Kun sitä luulee, että sitä olisi nähnyt maailmaa jo sen verran, ettei niitä wow-elämyksiä ihan noin vain satele ja sitten viettää pari hassua päivää Portossa ja palaa kotiin itkien ja nauraen yhtä aikaa, kun koko matka on ollut niin jäätävää elämysten ilotulitusta alusta loppuun saakka.

Kun saa Sandeman Porto -seminaarin agendan käteen, joka on täynnä elämyksiä, joita on halunnut aina kokea, pääsee kokemaan ne JA vielä satakertaisesti enemmän mitä on edes luvattu.

Huhhuh!

Kun on päässyt Porton ja Douron sanoinkuvaamattomiin maisemiin ja ensimmäistä kertaa ikinä osallistumaan sadonkorjuuseen.

Iik ja jee!

Kun on nauttinut vain ja ainoastaan omalle seurueelle valmistetun lounaan viinitarhojen keskellä ihastellen näitä upeita Douron laakson maisemia.

Huokaus!

Kun on päässyt polkemaan rypäleitä, ja vieläpä itse George Sandemanin kanssa. Eli samaisen suvun, joka on 227 vuotta (kyllä: kaksisataakaksikymmentäseitsemän vuotta) sitten perustanut Sandemanin portviinitalon!!

Ja toiset!!

Kun on päässyt maistamaan 20-vuotiaaksi tawny-portviiniksi päätyvää viiniä suoraan tynnyristä, jonka jälkeen meille kaivetaan pipetillä vielä noin 35-vuotiasta tawny-portviiniä - sitäkin suoraan tynnyristä - jonka osa viineistä on vanhempia kuin kukaan osallistujista, ja täten lasissa maistettavana on yli 100 euron edestä tätä taivaallista kultaa. Äitini kysyi, joinko. Join ihan jokaisen tipan.

Wau!

Kun on saanut tehtäväksi sekoittaa kolmen eri vuosikerran viineistä täydellisen portviinin. Oliko lopputulos täydellinen - ehkei ihan, mutta tehtävän mahdottomuuteen nähden erinomainen. Ja mikä tärkeintä. Minun ikioma sekoitus.

Jippii!

Kun on illallistanut 1800-luvulla rakennetussa Sandemanin viinikellarissa tynnyreiden välissä, joiden arvo on - huh, en tiedä, saati uskalla edes lähteä laskemaan - ja nauttinut illallisjuomina muun muassa kahta erilaista 40-vuotiasta portviiniä. Toinen pullossa, toinen tynnyrissä kypsynyttä.

Oooooooh!

Kun tällä juhlaillallisella ojennetaan seminaarin diplomi JA pullo portviiniä, jonka juuri samana päivänä olen itse sekoittanut. Minä - the master blender!

Itkisitkö onnesta? Itkisin!

Puhumattakaan pöydän vierellä liekitetystä kalasta, viinitarhoilla tarjoillusta rypälelajikkeiden tastingistä, uskomattomista cocktaileista, Portugalin auringosta ja äärimmäisen ihanista tilaisuuden emännistä ja isännistä. Kuvia katsellessa en voi kuin ihmetellä. Mitä juuri tapahtui? Olinko minä tuolla reissulla? Pääsinkö minä kokemaan kaiken tuon?

Olen sanaton!

Kiitos Sandeman! Kiitos Hanna täydellisestä matkaseurasta! Tätä en olisi halunnut kokea yksin. Tähän tarvittiin toinen kyynelehtimään, nauramaan ja haukkomaan henkeä kanssani. Tämä matka päätyi ilman epäilyjä kaikkien aikojen matkojen kärkikahinoihin.

Voin luvata, että tästä matkasta tulette kuulemaan vielä lisää.

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Kaikki tiet vievät Roomaan - ja Roomasta Maremmaan Rocca di Montemassin viinitilalle

Kuinka paljon voi säätää yksien Rooman lentojen kanssa? Aika paljon. Tai ei varsinaisesti lentojen kanssa, vaan kaikki säätö on tapahtunut sen jälkeen, kun bongasin Norwegianin superalesta muutamalla kympillä itselleni ja miehelleni Rooman lennot. Rooma itsessään ei kiinnostanut, mutta kun en ehtinyt napata ykkösvaihtoehtoni, Madridin, lentotarjouksia, halusin lennot. Olisi ne sitten minne tahansa. Enkä nyt varsinaisesti pistä pahakseni, että pääsemme Roomaan vain parilla hassulla kympillä.

Chianti Classico, Toscana, oli kolmen vuoden takaisen Italian matkamme tukikohta.

Kun Rooma oli lukittu, aloin skannata, minne Roomasta pääsisi kätevästi. Napoli osui heti silmään. Olisi täydellistä lähteä metsästämään Napolin parasta pitsaa Helsinkiin keväällä avatun, supersuositun Via Tribunali -pitserian innoittamana. Katsoin jo juna-aikataulut ja googlettelin listoja parhaista pitserioista. Pystyin lähes maistamaan tämän täydellisen napolilaisen pitsan maun suussani.

Kunnes tuli elokuu ja työ-päiväkoti-arki. Me ei todellakaan lähdettäisi Roomasta yhtään minnekään. Olisimme takuuvarmasti perillä silloin kun lentokoneen pyörät koskettaisivat maata. Kuka muka jaksaa säätää ja lähteä vielä jatkamaan matkaa junalla? En minä ainakaan.

Aloin skannata Rooman hotelleja. Missä ihmeessä haluaisimme majoittua? Lapsi ei olisi mukana, mutta emme me silti halua missään loukossa asua. Entä sijainti? Missä päin Roomaa kannattaa ylipäätään pitää tukikohtaa? En päässyt asian kanssa yhtään mihinkään. Hyvä niin. Ai miksikö?

Arki alkoi rullaamaan, ja elokuun lopulla vietimme myyntikokousta Turussa. Saimme kokouspäivien aikana esitelmän Italian viinialueista painottuen Toscanan rannikolla sijaitsevaa Maremmaan, josta tulisimme syksyn aikana saamaan useammankin upean viinin Suomen markkinoille. Tämän vuoksi oli hyvä, etten ollut lukinnut vielä Rooman majoitusta. Emme me minnekään Roomaan jäisi.

Olimme kolme kesää sitten häämatkalla Toscanan Chianti Classicon alueella Castello d'Albolan viinitilalla ja ihastuimme ikihyviksi. Kuljeskelimme viinitarhoilla sammakoiden kurnuttaessa ympärillämme, asuimme hulppeassa linnassa, nautimme upeita Chianti Classicon viinejä. Castello d'Albola on totisesti yksi Toscanan helmistä. (Kirjoitukseni vierailusta löytyy tästä linkistä.)

Sama perheyritys, Casa Vinicola Zonin, omistaa myös Toscanan rannikolla Maremmassa sijaitsevan Rocca di Montemassi -viinitilan. Sovimme Zoninin edustajan kanssa, että viettäisimme tulevalla matkallamme kaksi yötä Rocca di Montemassilla. Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, ettei minua varsinaisesti haittaa yhdistää työtä ja vapaa-aikaa, ja pyhittää osaa lomastani työnantajani edustamien viinien parissa ;) Päin vastoin, ilosta kirkuen hautasin Roomaan jäämisen idean. Ketä se nyt haittaa, ettemme olisikaan perillä koneen laskeutuessa. Ei minua ainakaan :D

Tälläkään kertaa en ihan tarkalleen tiedä, mitä meitä on vastassa, koska en ihan vielä ole ehtinyt tehdä kotiläksyjäni Maremmasta matkakohteena. Sen kuitenkin tiedän, että viinit tulevat olemaan mielettömän hyviä, rannikko kaunis ja vuoristo näköpiirissä!

Kuva: Rocca di Montemassi

Vaikka emme olekaan perillä täysin sillä hetkellä, kun kone laskeutuu, ei meidän silti tarvitse ajella Rooman läpi tai lähteä arpomaan Rooman kehäteillä, mistä liittymästä pitää poistua. Lähdemme ajelemaan suoraan rannikkoa pitkin pohjoiseen. Ajomatkaa meillä on vain pari tuntia ja tie myötäilee lähes loppuun saakka rantaviivaa - ihanaa! Vasta aivan Rocca di Montemassi -viinitalon lähellä kaarramme hieman sisämaahan päin.

Jos viime Toscanan matkallamme harmittelin, ettei meillä ollut aikaa käydä rannikolla ja nimenomaan Maremmassa ollenkaan, niin sentään tällä kertaa pyhitämme kokonaiset kaksi päivää molemmille. Viimeiseksi yöksi palaamme kuitenkin Rooman lähettyville aikaisen aamulennon vuoksi, joten Rooman matkastamme ei tule sentään aivan täysin Roomaton. Ehdimme varsin hyvin käydä syömässä jossain Rooman ihanista ravintoloista. Kun vielä osaisi valita, että missä niistä.

Jos sinulla on hyviä ravintola- tai muita vinkkejä Maremman alueelle tai Rooman ja Maremman välimaastoon, niin kaikki otan oikein mielelläni vastaan!

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Kun on niin kiire, ettei ehdi kuin matkustaa

Voiko olla niin kiire, ettei ehdi kuin matkustaa? Voi. Tulevien parin-kolmen kuukauden aikana ei nimittäin tule olemaan lähes viikkoakaan ilman, että olen matkalla lentokoneen kyydillä jonnekin päin maailmaa.

Katselin Veera Biancan tulevaa lentosuunnitelmaa, missä hän hyppii maasta toiseen triplatahtiin minuun nähden. Mistään niin suuresta tahdista en puhu. Olenhan kokopäivätyössä kiinteässä toimipaikassa sekä pienen prinsessan äiti ja palaan joka matkan jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Joku raja nyt sentään. Mutta täytyy sanoa, että tähän jo valmiiksi kiireiseen elämääni, jossa on supersuoritus, jos ehdin työpäivän päätteeksi istua minuutiksi sohvalle, tulevien viikkojen matka-aikataulu on - noh, hieman kiireinen.

Kiire ei minua haittaa, eivätkä matkat varsinkaan. Stressikin on hyvästä, sillä sehän pistää laittamaan itsensä likoon ja ponnistelemaan juuri niiden asioiden eteen, mitä haluaakin tehdä. Löhöilevä elämäntyyli ei ole minua varten. Enhän silloin pääsisi kokemaan näin lyhyessä ajassa näin paljon. Elämää ei ole tehty hukattavaksi.

No minne sitten menen?

Olen jo aiemminkin päivittänyt syksyn matkaohjelmaa, mutta kun se täydentyy koko ajan, etten melkein edes itse pysy perässä, niin kerrattakoon vielä täydennetty loppusyksyn matka-aikataulu.

Rypäleiden poljentaa Sandemanilla Portossa

Tässä parhaillaan koitan saada laukkuun pakatuksi siistiä ja kasuaalia, businesta ja juhlavaan vivahtavaa. Hyviä kenkiä viinitarhoilla kävelyyn, lämmintä viinikellareita varten, viileää Portugalin loppukesän lämpötiloihin. Ja mikä tärkeintä, hyvät jalat rypäleiden poljentaa varten, erinomainen nenä viinien haistelua varten ja notkeat kädet cocktailien sekoittamiseen - iik ja jee! En voi edes kirjoittaa, että helpommin sanottu kuin tehty, sillä minusta vaatteiden valinta jo kuulostaa mahdottomalta tehtävältä. Huomenna lennämme joka tapauksessa Hannan Soppa -bloggaajan kanssa samana iltana alkavaan Sandemanin portviiniseminaariin Portoon, joten eiköhän laukku jollain tämän päivän aikana tule täyttymään.

Itse tulen olemaan tällä matkalla emäntänä ja Juomavinkki.fi-sivuston sisällöntuottajana, mutta tulette varmasti kuulemaan matkan hehkutusta myös täällä blogini puolella kuin myös blogin somekanavissa. Ohjelmassa meillä on tuhti tietopaketti portviinien saloihin Porton ja Douron kellareissa, viinitarhoilla ja laaksoissa. Pääsemme blendaamaan portviiniä, tekemään niistä cocktaileja, polkemaan rypäleitä (jos en muistanut vielä mainita;), ja totta kai nauttimaan upeita alueen viinejä ja ruokia - muun muassa Sandemanin viinikellarissa, jossa meillä on matkan ensimmäinen illallinen heti huomenna. Majoitumme viiden tähden Sheratonissa Porton keskustassa ja kutsuttuina meitä on vain noin kymmenen hengen porukka ympäri maailmaa. Tiedossa on siis hyvin eksklusiivinen reissu. Tuntuu jälleen kerran todella, todella, etuoikeutetulta päästä matkaan!

Viinitilalta viinitilalle ja sieltä cocktailmessuille

Portosta saavuttuani ei mene kuin viikko, kun matkaamme mieheni kanssa kaksistaan Italiaan ja siellä Toscanan Maremmassa sijaitsevalle Rocca di Montemassin viinitilalle. Eikä siitä viikkoakaan, kun olen jo koneessa työtiimini kanssa Berliiniin Bar Convent Berlin -cocktailmessuille. Makunystyröitä hemmotellaan oikein olan takaa!

Tukholma ja loma 

Berliinin jälkeen ehdin sentään hengähtää lähes kaksi viikkoa, ja sitten olenkin jo Tukholman lähellä työnantajani järjestämässä koulutuksessa. Tämän sain vasta tietooni, enkä siitä ole itseasiassa uskaltanut sanoa vielä miehelleni. Matkoja alkaa nimittäin olla yhdelle perheenäidille jo ihan riittämiin ;) Tosin työkaverini sanoin, kyllä se tahti siitä tasottuu. Ja niin tasottuukin. Vähintäänkin matkustamme Tukholman jälkeisen matkan koko perheen voimin. Onhan siinäkin parisen viikkoa aikaa hengähtää ennen kuin olemmekin jo Karibialla ja Orlandossa, jotka toivon mukaan ovat sen verran hyvin säästyneet Irman tuhoilta, että ovat jo tuohon ajankohtaan valmiina vastaanottamaan meidät ja ennen kaikkea matkakassamme. Olisi mukavaa päästä palauttamaan saaria normaaliin päiväjärjestykseen Irman jäljiltä.

Kiirettä siis pitää, että ehtii pakata, purkaa, pestä pyykit, pakata ja purkaa, käydä töissä ja elää vielä sitä perheenäidin elämää.

Kuka suunnittelee matkat?

Ainoaksi ongelmaksi tässä muodostuu se, että kuka nämä kaikki matkat sitten suunnittelee kaiken tämän matkakiireen keskellä? En nimittäin halua lähteä matkoille niin, etten tiedä minne olen menossa, jolloin jotain äärimmäisen mielenkiintoista saattaa jäädä välistä.

Porton ja Douron suhteen ei ole juuri mitään tehtävissä, mutta se matka onkin onneksi valmiiksi suunniteltu ja aikataulutettu. Sen kun menemme paikalle, nautimme ja imemme itseemme kaiken mahdollisen. Maremmaan aion tutustua ensi viikonloppuna, sillä Italiassa on pakko vähintäänkin syödä hyvin. Berliinin ohjelman kollegani suunnittelee entisenä berliiniläisenä ja Tukholmaankaan en usko mitään omaa mahtuvan. Sinne kun toivottavasti ehtii lentää koulutusaamuna ja palaamaan heti toisen koulutuspäivän päätteeksi pois.

Orlando ja Karibian risteily ovat sitten täysin keskeneräisiä. Onneksi lähdemme matkaan ystäväperheen kanssa, jotka ovat jo bonganneet kaksi kolmesta hotellivalinnasta, yhden ravintolavarauksen ja kertoneet, mihin Disneyn puistoon meidän kannattaa mennä ja mikä outlet on paras vaatekaapin uusimiseen. Miehet ovat varanneet lippuja peleihin ja ystäväni on kertonut, mitä me naiset aiotaan tehdä, kun on miesten vuoro olla lapsenvahteina. Risteilyn kolmesta kohteesta olemmekin sitten päättäneet vain Haitin päivätekemiset.

Täytyy vain ajatella, että onhan tässä vielä aikaa - vaikkei sitä näytä oikeasti enää olevan millekään ylimääräiselle. Toivossa on silti hyvä elää ja aikatauluttaa seuraavat viikot minuutin tarkkuudella. Suunnitelmissahan on muun ohjelman lomassa päivittää matkakuulumiset myös tänne blogiin. Tietysti.

Nyt on kuitenkin aika antaa mennä ja nauttia.

Matkamaratoni. Se alkaa ÄN-YY-TEEEEE. Huomenna!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Alkavan viikon Porton ja Douron matkalla pysyt mukana matkassa vieläkin paremmin seuraamalla Juomavinkin kanavia:

Juomavinkki Facebook | Juomavinkki Instagram

Karpathoksen kauneimmat rannat

Mikä on Karpathoksen kaunein ranta? Onko se Euroopan kauneimmaksi rannaksi parikin kertaa valittu Apellan ranta? Vai kenties joku toinen saaren useista täysin toisistaan erilaisista rannoista? Minulla ei ole vastausta. Kävimme viidellä eri kuvankauniilla Karpathoksen rannalla, enkä osaisi laittaa edes näitä minkäänlaiseen kauneusjärjestykseen. Pikkiriikkisellä Karpathoksen saarella on kuin onkin vaikka kuinka monta valtavan kaunista rantaa.

Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta, löytyy pitkä hiekkaranta. Se on kuitenkin kovin tavanomainen ranta, eikä kerro Karpathoksen kauneudesta vielä mitään. Rantojen vuoksi kannattaakin Karpathoksella nähdä hieman vaivaa. Paras vaihtoehto rannoilla vierailuun on oma vuokra-auto, mutta myös paikallisbussit vievät rannoille. Tämän lisäksi Apollomatkojen retkivalikoimasta löytyy veneretki, jonka aikana vieraillaan kahdella upealla Karpathoksen rannalla.

Me vierailimme ensin Amopin kylässä ja Euroopan kauneimmaksi rannaksi valitulla Apellan rannalla. Luulin, että olisimme jo nähneet riittävästi. Onneksi vuokrasimme vielä viimeiseksi päiväksi auton ja vierailimme myös saaren länsirannikon rannoilla. Tässä esiteltynä kasa Karpathoksen kauneimpia rantoja.

Pidä penkistä kiinni, sillä tämä lista on pitkä ja kuvia on paljon. Vaikka Karpathos onkin pienen pieni saari, mahtuu sinne uskomattoman monta upeaa rantaa. Eikä ole pelkoa, että kun on nähnyt yhden, olisi nähnyt ne kaikki. Jokainen ranta on täysin omanlainen, ja silti niin valtavan hieno. Katso vaikka!

Amoopi Bay

Amoopi Bay on vain noin vartin bussimatkan päässä Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta. Sieltä löytyy useampi eri rantapoukama, josta takuuvarmasti jokainen löytää mieleisensä. Rantabileitä ei kuitenkaan Amoopissa ole, eikä ruuhkaa ja rientoja kaipaavan kannatakaan lähteä Amoopiin. Sieltä löytyy niitä ihania pieniä poukamia, joissa saatat olla jopa rannan ainoa auringonpalvoja.

Lisää kuvia ja kokemuksiamme:
- Rauhaa ja kauneutta - Amoopin rantakylä Karpathoksella

Apella Beach

Apellan ranta on valittu kahdesti Euroopan kauneimmaksi rannaksi. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ranta on aivan valtavan kaunis. Kristallinkirkas vesi, rantakalliot ja rannan vierestä kohoavat vuoret. Wau, wau ja wau. Sitä en sitten osaisikaan sanoa, onko tämä Karpathoksen (saati sitten koko Euroopan) kaunein ranta. Minusta nimittäin kaikki muutkin Karpathoksen rannat olivat niin valtavan kauniita.

Lue lisää kokemuksiamme Apellan rannasta:
- Euroopan kauneimmaksi rannaksi valittu Apella Beach

Achata Beach

Achata Beach oli myös ihana pieni poukama vuorten välissä, ja se sijaitsee Apella Beachin tavoin Karpathoksen itärannalla. Achatalle ajaessamme minulle meinasi tulla epätoivo, tulisiko ranta oikeasti koskaan vastaan. Tie kiemurteli saaren päätieltä solaa pitkin vaikka kuinka kauan. Sieltä se vihdoin tuli vastaan ja kyllä oli matkan arvoinen.

Rannalta löytyy pieni ravintola, jossa söimme lounaaksi souvlakiannokset. Eivät olleet saaren parhaimmistoa, mutta oikein hyvät olosuhteisiin nähden. Ravintolalla ei ole lainkaan sähköä, ja oluet ja virvoitusjuomatkin heillä oli suurissa, jäillä täytetyissä kylmälaukuissa.

Achatan rannan huonona puolena oli se, ettei siellä ollut juurikaan varjopaikkoja, jollei rannalla vuokrattavia varsinaisia aurinkovarjoja oteta huomioon. Pienen, liikkuvaisen lapsen kanssa mieluisampia rantoja olivat ne, joilla hiekkaleikkeihin pääsimme puiden varjoon.

Finiki

Oi Finiki! Tämä(kin) oli suosikkini - mikä ei olisi ollut :D Kävimme Finikin pienessä rantakylässä aamupäivästä, kun koko kylä vielä uinui. Kylä sijaitsee pienessä poukamassa, eikä saaren tuulista ollut täällä tietoakaan. Kylä oli niin söpö, että se olisi hyvin voinut olla vaikka nukkekoti. Finikiin ei sanat riitä. Se täytyy esitellä kuvin.

Sanottakoon kuitenkin se, että tämä ranta oli tosiaan pienen kylän kupeessa, joten paikalta löytyi useampikin ravintola ja pieniä kauppoja. Finiki voisi olla täydellinen tukikohta romanttisen loman viettoon.

Kato Lefkos

Kato Lefkos sijaitsee Finikin tavoin Karpathoksen länsirannalla. Rantakylä on yksi Apollomatkojen lomakohteista ja myös me pohdimme ennen matkaamme, josko olisimme valinneet hotellimme täältä. Jos emme olisi niin liikkuvaisia tai jos matkassa olisi ollut vaikka toinen lapsiperhe, Kato Lefkos olisi varmasti ollut mainio loman tukikohta. Kato Lefkoksen ranta näytti olevan saaren lapsiystävällisin, sillä paikan pääranta oli valtaisa poukama ja vesi oli matalaa pitkälle.

Poukamaa myötäili pienet ravintolat, joiden terasseilta oli mitä mahtavimmat näkymät merelle. Kyllä tällaista maisemaa katselisi viikon jos toisenkin lasten kirmaillessa rantavedessä.

Kato Lefkoksella näytti olevan useiden ravintoloiden lisäksi useita kauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Paikka oli selkeästi turistinen, mutta silti mukavan rauhallinen - ja niin valtavan kaunis!

Mistä näistä rannoista sinä pidät eniten kuvieni ja kuvailujeni perusteella? Entä mistä löytyy sinun suosikkirantasi?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Ihana aamu kera ihanien naisten - testissä Levain Bakery Eatery

Elokuun ensimmäisellä viikolla ystäväni ehdotti perjantain brunssia naisten kesken. Kukin oli lomaillut tahoillaan, emmekä olleet nähneet porukalla sitten alkukesän. Koko viiden naisen porukalla ties milloin viimeksi. Kuulosti ihanalta, mutta brunssi perjantaina? Minähän olen töissä. Muut olivat vielä kesälomalla, joten mikäs heidän olisi brunsseilla keskellä arkipäivää. Kunnes tajusin: rauhallinen kesäperjantai, saldo äyräitään myöden täynnä plussatunteja. Miksi ihmeessä en muka voisi brunsseilla keskellä arkipäivää - totta kai voisin!

Niinpä samaisena perjantaina kipitin kaatosateessa kahvilalle autolta, jonka sain kuin ihmeen kaupalla vain parinkymmenen metrin päähän, vaikka yleisesti Punavuoressa parkkipaikan saaminen keskellä arkipäivää on lähes mahdotonta. Varsinkin juuri sieltä, minne sen haluaisi. Alkuviikosta näin sieluni silmin itseni polkemassa kesämekossani Kaartinkaupungista Punavuoreen pyörällä tukka hulmuten. Kesämekosta en luopunut, mutta pyörän selkään en lähtenyt. Tukka olisi ollut jotain aivan muuta kuin hulmuava, eikä mekkokaan olisi varsinaisen hyvältä näyttänyt sateessa pyöräilyn jäljiltä.

Älä käsitä väärin. Pidän sateessa pyöräilystä, mutta vain silloin kun saan pukea kunnon goretexit päälle ja pääsen suoraan satulan päältä suihkuun.

Sade ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa. Levain Bakery Eateryn sisätilat ovat melko pienet ja terassi olisi kyllä tehnyt aamiaisesta väljemmän, mutta mahduimme kaikki viisi saman pöydän ääreen ja se oli tärkeintä. Sisustuksesta ja tunnelmasta tuli hieman jopa fiilis, ettemme ehkä olisikaan Suomessa. Juuri tällaisia kahviloita Helsinki kaipaa!

Aamiaisvalikoima oli mieletön. Ei runsas, mutta juuri sellainen, mistä minä olisin halunnut tilata ihan kaikkea. Onneksi en tehnyt niin. Olin kyllä syönyt jo yhden aamiaisen, joten vatsani osasi jo odottaa lounaan verran ruokaa. Tilasinkin sekä egg sandwichin Ferin makkaralla että smoothien. Juomaksi valitsin tee-laatujen samppanjaa, Makaibaria. Tee on mustaa, mutta maku on juuri niin hienostunut kuin samppanjassakin. Kuin tehty tällaiselle teen ja samppanjan rakastajalle!

Pöytäämme kannettiin myös ohrapuuroa, jogurttia myslillä, erilaisia kahveja ja muita leipiä. Vaikkeivät kaikki olleetkaan minulle, oli jotenkin ihanaa, että pöytä oli täynnä herkkuja. Kaikki oli niin valtavan hyvää!

Levain on nimensä mukaisesti myös leipomo. Minun oli tarkoitus ostaa tuore leipä tiskiltä mukaan kotiin vietäväksi, mutta unohdin. Aamiaisen ja kesän juorujen jälkeen olin jo niin tyytyväinen olooni, ettei sillä hetkellä tuntunut siltä, että mitään olisi puuttunut. Leipä jäi, mutta niin jäi myös ihana fiilis ihan koko päiväksi.

Kiitos taas naiset - minne seuraavaksi?

Mitä muita ihania, uusia tai miksei vanhojakin, kahviloita suosittelet Helsingistä tai muualta? 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram