli kausitöissä hiekkasärkillä, jossa itsekin käväisin yhtenä kesänä kiireapuna Leiribaarissa. Siis joskus viime vuosituhannen puolella. Tämän jälkeen olen vain kerran käväissyt Kalajoella, ja olikin ihanaa viettää nostalgista viikonloppua täällä juuri tällä porukalla!

Maakalla - kuvankaunis itsehallintoalue Kalajoen edustalla

Vietin viime viikonlopun Kalajoella. En tiennyt, minne olen matkalla, sillä siskoni, serkkuni ja ystäväni järjestivät viikonlopun minulle yllätyksenä 40-vuotissynttärilahjaksi. En tiennyt kohdetta, enkä aktiviteetteja. Sen verran tiesin, että mukaan piti pakata sellaista vaatetta, millä tarkenee myös tuulella. Aavistin siis, että menemme kenties vesille, mutta enpä olisi ikinä arvannut, että lauantain aktiviteettina menemme Maakallaan upealla kaljaasilla. Enhän edes muistanut koko Maakallan olemassaoloa.

Päättymätön merimatka vastatuulessa

Kaljaasi Ansio on valtavan hieno vanha purjealus, tai siis kaljaasi. Asiakaspaikkoja tällä kaljaasilla on 34, ja ainakin tämän hetken tilanteen mukaan retket Maakallaan näyttävät olevan melko täysiä aina kauden loppuun, eli syyskuulle asti. Jos innostut Maakallan retkeltä, niin kannattaa kurkata, kyllä niitä paikkoja vielä joitain tällekin kesälle löytyy!