Ravintolavinkki huonojen ravintoloiden kaupunkiin, Roomaan

Tiesitkö, että Roomassa hyvän ruuan saaminen on aivan äärimmäisen vaikeaa? Minä tiesin, mutten sitten kuitenkaan tiennyt. Kaikki toitottavat asiaa ääneen, mutta enpä olisi uskonut asian olevan näin huonolla tolalla. Jos löydät Roomaan vinkin hyvästä ravintolasta, on ravintola joko liian kaukana, täynnä tai se sulkee ovensa juuri nenäsi edestä.

Jos siis menet Roomaan, ota selville hyvät ravintolat, niiden sijainnit ja aikataulut. Tee pöytävaraus ja ole ajoissa paikalla. Toisaalta voit ottaa rennommin ja syödä turistilauman keskellä kengänpohjan päälle levitettyä tomaattikastiketta tai keitinvedessään lilluvaa pastaa. Up yours.

Jos päätät valita ensimmäisen vaihtoehdon, tässä erinomaisen hyvä vinkki siihen: Emma Pizzeria con cucina. Heittämällä paras pizza ikinä. Usko pois, olen syönyt pizzan jos toisen elämäni aikana. Roomassa siis myös osataan, jos niin tahdotaan.

Ennen Roomaan saapumista, tein siis kotiläksyni ja löysin kovin luotettavan kuuloisen "Rooman parhaat ravintolat" -listan. Listan perusteella kiiruhdimme kohti Emmaa lounasaikaan, mutta liian myöhään. Olimme paikalla 14:55, eli kymmenen minuuttia myöhässä. Paikka sulkee lounaan jäljiltä klo 15 ja paikalla olisi pitänyt olla 14:45. Emme olleet. Oli sunnuntai, ja suuri osa Rooman ravintoloista kokonaan kiinni. Edes Emmasta ei osattu neuvoa meille yhtä ainoaa avoinna olevaa hyvää ravintolaa. Huhhuh! Päädyimme syömään sitä keitinvedessä lilluvaa pastaa turistilauman keskelle, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on hehkutusten aika.

Saimme pöytävarauksen Emmasta samalle illalle klo 19 kun ravintola aukaisi illalliskattaukselle. Mieheni hoputti minua valitsemaan ruokani nopeaan, ettei oltaisi viimeisiä tilaajia. Paikka oli nimittäin täynnä, ja pöytiä on paljon sekä sisällä että ulkona.

Mutta enhän minä osannut olla nopea. Ruokalista oli nimittäin IHANA. Lähes joka raaka-aineen kohdalla lukee, mistä kukin on kotoisin. Fenkoli Valentanosta, parmankinkku Zibellosta, lohi Skotlannista. Olisin saattanut valita lohta, mutta kun olimme Italiassa, halusin italialaista alkuperää. Ja sitä sain. Vieläpä kohtuuajassa, vaikka olinkin päätöksessäni hidas.

Mutta katsokaas tätä:

Eikö ole komea pizza!

Tuon valtaisan parmankinkkukerroksen - zibellolaisen parmankinkkukerroksen - alla oli varmaan kilo mozzarellaa. Paestumilaista mozzarellaa. En muista koska viimeksi en olisi jaksanut syödä pizzaani kokonaan. Nyt en olisi jaksanut, mutta söin silti. Pohjasta aloin jossain kohtaa jättämään osia syömättä, vaikka sekin oli aivan äärimmäisen täydellistä, mutta kinkkujani ja mozzarellojani en jättäisi. Enkä jättänytkään.

Pelkkä pizzahan minulle ei riittänyt, vaan halusin ehdottomasti tilata friteerattujen alkupalojen listalta mozzarellalla täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Mmmm.

Vatsa pingotti ja PT kiitti. Täysin sen arvoista.

Paikan vessa oli myös ihana, mutta juuri kun olin kaivamassa kameraa laukusta, marssi vessaan jonoksi asti ihmisiä. Ala siinä sitten kuvaamaan. En alkanut. Mutta jos menet Roomaan, menet kuitenkin tähän ravintolaan ja näet vessan. Luotan sinuun.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Tämä minut yllätti Karpathoksen saarella

Olen ehtinyt hehkuttaa kreikkalaista Karpathoksen saarta vaikka kuinka paljon niin blogin puolella kuin kaikille mahdollisille ystäville, sukulaisille ja tutuille. Hehkutuksen aiheutti se, että saari pääsi yllättämään totaalisesti. En ollut osannut odottaa saaresta lähellekään näin hienoa, niin pientä, niin korkeaa, jylhää, kaunista. Kuten Karpathosta koskevien blogikirjoitusteni kommenttikentissäkin ovat myös muut kertoneet, ei Karpathokseen riitä mitkään ylistyssanat. Se vain kertakaikkisesti on järisyttävän hieno.

Tässä vielä koottuna kaikki se, mikä minut yllätti Karpathoksella:

1. Kauneus, kauneus ja kauneus

Jos tämä ei ole vielä jollekin käynyt selväksi, niin Karpathos on valtavan kaunis. Se, mikä siitä tekee niin kauniin, on kohta kaksi.

2. Korkeuserot

Eli korkeus. Tiesin, että Karpathos on korkea. Sen korkein kohta on 1215 metriä. Mutta se, miten nopeaan tiet kipuavat pilviin, on syy siihen, miksi saari on niin valtaisan kaunis. Jos muualla olen katsellut näin korkealta merenrantaa, mikä on jossain kaukaisuudessa, ehkä mielikuvituksen tuotoksena, ei Karpathoksella tarvitse näitä maisemia kuvitella. Ne ovat kaikki nenäsi edessä niin, että vatsanpohjasta ottaa. Tiet kiemurtelevat ylös vuorenrinnettä aivan meren vierellä, ja maisemat ovat huikeat. Karpathoksella olet yhtä aikaa meren rannalla ja korkealla vuoren rinteellä.

Rannatkin ovat pieniä poukamia vuorten keskellä. Vuoristo tekee niistä kauniita niin rannoilta käsin katsottuna, mutta etenkin sieltä vuoren rinteeltä.

Ja katsopa kokonainen koosteeni Karpathoksen kauneimmista rannoista:
- Karpathoksen kauneimmat rannat

3. Pienuus

Karpathoksen pienuus on siis läheisesti linkitettynä myös kauneuteen ja korkeuserojen huikeuteen. Mutta pienuudessa Karpathos yllätti myös muutoin. Karpathoksen kaupunki, Pigadia, oli yllättävän pieni ja söpö, ja saaren pienet vuoristokylät olivat niin valtaisan pieniä, ettei niihin ehdi juuri saapua, kun huomaa olevansa jo ohittanut koko kylän.

Saaren välimatkat olivat niin lyhyitä, että hyvä jos ehdimme asettautua autoon, kun olimme jo seuraavassa etapissa. Tämä on autoilun näkökulmasta aivan loistavaa, kun myös viikossa saaren ehtii kiertää ympäri vaikka useamman kerran. Lapsen päiväunien puolesta välimatkat olivatkin sitten niin lyhyitä, että emme lopulta jääneet oleilemaan ihan jokaiseen kylään, kun autossa oli nukkuva lapsi, jota emme halunneet tietystikään herättää. Onneksi ehdimme lähes jokaiseen näistä kohteista toisena autonvuokrauspäivänä.

Myös turistien vähäisyys yllätti. Jos suosituimmissa Kreikan kohteissa turismi on enemmän esillä kuin paikallisuus, on Karpathoksella edelleen toisin päin. Turistit sulautuvat paikallisten joukkoon, eivätkä paikalliset turistien sekaan.

Lue lisää Pigadiasta ja Karpathoksen vuoristokylistä:
- Karpathoksen kaupunki, Pigadia, lomamme tukikohtana
- Karpathoksen pienet vuoristokylät

Karpathoksen kaupunki, Pigadia

Meneteksen pieni vuoristokylä lähes kokonaisuudessaan.

4. Tuuli

Ensimmäisinä lomapäivinämme sää ei ollut tuulinen, mutta kun viikko hieman eteni, pääsimme tuntemaan Karpathoksen todellisen luonteen. Siellä tuulee. Olympoksessa vieraillessamme hulmuhameeni oli "hieman" vääränlainen asu, mutta onneksi talojen suojiin päästyämme sain kädet hameenhelmoista vapaaksi. Loppuviikosta osan päivistä rannoilla oli varjot niputettuina kiinni, etteivät ne lähde lentoon tuulen mukana. Myrskytuulista ei voi puhua, mutta Karpathos on kuitenkin huomattavan tuulinen saari myös kesäisin, kun useimmissa muissa kohteissa helteet karkottavat tuulet tullessaan.

Onko tuuli hyvä vai huono, sen voi jokainen päättää itse. Minä pidän tuulesta sen puolesta, että helle on miellyttävämpää. Saaren eteläosan leija- ja purjelautailijat pitävät näistä tuulista varmasti myös. Leijalautailu on kai kesäkuukausina saarella kiellettyä, mutta purjelautailijoita näimme useampiakin matkalla kentälle.

5. Ruoka

Osasin odottaa Karpathoksella hyvää ruokaa, mutten kuitenkaan ihan näin huippua. Olemme aina Kreikassa syöneet täydellisen hyvää paikallista ja perinteistä ruokaa. Karpathoksella saimme vieläkin täydellisempää perinteistä kreikkalaista ruokaa, ja vielä sen lisäksi aivan huipputäydellisen trendikkään kreikkalaisen illallisen. Karpathoksella huomasi, ettei ruokaa tehdä vain ja ainoastaan turisteille, jotka käyvät ravintolassa kerran koskaan palaamatta. Täällä ruokaa tehtiin täydestä sydämestä.

Lue lisää Karpathoksen ruokakokemuksistamme:
- Karpathoksen parhaat ravintolat

6. Kreikkalainen viini

Ja hei, kreikkalainen viinikin oli hyvää. En usko koskaan ennen maistaneeni laadukasta kreikkalaista viiniä. Nyt olen ja vakuutuin siitä, että myös kreikkalaiset osaavat asiansa viininvalmistuksessa.

Oletko sinä päässyt yllättymään matkallasi useammasta asiasta yhtä aikaa?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana: 

Facebook | Instagram

Rocca di Montemassi - viinitilavierailulla lähellä Roomaa

Juuri kun olin ajatellut nähneeni maailmaa sen verran, että wow-hetket olisivat yhä harvemmassa, alkoi niitä sadella urakalla. Viimeisimpänä wow:na Rocca di Montemassin viinitila Toscanan rannikolla Maremmassa.

Valitsimme viinitilan lomamme vierailukohteeksi sen vuoksi, että se on niin lähellä Roomaa. Viinitila on toki työnantajani edustuksessa, mutta pitkän viikonlopun aikana emme olisi ehtineet kauas, saati sitten halunneet istua koko viikonloppua autossa. Rocca di Montemassille ajaa Roomasta parissa tunnissa ja suoraan Fiumicinon lentokentältä ilman ruuhkaa kenties vieläkin nopeammin. Fiumicinolta lähdettäessä ei nimittäin tarvitse käydä lainkaan Rooman sekavilla kehäteillä, vaan kentältä pääsee suoraan sujahtamaan motarille kohti Maremmaa.

Saavuimme Rocca di Montemassille kuuden aikaan perjantai-iltana. Olimme nähneet ennakkoon vain kuvan tilan yhdestä rakennuksesta. Muutenkin luulin tietäväni Maremman olevan melko tasaista aluetta, jossa kauniit vuoret ja kukkulat vain näkyisivät kaukana horisontissa. Aina on niin ihanaa, kun tieto osoittautuu vääräksi ja todellisuus on upeampaa.

Ajoimme sisään Rocca di Montemassin porteista. Silmämme suurenivat, katsoimme toisiimme ja aloimme haukkoa henkeämme. Mitä ihmettä? Ei meille tällaista luvattu. Tämähän on tuhatkertaisesti hienompaa kuin mitä olimme odottaneet. Wau. Katso nyt tätä pihapiiriä! Voiko näin kaunista ollakaan? Voi. Rocca di Montemassilla on.

Tilan isäntä tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät kohti huonettamme. Kävelimme päärakennuksen ali, porttien läpi toiselle puolelle rakennusta. Wau. Katsokaa taas!

Tilalla on pieni tekojärvi, johon vesi tulee putkistoa pitkin suoraan vuorilta. Järven vettä käytetään köynnösten ja myös muiden viljelmien kasteluun.

Ja ei, wow:t eivät loppuneet vielä tähänkään. Majoituimme tilan päärakennuksen yläkerrassa neljän makuuhuoneen huoneistossa. Sängystä (ja myös vessasta) katselimme tätä ihanaa viinitarha- ja järvimaisemaa.

Nousin kukonlaulun aikaan katsomaan auringonnousua. Kyllä kannatti!

Rocca di Montemassi vierailukohteena

Ainakaan vielä Rocca di Montemassi ei vuokraa huoneitaan ulkopuolisille, mutta lähiympäristössä on paljon tarjolla erilaisia majoitusmahdollisuuksia hotelleista villoihin ja maatilamajoituksiin. Ja koska viinitilalle on vain parin tunnin ajomatka Roomasta, toimii se myös erinomaisena päiväretkikohteena Roomasta käsin.

Rocca di Montemassin viinitarhat, puutarha ja pihapiiri jo itsessään on mielettömän kauniita, mutta siinä ei todella ole kaikki, mitä tilalla on tarjota.

Tilan yhteydessä toimii museo "Museum of Rural Civilization", joka keskittyy Maremman alueen perinteisiin. Museossa on esillä vanhoja viiniteossa ja -viljelyssä käytettyjä välineitä ja lisäksi myös muita maatalouden ja käsityöläisten käyttämiä välineitä. Kaikki esineet ovat 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alkupuolelta. Tuntui todella mielenkiintoiselta nähdä kaikki tämä keskellä Maremman maaseutua juuri siellä, missä välineitä on oikeasti aikoinaan käytetty.

Viinitilalla on tietysti myös viinimyymälä, jossa on myynnissä ainakin tilan omia viinejä, sekä joitain Chianti Classicon alueella sijaitsevan Castello d'Albola -viinitilan viinejä.

Viinikierroksia tilan henkilökunta pitää sekä ryhmille että pienemmille seurueille englanniksi, saksaksi ja ranskaksi.

Onpa tilan viinikellarissa järjestetty myös häitä ja muita pieniä ja isompiakin juhlia, tastingejä ja tilaisuuksia.

Viinitynnyrit ovat aina kauniita, mutta osaavatpa terästankitkin olla sitten sööttejä vaaleanpunaisine mittanauhoineen.

Osoite:
Rocca di Montemassi
Strada Procinciale 91
Loc. Pian del Bichi
58027 Roccastrada (GR)

Google Maps löytää tilan nimellä Rocca di Montemassi.

Aukioloajat:
Kesäaikaan tila on avoinna tiistaista lauantaihin 10-19, maanantaisin 10-12:30 ja 14:40-17.
Talvikuukausina tila on avoinna arkipäivisin 10-18.
Muina aikoina vierailu tulee sopia ennakkoon soittamalla tai sähköpostitse.

Lisätietoja:
info@roccadimontemassi.it
+39 0564 579700
www.roccadimontemassi.it

Kohti luomutuotantoa

Rocca di Montemassi on nyt parin vuoden ajan toiminut luomutilana, mutta koska Italian lainsäädäntö vaatii muutaman vuoden toiminnan täysin luomuna ennen sertifikaattien myöntämistä, tila ei ole vielä virallisesti luomu.

Tällä meitä ajelutettiin pitkin poikin Rocca di Montemassin viinitiluksia.

Viinien lisäksi tilalla viljellään muun muassa vehnää ja onpa heillä kaksitoista lehmääkin. Molemmat näistä ovat tukemassa luomutuotantoa. Vehnä myydään pääsääntöisesti ulkopuoliselle pastan tuottajalle. Tilalla on myös pieni puutarha, jossa kasvaa ainakin viikunoita ja oliiveja.

Maremmalaisittain on kovin tavallista, että mahdollisimman paljon ruokapöydän antimista on tuotettu lähellä. Meille tarjoiltiin neljän ruokalajin lounas, jossa oli ainakin oman puutarhan papuja, lähiseudulta metsästettyä peuraa, lähitilan ricotta-juustoa, oman tilan viikunoita. Ja tietysti ruuat tarjoiltiin oman tilan viinien kera.

Suosittelen lämpimästi Maremmaa matkakohteena

Maremma kaikkinensa oli upea matkakohde. Voisin hyvin viettää siellä vähintäänkin kokonaisen viikon tai parikin. Tulipa minulle tunne, että jos asuisin maalla, asuisin juuri täällä (ja se on paljon sanottu se, nimittäin en missään nimessä haaveile maalla asumisesta).

Ja kuten sanottu, Rocca di Montemassi toimii varmasti myös täydellisenä päiväretkikohteena Roomasta. Jos siis vietät muutaman päivän Roomassa, lähde ihmeessä päiväksi Maremman maaseudulle viinitilavierailulle. Voin taata, että se on sen arvoista!

Maremmasta alueena kirjoitan pian lisää, mutta vinkattakoon jo nyt, että Rocca di Montemassin vierailun yhteydessä kannattaa ehdottomasti piipahtaa viereisessä Montemassin kylässä. Me kävimme siellä erinomaisessa Ristorante Il Guidoriccio -ravintolassa ja ihasteltiin tätä keskiaikaista linnamaista kylää ja sieltä aukeavaa upeaa maisemaa ja auringonlaskua.

Maremma oli tarjonnaltaan aivan valtavan kattava, suorastaan täydellinen italialainen matkakohde viineineen, ruokineen, kylineen, vuorineen, rantoineen. Rakastuin.

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Tämän vuoksi lasten kanssa matkustaminen on parasta!

Valotin juuri lasten kanssa matkustamisen kääntöpuolia. Jos et vielä lukenut, niin klikkaa itsesi kirjoitukseen tästä linkistä. Olenhan hehkuttanut lapsiperhematkailun ihanuutta jo parin-kolmen vuoden ajan, mutta elämä ei nyt koskaan ole pelkkää ihanuutta. Myös lasten kanssa matkailusta löytyy niitä varjopuolia, mistä elämän osa-alueesta ei löytyisi?

Älä kuitenkaan säikähdä - aiemman kirjoitukseni asiat ovat vain pikkiriikkinen osa, eivätkä millään peittoa matkailun koko komeutta. Jos yhtään kiinnostaa, matkaan kannattaa ehdottomasti lähteä myös lasten kanssa. Ilman lapsia matkat ovat erilaisia, mutta näin reilun kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen on mieletöntä saada matkoihin taas uutta perspektiiviä ja intoa.

Mitä maailma olisikaan, jos ei sitä voisi koskaan nähdä lasten silmin?

Uudet paikat ja kokemukset

Kenen tulisi lähdettyä aikuisporukalla Muumimaailmaan, Visulahteen tai Legolandiaan? Disneyn teemapuistot voisi vielä mennäkin vain aikuisten kesken, mutta eikö tunnukin luontevammalta ja oikeutetummalta, jos on lapsi mukana vähintäänkin kulissina? Minusta nuo paikat on nimittäin oikeasti tosi kivoja, mutta minun ei tulisi mentyä niihin ilman lasta - paitsi niihin Disneyn puistoihin (joskin silloin olin itsekin vielä teini). Tässä joku hetki sitten matkabloggaajat keskustelivat Disneyn risteilyistä. Niille en minäkään menisi ilman lasta, mutta onneksi minulla onkin tuo ihana pieni prinsessa, jonka kanssa voisin hyvin lähteä fiilistelemään Disney-hahmoja vilisevää risteilyalusta - ihan koko viikoksi!

Myös metsäretket ja makkaranpaistot on meidän perheessä lisääntyneet todella paljon lapsen jälkeen. Miten voikaan olla, että tarvitaan pieni ihminen aktivoimaan aikuisia tekemään jotain näin mahtavaa ja virkistävää? Metsään jos jonnekin soisi jokaisen aikuisen menevän vähintäänkin muutaman kerran vuodessa!

Matkoilla olemme aina olleet aktiivisia, mutta lapsen kanssa päivät täyttyvät täysin eri tavalla. Etsimme edelleenkin hyviä ravintoloita ja myös pieni neitimme rakastaa syödä ravintolassa pitkään ja hartaasti. Aktiviteeteista toki karsimme pois sellaiset, joihin ei lasten kanssa voi mennä, mutta sen sijaan etsimme niitä tekemisiä, joita emme kenties ilman lasta olisi edes tulleet ajatelleeksi. Pitkästä aikaa vietän rannalla tai uima-altaalla itsekin aktiivista aikaa. Räiskin vettä, kumoan hiekkakakkuja. Keskityn täysin juuri siihen itseensä - lomailuun. Enpä ole ennen edes huomannut, että lähes joka paikasta löytyy leikkipuistoja pilvin pimein!

Maailma täysin uusin silmin

Aikuisena ei enää huomaa asioita samalla tavalla kuin lapset. Sitä tulee välillä käveltyä kuin laput silmillä, eikä edes huomaa tien vieressä istuvaa metsäjänispariskuntaa, ennen kuin lapsi huudahtaa innoissaan "pupupupupupupu". Ja kyllä, minustakin on mukavaa seurata jäniksiä ruokailemassa. Saati sitten kevään tulo ja hiirenkorvat tai ruska ja toinen toistaan värikkäämmät lehdet. Kuinka monta kertaa onkaan vuodenaika mennyt täysin ohi huomaten, että kappas, taas on kesä! Ilman lasta olen varmasti kävellyt vaikka minkä mielenkiintoisten asioiden ja olentojen JA niiden kokonaisten vuodenaikojen ohi.

Mitä se sitten matkalle tuo lisää? No voit vaan kuvitella, että jos jo oman kotisaaren ympäri kävelemisestä saamme satakertaisesti enemmän irti, on niitä elämän pieniä ihmeitä matkakohteet täynnä.

Aito innostuminen

Kun annat aikuiselle lahjan, on se sitten jouluna tai syntymäpäivänä, saat kiitoksen. Ihan kiva - ja riittävä vastaus - niinhän aikuisten kuuluu tehdä. Mutta kun lahjan saajana on 2,5-vuotias, on tuloksena kiljuminen, tasajalkaan hyppiminen, lahjan huutaminen ääneen kymmenen kertaa perä jälkeen, eikä pakettia ole vielä edes avattu. Tämän takia muille lahjojen ostaminen on niin paljon mukavampaa kuin itselle.

Voinet siis kuvitella, että maailman esittely jollekin, joka ei vielä sitä tunne on niin palkitsevaa. Rakastan uusia paikkoja ja uusia kokemuksia, mutta vieläkin hienompaa on se, että saan kokea ja esitellä niitä muille. Lapsi on tässä täydellinen matkakumppani. Aito innostuminen asiasta kuin asiasta saa myös oman päälaen hipomaan pilviä ja jalat nousemaan maanpinnalta.

Jos siis tuntuu, että olet jo matkustanut niin paljon, että wow-elämyksiä on enää hankala saada, ota ihmeessä lapsi matkallesi mukaan. Kaikki on jälleen niin uutta ja ihmeellistä!

Matkalla on mukavaa

Jos aikuisilla on mukavaa, on näin usein myös lapsilla. Jos aikuiset ovat kotioloja rennompia matkoilla lomafiiliksissä, aistivat lapset takuuvarmasti kivan tunnelman. Meillä ainakin on mukavaa matkoilla. Ja välillä ihan rentoakin - ihan koko perheellä :)

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Lasten kanssa matkassa - kolikon kääntöpuoli

Olen nyt jo parin vuoden ajan hehkuttanut blogissani, miten helppoa on matkustaa vauvan ja nykyisin jo taaperoiässä olevan lapsen kanssa. Olemme saaneet muutamia kyselyitä, onko kaikki mennyt aina täysin putkeen, ja eikö lapsi ole koskaan sairastanut matkalla. No eihän koskaan kaikki mene täysin putkeen, ja kyllä myös meidän lapsi on sairastellut, myös matkoilla. Harvemmin vain jaksan keskittyä negatiivisiin puoliin, saati sitten rypeä niissä. Ja koska pääsääntöisesti matkoillamme on hurjan kivaa, on positiivisuutta blogissani aika paljon negatiivisuutta enemmän.

Jotta kukaan ei nyt kuitenkaan päättele hehkutukseni perusteella, että lasten kanssa matkailu on pelkkää pumpulin päällä hyppelyä ja auringossa paistattelua, rennosti rantahiekalla leikkien, täytyy valottaa hieman myös sitä kolikon kääntöpuolta.

Jos hyviä puolia lapsen kanssa matkustamisessa ei olisi haasteita enemmän, emme toki matkustaisi. Jos emme nauttisi lapsen kanssa matkustamisesta, emme tässäkään tapauksessa matkustaisi. Matkustaminen nyt vaan on niin kertakaikkisen ihanaa, että vaikka lapsen kanssa matkustamisessa onkin omat haasteensa, niiden kanssa pystyy elämään - joskin ne kannattaa tiedostaa. Yllätykset tuntuvat aina tylsemmiltä kuin takaiskut, joihin olet jo voinut ennakkoon henkisesti valmistautua, ja sen vuoksi seuraavat asiat kannattaa ottaa huomioon suunnitellessa matkoja lasten kanssa.

Minne matkalle lapsen kanssa?

Kaikki hankaluus tai vähintäänkin säätö alkaa jo matkan suunnittelusta. Minne haluan viedä lapseni? Onko alueella malariaa? Miten pitkä on lento? Jaksanko valvoa 24 tuntia lapsen nukkuessa lentokoneessa sylissäni, vaihtaen lentoa pariin otteeseen? Perille päästyämme lapsi olisi virkeimmillään, vaatien aikuisten täyden huomion, itse olisi kuoleman väsyneenä. Vai valitsenko sittenkin helpon kohteen, jonne pääsee suoralla lennolla, ja koko porukka on virkeitä ja tyytyväisiä heti ensimmäisestä lomapäivästä?

Ehkä hieman kysymyksillä jo johdattelin, että meidän perheen valintana ovat olleet juurikin nuo suorat (tai maksimissaan yhden vaihdon) lennot, jolloin kaikilla meillä on paljon mukavampaa. Ja vaikka haikailenkin jo sellaisiin maailman kolkkiin, jonne emme halua viedä pientä lasta, tiedän, että nekin kohteet ovat taas pian matkalistalla. Kullekin oma vuoronsa. Silti kohteen valinta on henkisesti haastavaa, kun ei voi tarttua jokaiseen superlentoaleen.

Muistan, kun lapsemme oli 11 kuukauden ikäinen ja saavuimme Phuketin hotellillemme Kata Beachille. Seurueemme aikuiset eivät olleet nukkuneet minuuttiakaan sitten lähtöä edeltävän yön. Kello oli noin kaksitoista päivällä. Valvomista oli takana jo 24 tuntia ja nukkumaan voisi mennä aikaisintaan seitsemän jälkeen. Halusimmehan saada aikaeron selätettyä saman tien. Aivot eivät toimineet, eivätkä lihakset jaksaneet, mutta voi luoja miten ihanaa oli, että ei paleltanut!

Bikinit reppuun ja menoksi - ei kun...

Mutta entä se itse matkalle lähtö. Kun matka on varattu, lähtöön on pari päivää aikaa. Jos aikuisporukalla matkustettaessa voisi vain heittää bikinit, passin ja lompakon reppuun ja hypätä maailman toisen laidan paratiisirannoille vievään koneeseen, on pienen lapsen kanssa matkustettaessa oltava jo pakkausvaiheessa paljon järjestelmällisempi. Tavaraa pursuaa joka laukusta. Aina on unohtunut joku, joka vielä tungetaan jonkun laukun nurkkaan.

Olin joskus äärimmäisen järjestelmällinen pakkaaja listoineni ja muine valmisteluineni - lapsen kanssa on muutakin puuhaa. Listoista ja järjestelmällisyydestä ei ole enää tietoakaan.

Ja ne käsimatkatavarat. Argh. Kun kaikkea täytyy olla tarpeen lisäksi varulta mukana (ruokaa, maitoa, leluja, vaippoja vararuokaa, varamaitoa, varaleluja, varavaippoja jne jne jne), ei reppu ja valtaisa käsilaukku meinaa riittää millään. Sitten kun Thaimaan turvatarkastuksessa virkailija yrittää vielä viedä ennen yölentoa lapsen ilta- ja aamupuuron ei-sallittuina pois, ei itku ole kaukana. Mitähän ihmettä se puolitoistavuotias sitten söisi - sipsejäkö lentokoneen tarjoiluvaunusta? Tämä nyt vaan välihuomautuksena, mikä ei varsinaisesti liity käsimatkatavaroiden paljouteen, mutta on kovin rasittavaa. Onneksi turvatarkastuksessa pääsääntöisesti ollaan oltu suopeita ylimääräisiä pusseja ja nyssäköitä kuin myös niitä ylitsepursuavia vararuoka- ja maitovarantoja kohtaan.

Varaudu henkisesti näihin

Mutta entä siellä matkalla sitten? Ei. Sielläkään kaikki ei välttämättä suju mutkitta. Tässä muutama esimerkki, joihin kannattaa henkisesti varautua.

Flunssat, nielu- ja silmätulehdukset, kuumeet, oksennustaudit, korvatulehdukset. You name it.

Matkalla ei ole mukavaa sairastaa. Aikuisetkin sairastuvat, mutta pienet lapset keräävät taudit aika paljon aikuista tehokkaammin. Ja voi sitä huolen määrää, mitä pienen lapsen sairastaminen jo kotona saa aikaiseksi, saati sitten matkalla.

Viime joulukuun Thaimaan menolennolla kuuntelimme puolet matkasta pari penkkiriviä takanamme olevan naisen oksentelua. Kun vielä pieni neitimme oksenti lentokenttäbussiin, olimme kauhuissamme. Kädet ristissä odotimme pari ensimmäistä lomapäivää, saimmeko koko perhe koneesta oksennustaudin. Onneksi emme saaneet, ja matka jatkui täysin terveinä.

Espanjassa vain vuoden ikäinen lapsemme tärisi kuumehorkassa niin pahasti, että kutsuimme hotelliin lääkärin. Kyseessä oli jonkun sortin nielutulehdus, mistä selvittiin antibiooteilla. Tämän vuoksi valitsemme kohteita, joissa on helppoa päästä lääkäriin. Bulgariassa epäilimme korvatulehdusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että se oli vain perusflunssa. Siitä selvisimme äidin (eli minun) unettomilla öillä, kun pieni flunssapotilas nukkui puolet öistä mahani päällä. Haukotus. Onneksi lapsi nukkui vielä tuohon aikaan piiiiitkät päikkärit.

Joka matkalla on tainnut olla jotain pientä. Onneksi ei mitään suurta. Kop kop kop.

Peruuntuuko matka vaiko eikö peruunnu

Ja hei, nämä kaikki sairaudet eivät ole rasitteena vain ja ainoastaan matkalla, vaan joka matkaa edeltävinä päivinä saa olla varpaillaan, ettei mikään tauti tule ja peruuta lomasuunnitelmia. Ennen viime joulun Thaimaan matkaamme jännitimme pienen korvatulehduspotilaan kanssa, ja pääsiäisenä kauhulla odotimme, laskeeko lapsemme kuume ennen Leville lähtöä.

Nyt pohdimme, kuka hoitaisi lastamme viikon ennen tulevaa Karibian reissuamme, jotta voisimme varmistua siitä, ettei hän saa enää siinä vaiheessa mitään tauteja päiväkodista.

Unettomat yöt

Sairaudet saavat lapsen yöunet aina heikommiksi, mutta saman voi tehdä myös uusi ja tuntematon paikka. Onneksi lapsemme on suht hyvä nukkuja, ja hotellihuoneessa juoksee aina ensimmäisenä pinnasängyn luo ihastelemaan ikiomaa sänkyään. Illan pimetessä tuo hieno ja uusi oma sänky ei välttämättä tunnukaan enää niin kotoisalta lapsen silmissä. Onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että roikun pinnasängyn laidalla pitäen lapsen kädestä kiinni niin kauan, että hän nukahtaa. Puolivälissä yötä sitten pienet kädet ja jalat ponnistavat laidan yli vanhempien väliin nukkumaan. Joskin useimmiten onneksi vain ensimmäisinä öinä, kun paikka on vielä hieman outo.

Ei sekuntiakaan paikoillaan

Pieni lapsi kaipaa jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa. Ei ole sekuntiakaan paikoillaan - ei lentokoneessa eikä kohteessa. Huolettomia kirjanlukuhetkiä saa tasan silloin, jos lapsenvahtivuorot on jaettu tarkkaan sekä niiden iki-ihanien päiväunien aikaan - toivottavasti päiväunet eivät lopu koskaan!

Lapsille soveltumattomiin aktiviteetteihin yksin

Vaikka lapset ovatkin maailmalla tervetulleita useimpiin paikkoihin, niin ei, vauvaa tai taapero ei voi viedä snorklaamaan, maastopyöräilemään, melomaan, riippuliitoon, mitä näitä nyt on. Ainakaan meillä ei ole ollut mahdollisuutta maksaa lapsenvahtia mukaan matkoille. Tällaiset aktiviteetit ovat siis joko jääneet kokonaan välistä, tai vaihtoehtoisesti snorklausreissu on täytynyt tehdä snorklausta vuorotellen.

Nyt moni varmaan ajattelee, että miksi ihmeessä sitten matkustatte? No, stay tuned, kerron siitä myöhemmin. Tässä oli yksi puoli lapsen kanssa matkustamisesta, mutta kuten sanottu, onneksi se toinen, positiivinen puoli, on negatiivista puolta hurjan paljon suurempi.

Oletko sinä kokenut jonkun asian haasteelliseksi lasten kanssa matkustettaessa?

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Karpathos - yhtä näköalapaikkaa koko saari

Ennen matkaamme googlettelin kuvia Karpathoksen saarelta. Ajattelin, että minäkin haluan ehdottomasti löytää nuo mielettömät näköalapaikat, mistä muut matkaajat ovat napsineet kuviaan. Kukapa olisi arvannut, että missä tahansa Karpathoksella seisookin, on upealla näköalapaikalla? En muista, milloin olisin viimeksi ollut tällaisessa paikassa, missä haluaisi pysäyttää vuokra-auton tai bussin joka sadan metrin välein kuvan ottamista varten. Ainahan niitä suvantovaiheita on, milloin ei ole mitään nähtävää. Mutta ei, ei Karpathoksella.

Voihan Karpathos!

Tässä siis Karpathoksen parhaat näköalapaikat ja sehän on yhtäkuin koko saari:

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram