sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kolme ravintolavinkkiä Tallinnaan

Tallinna on mieletön ravintolakaupunki. Siellä saa erinomaisia makuelämyksiä tyylillä sisustetuissa ravintoloissa pienellä rahalla. Me olemme käyneet Tallinnassa viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa ja tässä niistä parhaimmat ravintolakokemuksemme. Näitä kaikkia kolmea ravintolaa voin suositella muillekin.

Tai Boh - aasialaisia makuelämyksiä upean sisustuksen ympäröimänä


Tai Boh-ravintolaan päädyimme, koska olimme liian myöhään liikkeellä, emmekä saaneet pöytää mistään muutalta. Työkaverini suositus kokeilla ravintolaa osui täysin oikeaan paikkaan. Myös Tai Bohin nettisivujen varausjärjestelmä näytti täyttä, mutta saimme onneksi pöydän varattua sähköpostitse. Ruoka oli hyvää, kaunista ja yllätyksellistä. Ravintolan sisustus on mieletön ja hintataso oli käsittämättömän edullinen. Seitsemän ruokalajin maistelumenu maksaa 50 € ja hinta on kahdelta(!)








Restoran Pegasus - sisarravintola Rataskaevu 16:ta parempi valinta


Yritimme saada pöytävarauksen Tripadvisorin kärkisijalla jatkuvasti komeilevaan Rataskaevu 16 -ravintolaan. Ravintola on niin pitkälle varattuna, että saimme sinne varauksen vain lounasaikaan. Pöytävarauksen illalliselle teimme Rataskaevu 16:n sisarravintola Pegasukseen. Hyvä niin, lounas Rataskaevu 16:ssa oli ok, mutta ei hehkutuksen arvoinen. Mieheni liha oli liian kypsää, minun ruokani liian suolaista, mieheni ruuassa ei ollut suolaa juuri lainkaan. Kärkisijalta odotimme täydellistä.

Pegasus taas oli erinomainen, sisartaan huomattavasti parempi. Sisustus oli molemmissa hieno, mutta toisistaan hyvin erilaiset. Palvelu oli Pegasuksessa parempaa. Rataskaevu 16:n palvelu oli niin järjestelmällistä ja yliorganisoitua, ettei siihen jäänyt mitään henkilökohtaisen ja persoonallisen ripettäkään. Hyvää palvelua siis, mutta jos palvelu voi olla liian täydellistä, niin Rataskaevu 16:ssa se oli juuri sitä.





Rataskaevu 16 - kaikesta huolimatta suosittelun arvoinen


Vaikka Pegasus olikin parempi kuin Rataskaevu 16, ei tätä Tripadvisorin ykkössijan haltijaa voi mitenkään jättää suosittelematta. Kun odottaa täydellisyyttä, niin pienetkin virheet kostautuvat ravintolan tappioksi. Ja kun ravintola on liian suosittu ja jatkuvasti täyteen buukattu, on järjestelmällisyys palvelussa välttämätöntä, jotta kaikkia saadaan palveltua ajallaan ja seuraavat asiakkaat istutettua edellisen seurueen jäljiltä siivottuun pöytään.

Rataskaevun plussana on myös ravintolan leikkipaikka. Jotenkin on ihanaa, että Tallinnassa myös tämän tason ravintoloista löytyy puuhaa perheen pienimmille.







Mikä on sinun suosikkiravintolasi Tallinnassa?


Lue myös:




Pysy matkassa mukana:

torstai 25. toukokuuta 2017

Vuokra-autolla Rodoksella - upeita maisemia, viinitiloja ja pieniä kyliä

Rodos on valtavan kokoinen ja monipuolinen saari. Monen mielikuvissa Rodoksesta on varmasti pelkkää turistirysää, mutta se ei pidä paikkaansa lainkaan. Tai pitää siltä osin, että saarelta löytyy paljon hyviä turistirantoja ja -kyliä. Saari on kuitenkin paljon enemmän. Niin paljon enemmän, että meidän yhden viikon viime elokuun loma ei riittänyt alkuunkaan koko saaren kiertämiseen. Olimme varautunut vuokraamaan auton vain päiväksi, emmekä ehtineet edes puoliin niistä kohteista, joita olisin halunnut nähdä Rodokselta. Parempi kuitenkin yksi päivä kuin ei autonvuokrausta ollenkaan.

Meidän reittiämme ja aikatauluamme määritteli myös tuolloin 1,5-vuotias pieni neitimme. Tarkat ruoka- ja päiväunirytmit veivätkin osan tehokkaasta saaren koluamisesta. Toisaalta emme olleet ehtineet tehdä kunnollista suunnitelmaa päivän reittiin, lähdimmehän koko Rodoksen matkalle parin päivän varoitusajalla superedullisella äkkilähdöllä. Vuokra-autopäivän reitti sitten vaihtuikin lennosta lähes joka risteyksen kohdalla. Sitä ne äkkilähdöt teettävät, mutta taas täytyy todeta, että parempi roadtrip ilman ennakkosuunnitelmia kuin ei roadtripiä ollenkaan.



Meidän reittimme kulki näin


Lähdimme tukikohdastamme, Ialyssoksen kylästä rantaviivaa pitkin etelään. Ajatukseni oli, että olisimme jatkaneet aina Monolithoksen kylään asti. Mieheni kuitenkin keksi, että hän haluaisi viedä meidät lounaalle taivaallisen hyvään gyros-paikkaan Gennadin kylään, jossa hän oli ollut aiemmin saman vuoden keväällä. Kello oli sen verran, että pian lentokentän ohitettuamme kaarsimme jo Rodoksen sisämaahan tavoitteenamme päästä suorinta tietä Rodoksen itärannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan ajaa, kun huutelin ensimmäisen kerran kuvaustaukoa. Ei näistä maisemista voinut vain ajaa ohi.





Rodoksen viinialueella


Reitin poikettua sisämaahan, huomasin Rodoksen viininviljelyseudun, Embonaksen ympäristön osuvan reitillemme. Tarkoitus oli ajaa Embonaksen kylään ja vierailla jollain pienistä viinitiloista. Taas kerran reittimme muuttui matkan varrella, kun tien varrella meitä tuli vastaan Stafyloksen viinitila. Kaarsimme pihaan.

Testasimme tilan (ja myös naapuritilojen) oliiviöljyt ja joitain viinejä. Ostimme pullon ylikallista oliiviöljyä ja pullon jälkkäriroseeta. Lähinnä kannatuksen vuoksi. Oliiviöljy oli kyllä tosi hyvää, mutta aivan liian kallista. Viini ei ollut erityistä, mutta kuitenkin ostamisen arvoista.






Viinitilan luota pääsimme kaartamaan suoraan itärannikolle ilman Embonaksen kylään asti ajamista.

Viehättävä Lindos ja saaren parhaat gyrokset


Gennadiin saavuttuamme huomasimme gyrosravintolan sulkeneen ovensa sen kauden osalta. Oli tehtävä taas kerran uusi suunnitelma. Olisin halunnut nähdä aivan eteläisen Rodoksen leijasurffirannat, mutta päätimme silti lähteä kipuamaan rannikkoa pitkin takaisin pohjoista kohti. Etelässä vastassa olisi ollut vain pieniä kyliä, ja jos jokaisessa olisi ravintolat jo sulkeneet, lounas olisi jäänyt saamatta. Itsellä ei olisi ollut niin väliä, mutta tällaisessa kohtaa on mentävä lapsen ehdoilla.

Kartta näytti seuraavan etapin olevan Lindos. Totta puhuen, en tiennyt Lindoksesta muuta, kuin että sinne oli tarjolla paljon retkiä. Sen täytyi siis olla hieno. Ja hienohan se olikin. Ihastuin Lindokseen niin, että kirjoitin siitä täysin erillisen jutun. Se löytyy tästä linkistä.

Lindoksessa meitä viehtti myös paljon hyviä arvosteluja saanut gyrosravintola Estia. Menimmekin ensitöiksemme lounaalle, ja kyllä kannatti. Estia tarjoili koko viikon parhaat gyrokset. Ja täytyy sanoa, että gyroksia me söimme viikon aikana paljon :D Rodoksen parhaat gyrokset top 3 -listaani pääset tästä linkistä.





Paluumatkan pikkukylä, Psinthos, keskellä saarta


Lindoksessa meillä vierähti tovi jos toinenkin, ja päätimme jatkaa matkaa pikkuhiljaa kohti tukikohtaamme Ialyssosta. Emme halunneet kierrellä sisämaan pienillä teillä liian kauaa, joten koukkasimme sisämaahan päin hieman aiempaa pohjoisemmasta. Toisaalta uusi reitti toisi myös uudet maisemat.

Taas lapsen ruokarytmi laittoi meidät pysähtymään. Pieni Psinthoksen kylä oli juuri oikealla kohdalla oikeaan aikaan. Valitsimme keskusaukion muutamasta ravintolasta mieluisimman näköisen ja istahdimme Taverna Platian terassille päivälliselle. Kylä oli käytännössä tämän yhden aukion kokoinen, mutta sen reunamille mahtuu melkein kymmenen ravintolaa. Näköjään, tai toivottavasti ainakin, tuohon pieneen sisämaan kylään eksyy myös muita turisteja. Tuskin ravintolatarjona muuten olisi näin laaja.

Psinthoksen tunnelma oli ravintoloiden lukumäärästä huolimatta miellyttävän pikkukylämäinen, jossa paikalliset lapset pyöräilivät kilpaa aukiolla ja vanhukset päivystivät ravintoloidensa terassien nurkassa. Palvelu valitsemassamme ravintolassa oli erittäin hyvää. Lapselle tuotiin pöytään leluja ja muuta viihdykettä, ja ruuan jälkeen talo tarjosi meille vielä jälkiruuat. Melkein harmitti, että oli aika jatkaa matkaa.





Kotikylään Filerimoksen kautta


Olin haaveillut vielä Filerimos-vuorella vierailusta, kun siitä joka tapauksessa ajoimme ohi. Aikataulumme oli tässä kohtaa kuitenkin venähtänyt niin, että ajoimme kyllä Filerimos-vuoren ohi, mutta jätimme itse vierailun toiselle päivälle. Tukikohtastamme Ialyssoksen kylästä ei nimittäin ole Filerimokselle kuin muutama hassu kilometri.

Kävinkin seuraavana päivänä pienen neitimme kanssa valloittamassa vuoren lastenrattaiden kanssa. Meillä oli mieleenpainuva retki, jota en kyllä suosittele muille rattaiden kanssa liikkuville. Siitä retkestä voi lukea lisää tästä linkistä.



Nämä meiltä jäi näkemättä


Jos suunnittelisin uudelleen Rodoksen reissua autoillen, ottaisin siihen ainakin pari päivää aikaa. Haluaisin kiertää ihan koko saaren ympäri, vierailla Embonaksen kylässä ja sitä ympäröivällä viinialueella, käydä saaren länsirannikolla sekä Kritinian että Monolithoksen linnoissa, ajaa aivan saaren eteläisimpään kärkeen ja pysähtyä matkalla useammassa pienessä kylässä niin saaren rannikolla kuin sisämaassakin.

Autoilu Rodoksella on edullista ja helppoa. Tiet ovat hyvässä kunnossa, muut tienkäyttäjät kohteliaita, eikä ainakaan meidän tiellemme osunut kuin kerran muutama tien ylittävä vuohi. Jatkuva upea maisema pakottaa pysähtymään vähän väliä, mutta minnekäs lomalla olisi kiire. Autoillen Rodos näytti parastaan!



Pysy mukana matkassa:

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pyörällä Vallisaaressa - sallittua vai ei?

Meillä oli eilen outo tilanne. Ei suunnitelmia, lapsi mummulassa, kesän ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen lauantai. Emme ole olleet mieheni kanssa kahdestaan viikonloppua kotona ilman suunnitelmia sitten lapsemme syntymän, eli yli kahteen vuoteen. Ulkona oli niin kaunis sää, että jotain oli keksittävä. Yksi Helsingin kesän parhaista puolista on saaristo. Aloinkin googlettaa saaria, joissa en olisi vielä ennen käynyt. Katselin Espoon saaristoa ja Isoa Vaskisaarta, mutta puhuin ääneen Vallisaaresta. Mieheni katsoi lautta-aikataulut ja ravintolavalikoiman. Vasta ulko-ovella minulle selvisi, ettemme olisi menossa Espoon Isoon Vaskisaareen vaan Vallisaareen.

"Niinhän sinä juuri sanoit."
"No niin sanoin."

Täytyy sanoa, että oli outoa lähteä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, ilman kiirettä, ilman ruoka- ja päiväuniaikatauluja. Lähdimme. Ihan tuosta noin vain. Sillä ei ollut mitään merkitystä, olisiko kyseessä Iso Vaskisaari vai Vallisaari. Saari kuin saari oli erinomainen suunnitelma kauniille päivälle.



Pyörä lautan kyytiin pienestä lisämaksusta


Ajattelimme pyöräillä Kauppatorille, hypätä lauttaan ja kiertää Vallisaarta kävellen. Huomasin kartasta Vallisaaren olevan lähes Suomenlinnan kokoinen saari. Pyöräillen ehtisimme/vaivautuisimme kiertämään koko saaren. Pikainen googletus ei kertonut mitään pyöräilystä, mutta JT Linen lipunmyyjä osasi kertoa, että pyörän saisi ottaa kolmen euron lisämaksusta mukaan. Sopii. Pyörät kyytiin ja kohti Vallisaarta.



Viime kesältä muistan uutisoinnit  juuri yleisölle avautuneen Vallisaaren satojen metrien pituisista lauttajonoista. Vaikka olikin kaunis sää, ei saaressa ollut mitenkään erityisen paljon ihmisiä. Ei ainakaan ruuhkaa. Lisäksi lauttavuoroja on lisätty tälle kesälle, joten ruuhkaisinakaan kesäpäivinä viime kesän toistoa ei pitäisi enää käydä.

Ensin syödään, sanoi nämä kaks kaks kaks kaks


Me pyöräilimme ensimmäisenä lounaalle Torpedolahden Sea Dogs -kahvilaan hodareille. Tämä näytti olevan tällä hetkellä saaren ainoa ravintola, josta saa ruokaa. Koko ravintolakattaus ei ilmeisesti ollut vielä auki, mutta aukenee ilmeisesti täysin lähiaikoina. Nyt Sea Dogsin hodareiden lisäksi saarelta olisi saanut jo ainakin jäätelöä ja muita jälkkäriherkkuja. Ravintolarakennukset olivat jotenkin ihanan nykyaikaisia, mutta kuitenkin luontoon ja maisemaan sopivia.




Ravintolatarjonnan lisäksi Vallisaaressa on useita nurmialueita ja pöytäryhmiä omien eväiden syöntiin.

Kuninkaansaari 


Lounaan jälkeen kiersimme ensimmäiseksi Kuninkaansaaren. Jotenkin olin odottanut Vallisaaresta enemmän luontoa, vähemmän museota. Jos en yleisesti jaksa kierrellä museoissa sisätiloissa (ellei seura ole erinomaista), niin tällaisesta minä pidän. Paikasta, jossa rakennukset ja rakennelmat ovat juuri siinä, minne ne on aikoinaan rakennettukin.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistää tie.


Kuninkaansaaressa olo tuntui välillä kuin olisimme olleet jossain täysin toisessa maailmassa. Vanhat sotarakennelmat olivat kasvillisuuden peitossa. Osan ovet olivat teljettyinä kiinni, mutta osa ovista oli avoinna, toivottaen meidätkin tutkimusmatkalle sisätiloihin. Ja sitä tutkittavaa riitti.





Kuninkaansaaressa on myös paikan ainoa ranta, jossa voi käydä luvan kanssa uimassa. Vaikka olikin lämmin, ei ihan niin lämmin. Pysyttelimme kuivalla maalla.




Pyöräily ei sallittua Vallisaaressa - oletko nyt aivan varma?


Kuninkaansaaren jälkeen kaarroimme fatbike-retkiä järjestävän Bliss Adventuresin ohi. Pysähdyin ottamaan kuvan, jotta muistan kertoa muillekin, että saarella pääsee pyöräilemään myös ohjatusti. Itsekin hieman kaipasin tämän kaiken hienouden keskellä opasta, joka kertoisi paikan historiaa. Kylttien ja historiataulujen lukeminen tuntui aurinkoisena päivänä liian vaivalloiselta.

Fatbike-firman opas pysäytti myös mieheni ja kertoi tuimaan sävyyn omatoimisen pyöräilyn olevan Vallisaaressa kiellettyä. Olimme metsähallituksen mailla, ja meidän tulisi naisen mukaan varautua siihen, että meidät häädetään saarelta pyörinemme. Hämmennys.

Kerroimme naiselle, että meille JA pyörillemme oli myyty laivaliput, eikä Vallisaaren sivuilla ole mainittu pyöräkiellosta, vaikka tietoa varta vasten etsin. Lisäksi huikkasin tädille, ettei meitä varsinaisesti saarelta häätö haittaisi, sillä olimme jo ehtineet kiertää saaren ja olimme jo matkalla takaisin satamaan. Tämä nyt ei varsinaisesti pitänyt paikkaansa, sillä olimme kiertäneet vasta Kuninkaansaaren ja aioimme vielä kiertää Vallisaaren, joskin matkalla satamaan. Uhkailuista huolimatta toteutimme suunnitelmamme. Ihastelimme vielä näitä upeita saaristomaisemia saarelle rakennetuilta näköalatasanteilta.





Pyöräily ON sallittua Vallisaaressa


Jäimme vielä kotona pohtimaan pyöräilykieltoa. Otimme yhteyttä metsähallitukseen, josta meille saman tien vastattiin, ettei Vallisaaressa ole pyöräilykieltoa. Kielto koskee vain niitä alueita, joihin ei saa mennä omatoimisesti muutenkaan - ei pyörällä, ei kävellen. Metsähallitus ei siis kiellä omatoimista pyöräilyä maillaan. He taitavat päin vastoin kannustaa luonnossa liikkumista.

Metsähallituksen nettisivut saivatkin hymyn huulilleni. Ensimmäisenä kuvituskuvassa on pyöräilijä kauniissa suomalaisessa metsämaisemassa, tekstissä kehotus lähteä luontoon - esimerkiksi pyöräillen ;)

Entäs jos olisimmekin juuri saapuneet Vallisaareen ja jättäneet tämän hienon saaren kiertämättä häätämisen uhkakuva silmissämme?

Meiltä olisi jäänyt kaunis päivä hyödyntämättä. Ja nimenomaan sellainen kaunis päivä, kun meillä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen oli mahdollisuus lähteä aikuisten kesken pyöräilemään luontoon. Onneksi osasimme jo Vallisaaressa kyseenalaistaa pyöräilykiellon olemassaolon ja jatkoimme rentoa päiväämme.

Infosimme myös pyöräfirmaa, ettei saarella ole pyöräilykieltoa ja saimme heiltä pahoittelut tapahtuneesta. Kyseessä on varmasti ollut vain katkos kommunikaatiossa, väärinymmärrys. Nyt on helppo ymmärtää ja antaa anteeksi, kun valistus ei pilannut päiväämme.



Suosittelenkin lämpimästi Vallisaaren kiertämistä pyöräillen - joko omalla pyörällä, tai sitten Bliss Adventuresin vuokrapyörällä tai ohjatulla retkellä. Muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin kuluu kävelyä huomattavasti lyhyempi aika, ja näin on mahdollisuus keskittyä huomattavasti enemmän saaren historiaan, kahviloihin, näköalatasanteisiin ja piknikpaikkoihin.

Kesän ruuhkaisimpina aikoina tosin kannattaa varautua siihen, ettei lautan kyytiin mahdu pyöriä. Niille kun ei ole varsinaisesti varattu lautasta paikkaa. Meidänkin pyörämme nojasivat lautan kahvion tiskiä vasten ja jouduimme siirtämään ne Suomenlinnassa pysähdyksen ajaksi, jotta muut matkustajat pääsivät lautasta ulos.

Vallisaareen pääsee kesäaikaan Kauppatorilta kahdella eri laivayhtiöllä:

Lisää infoa Vallisaaresta:

Vallisaaren ohjeet ja säännöt kannattaa käydä lukemassa etukäteen, jotta et esimerkiksi astu maamiinaan ;)


PS. Ostimme uuden hienon 360-kameran. Blogin Facebook-sivulle on tulossa tällä uudella kameralla Vallisaaresta ottamiamme kuvia. Käyhän tykkäämässä! :)

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Profiilikuvani 10 vuoden ajalta

Blogeissa kiertää Mamma Rimpuilee -bloggaajan aloittama #profiilikuvahaaste, johon myös matkabloggaajia on lähtenyt mukaan matka-aiheisilla profiilikuvilla. Ensimmäisenä bongasinkin Lähinnä Kauempana -matkablogin Katin tarttuneen haasteeseen, josta innostuneena selasin omatkin profiilikuvat heti läpi.

Luulin, ettei minulla ole 10 vuoden aikana ollut kovinkaan montaa profiilikuvaa, koska enhän minä jaksa vaihtaa sitä juuri koskaan. Yllättäen 10 vuotta onkin pitkä aika, vaikka se tuntuukin kuluneen kovin nopeaan, ja matkailuaiheisia profiilikuvia löytyi 14. Tähän haasteeseen oli siis tartuttava.

Costa Rica 2007


Tässä ihkaensimmäinen profiilikuvani. Olin juuri palannut puolen vuoden reissulta Costa Ricasta, joten on kovin luonnollista, että profiilikuva on juuri sieltä. Asuimme ystäväni kanssa costaricalaisessa isäntäperheessä ja opiskelimme lähes täysipäiväisesti espanjaa. Hyödynsimme kyllä lähes kaikki viikonloput ja mahdolliset loma-ajat koluten niin Costa Ricaa kuin sen naapurimaitakin. Profiilikuva on muistini mukaan yhdeltä lempirannoistani, Cahuitalta. Costa Ricassa elo oli juuri niin leppoisaa ja huoletonta, kuin kuva antaa ymmärtää!



Kuuba 2009


Täytyy myöntää, että minulla ei ole muistikuvaa siitä, miltä rannalta kuva olisi otettu. Vietimme Kuubassa kahden ystäväni kanssa kolme viikkoa, ja kiersimme useita eri paikkoja. Kuva on todennäköisesti joko Varaderosta tai Trinidadista. Muilla rannoilla en muista käyneemme.

Tuohon aikaan en kirjoittanut blogia, joten sieltäkään en voi tarkistaa faktoja. Päällimmäinen syy blogin perustamiseen olikin nimenomaan se, että matkoista jäisi jonkinlainen muistijälki.



Galapagossaaret 2010


Voi niin ihanat Galapagossaaret. Tuohon matkaan liittyy paljon ihania muistoja, mutta yksi parhaista ovat nämä merileijonat. Niiden kanssa oli mieletöntä oleilla rannalla, snorklata ja ennen kaikkea kuunnella niiden olkotusta (en tiedä, millä muullakaan sanalla kuvailisin niiden ääntelyä) auringon jo laskettua, kun vietimme iltaa laivan kannella, kirkkaan tähtitaivaan alla. Ainoa ääni, minkä kuulimme, oli juurikin nämä ihanat merileijonat.



Perun Amazon 2010


Galapagossaarten reissun yhteydessä vietimme muutaman päivän myös Perun Amazonilla. Galapagossaarien ja Amazonin välissä kävimme vielä vaeltamassa Inca Trailin. Amazonilla on näemmä ollut jo mukavaa rentoutua veneen kyydissä ja nauttia tropiikin lämmöstä.



Miami 2011


Täydellinen ajoitus. Kävimme ensimmäisellä Karibian risteilyllä ja siinä samassa vietimme muutaman yön myös Miami Beachillä. Juuri tuolloin Miamissa järjestettiin Absolut Wild Tea -lanseerausbileet, joihin saimme työni puolesta kutsut. Siellä mekin astelimme punaista mattoa pitkin ja siemailimme trendikkäitä Absolut Wild Tea -drinksuja.



Levi 2011


Reissu tuli eteen täysin yllättäen päivän varoitusajalla, mutta enhän minä ole koskaan ennenkään reissuista kieltäytynyt ;) Ja kenelle ei kelpaisi työnantajan maksama matka Leville, Vinkkarin After Ski ja Jamesonin irkkuviski?



Verzennay, Champagne 2011 


G.H. Mumm -samppanjatalon Grand Cru -viiniviljelmät, takana Verzennayn kylä Champagnessa. Tuo oli toinen naisten kesken vietetty viinimatka.



St Maarten 2012


Toinen Karibian risteilymme pysähtyi St. Maartenilla ja täytyihän sitä käydä poseeraamassa kuuluisalla Maho Beachillä laskeutuvien lentokoneiden alla.



Yyteri 2012


Ensimmäinen purjelautakokeiluni oli todella onnistunut. Innostuin lajista muuten, mutta rasittavaa siinä oli se, että välineet piti kantaa rannalle itse, heh :D Lienekö se syynä siihen, että tuon jälkeen en ole purjelautaan koskenut. Taidankin ottaa tämän kesän tavoitteeksi lähteä uudelleen vesille purjeen kera.



Seychellit 2013


Seychelleillä kiertelimme maailman kauneimpia rantoja, mutta näemmä kaikkein kiinnostavin on ollut saarten erikoisuus Coco de Mer -kookospalmut. No. Onhan ne hienoja luonnon ihmeitä.



Karstula 2013


Olen minä reissannut myös kotimaan maalaismaisemissa. Isäni kotitilalla Karstulassa kelpaa!



Mount Koya, Japani 2014


Hetkeni kääpiönä Japanissa. (Ihan niin kuin todellisuudessa olisin jotenkin erityisen pitkä :D )



Castello de Albolan viinitila, Toscana 2014


Vein mieheni häälahjaksi pitkälle viikonloppulomalle Toscanaan, Castello de Albolan viinitilalle. Illallisseurueessamme sattui olemaan ei-niin-paljon-viineistä-pitäviä (lucky us), joten me saimme nauttia mieheni kanssa koko pöytäseurueelle varatut viinit. Lasissani kuvassa on Il Solatio -punaviiniä, jonka kanssa saimme hipsiä dinnerin päätteeksi viinitilan puutarhaan. Yksi parhaista viineistä, mitä olen koskaan maistanut!



Thaimaa 2016


Tämä ei ole koskaan ollut profiilikuvanani, vaan kansikuvana, mutta kuva on niin kaunis, että siihen on hyvä lopettaa tämä sarja.





Pysy matkassa mukana: