Jos matkustat Menorcalle, vieraile Ciutadellan kaupungissa. Minä olin ensisijaisesti kiinnostunut vain Menorcan kuvankauniista rannoista, mutta mieheni halusi käydä myös saaren kaupungeissa. Onneksi halusi. Niin Ciutadella kuin saaren toisella laidalla sijaitseva Maókin olivat molemmat todella hienoja.

Päivämme Ciutadellassa kului hyvin syöden ja kaupungin rauhaisaa keskipäivän tunnelmaa fiilistellen. Näitä kapeita kujia olisi voinut kuljeskella ristiin rastiin loputtomiin. Aina löytyisi uusi pieni yksityiskohta, viihtyisä kahvila tai talojen takaa pilkistävä kirkontorni.

Ciutadella de Menorca on tunnettu kengistään, ja kenkäkauppoja näyttikin olevan joka kulman takana. Me emme kuitenkaan olleet shoppailumatkalla, ja kengät jäivät ostamatta. Islasta kuitenkin kehkeytyi tuolla oikea ikkunaostostelija. Hieman myöhemmin kesällä hän vasta innostui kengistä. Nyt häntä ei voisi enää Ciutadellaan viedäkään, jollei haluaisi viettää aikaansa kenkäkaupassa kenkiä sovitellen <3

Ciutadellan vanhan kaupungin kapeat ja koristeelliset kujat sekä pienet putiikit vaihtuivat merta lähesyttäessä turistikojuihin ja kauniiseen satamamaisemaan. Ihan kuin olisimme saapuneet täysin toiseen kaupunkiin.

Kunnes tie lähti nousuun ja vei meidät takaisin vanhan kaupungin uumeniin.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Kaunis, kauniimpi, kaunein - Cala Macarella ja sen pikkusisar Cala Macarelleta

Kävin Menorcalla ensimmäisen kerran vuonna 2004. Opiskelin tuolloin Barcelonassa, ja meidät pääsi yllättämään Espanjan pitkät pääsiäispyhät. Vuokrasimme lomien kunniaksi porukalla talon Menorcalta.

Tänä kesänä palasin Menorcalle, ja tällä kertaa yllätyksen aihe oli sen maisemat. Oliko Menorcalla viimeksikin näin kaunista?!!

Opiskeluaikana kiinnostuksen kohteet ovat näköjään olleet jossain aivan muualla. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, miten kaunis saari Menorca on. Edelleen hämmästelen, miten voin käydä paikassa tietämättä, miten hienoa siellä on.

Menneen kesän Menorcan reissullamme tiesimme paremmin. Vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään saarta. Myös bussit kulkevat hyvin Menorcan eri kylien ja kaupunkien välillä, mutta jos haluaa päästä käsiksi paratiisiin, on vuokra-auto ehdoton. Meidän matkantekoa rajoitti se, että kaikille näille kuvankauniille rannoille ei vie tietä, eikä rattaiden kantaminen polkuja pitkin, saati sitten 1-vuotiaan kantaminen kantorepussa helteessä tuntunut vaihtoehdolta.

Saaren etelärannan Cala Macarella vaikutti meidän tarpeisiin nähden saavutettavissa olevalle rannalle. Kävelyä olisi vain kilometrin verran. Rantaa kutsuttiin Instagrammaajien paratiisiksi. Se kuvaus riitti saavutettavuuden lisäksi vakuuttamaan minut. Naputtelin navigaattoriin Cala Macarellan ja aloin ladella ohjeita miehelleni kuskin paikalle.

Ciutadellan kaupungista matkaa Cala Macarellalle on noin puoli tuntia. Kilometrejä pientä, peltojen keskellä mutkittelevaa tietä kertyy reilut kymmenen. Jos helteessä reippailu kiinnostaa, voi tämän matkan taittaa myös pyöräillen. Mieheni ei innostunut matkanteosta edes autoillen, ja täytyy kyllä myöntää, että traktoreita ohitellessa matka tuntui vähintään tuplalta pituudeltaan.

Rantaa lähestyessämme meidät pysäytti parkkimaksuja keräävä henkilö. Ilmainen parkkipaikka löytyisi parin-kolmen kilometrin ajomatkan päässä rannalta, viidensadan metrin päähän rannasta pääsisi viiden euron parkkimaksua vastaan. Ei tarvittu miettimisaikaa. Parkkipirkko sai vitosen, ja me parkkipaikan rannan läheltä. Jo paljon aiemmin matkan varrella oli suuria opastauluja, jotka kertoivat, kuinka paljon tyhjää parkkitilaa kunkin rannan parkkipaikalta sillä hetkellä löytyy, jos löytyy. Voi miten kätevää! Noita pikkuteitä ei turhan takia halua lähteä ajelemaan ees-taas.

Tie parkkipaikalta rannalle oli erinomainen rattaiden työntämistä ajatellen. Ennakkotiedoistani poiketen, rannalta löytyi myös ravintola. Ruokia emme testanneet, mutta olut oli kylmää ja suihku-, wc- ja vaipanvaihtotilat olivat siistit.

Itse ranta ei kuitenkaan ollut tämän retken parasta antia. Rannan parhautta oli polku, joka kiemurteli kallionreunaa pitkin Cala Macarellan pikkusisarrannalle Cala Macarelletalle. Täältä löytyivät ne Instagrammaajan paratiisimaisemat. W-A-U!

Cala Macarellan pikkusisar-rannalle Cala Macarelletalle pääsee siis vain näkemällä hieman vaivaa. Sinne eivät vie tiet, vaan sinne täytyy kävellä tuota upeaa polkua portaita ja mäkiä kiiveten. Ihan kiitettävä joukko tämän vaivan oli nähnyt. Itse ranta näyttää tältä.

Polku oli kapeaa ja kivikkoista, osaan kohtia oli rakennettu portaat. Rattaiden kanssa tänne olisi ollut täysin turha lähteä yrittämään, mutta näiden maisemien tähden rintareppu tuntui täydelliseltä vaihtoehdolta - oli helle eli ei. Aika nopeaan sitä unohtaa "en varmana laita kantoreppua tässä helteessä" -periaatteensa. Enkä kyllä muista matkasta hikipisaroita. Muistan vain ja ainoastaan ne mielettömät maisemat.

Muistan myös tuon katamaraanin, jonka kyytiin olisimme voineet mekin hypätä (jos joku olisi meidät halunnut kutsua. Ei, emme saaneet kutsua). Sen olisi voinut purjehtia vaikka kotiin asti. Merisairauksista viis. Näissä maisemissa unohtaa näköjään kaikki rajoitukset ja periaatteet.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Äkkilähtö Rodoksen lämpöön

Instagramista joku ehkä bongasikin, ettei meidän kuuden kuukauden kesä loppunutkaan Bulgarian Albenaan. Juuri, kun olin tottunut ajatukseen, että nyt olemme kotona ja syksy saa tulla, alkoi mieheni etsiä kuumeisesti äkkilähtöjä aurinkoon. Vielä viimeisen kerran, ennen kuin minä palaisin töihin 19-kuisen äitiyslomani/hoitovapaani ja minun ja mieheni 6-kuisen yhteisen kesäloman jälkeen.

Aikataulu tuntui liian tiukalta, eikä ajatuksenikaan olleet enää auringossa, vaan syksyisessä arjessa. Tarvitseeko sitä vielä elää kesää? Eikö kuusi kuukautta aurinkoa riitä yhden talven selättämiseen? Olin jo ehtinyt ostaa jumppakortin ja joogakurssin. Nyt saisi kilot jo karista kaiken herkuttelun ja lomailun jäljiltä. Tuntui raskaalta ajatella, että vielä kerran kaivaisin aurinkorasvat ja uikkarit esille ja alottaisin pakkausrumban. Olinhan tehnyt niin jo seitsemän kertaa viimeisen kuuden kuukauden aikana. Eikö se jo riitä?

Mutta sitten ajattelin marraskuuta, pimeyttä, räntäsadetta. Töitä ja herätyskellon soittoja. Olisin viisi päivää viikosta töissä. Kaksi päivää vapaalla. Ei silloin mitään äkkilähtöjä oteta. Silloin herätään kun kello soi. Sujahdetaan treenivaatteisiin ja poljetaan töihin. Rojahdetaan sohvalle työpäivän jälkeen. Luetaan Ahkeraa traktoria ja hoidetaan vauvanukkea yhdessä Islan kanssa. Käväistään viikonloppuna ehkä mummolassa, tai tehdään retki Nuuksioon, jos edes sitä. Aloitetaan maanantaina herätyskellon kanssa uusi viikko. Miksi me ei lähdettäisi vielä kerran aurinkoon?

No, lähdettiin me. Mieheni bongasi Finnmatkojen äkkilähtölennot Rodokselle elokuun viimeiseksi viikoksi 95 eurolla. Eikä kaduta. Voi, miten olinkaan kaivannut Kreikkaa. Enkä tajunnut sitä ennen kuin astelimme taksista ulos ja hotellin ovesta sisään. Ihanaan pieneen perhehotelliin Ialyssoksessa, Rodoksen lentokentän ja Rodoksen kaupungin välissä. Lämpö ja aurinko. Olitte kyllä enemmän kuin tervetulleita!

En ollut ajatellut, että tekisimme jotain matkan aikana. Kunhan olisimme ja rentoutuisimme. Niin teimmekin, mutta ehdimme me paljon muutakin. Rodos oli paljon hienompi saari, mitä olin parinkymmenen vuoden takaa muistanutkaan. Kävimme viikon aikana Rodoksen kaupungissa, vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton, vierailimme viinitilalla, valloitimme Filerimos-vuoren. Metsästimme Rodoksen parasta girosta, herkuttelimme kreikkalaisilla lihapullilla, salaateilla, moussakalla. Voi miten nautimme!

Kyllä tuli viimeinen viikko täyttä aurinkoa ja Kreikan lämpöä tarpeeseen.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

PS. Pysy kuulolla, jos Rodos kiinnostaa. Lisää juttuja tuloillaan.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Kahden kesken Tallinnaan - Tallink Siljan Business Loungessa

Olemme matkustaneet viimeisen vuoden aikana paljon. Olemme olleet kenties enemmän reissussa kuin kotona. Tämän viikonlopun vietimme jälleen matkalla. Matka oli kuitenkin täysin erilainen kuin yksikään viimeisen vuoden aikana tehdyistä matkoista. Olimme nimittäin matkassa mieheni kanssa kahdestaan. Vanhempani tarjoutuivat ystävällisesti tulemaan meille viikonlopuksi kylään Islan seuraksi, ja pääsimme ensimmäistä kertaa sitten lapsemme syntymän kahdestaan ulkomaille.

Voitte kuvitella, että kun puolitoista vuotta on suunniteltu kaikki matkat lapsen ehdoilla, niin tällä kertaa keskityin kaikkeen sellaiseen, mitä ei pienen lapsen kanssa voi toteuttaa. Ohjelmalistalla meillä olikin rentoa olemista, cocktailbaareja, Joutsenlampi-baletti ja hyvää ruokaa.

Matkalla ei kuitenkaan tärkeintä ole vain määränpää, vaan matkanteostakin kuuluu nauttia, eikö totta? Varsinkin, kun lapsiperheessä omaa rauhaisaa aikaa ei ole tarjolla kovin usein (ainakaan meillä, kun sekä isovanhemmat että meidään molempien sisarukset asuvat satojen kilometrien päässä). Jokaisesta hetkestä on otettava kaikki irti. Halusimme matkustaa Tallinnaan tyylillä.

Laivayhtiön valinta ei ollut vaikea. Tallink Siljan aikataulussa löytyy monta lähtöä joka päivä, mikä ei tähän aikaan vuodesta ollutkaan ihan itsestäänselvyys. Ja mikä parasta, laiva vie perille parissa tunnissa. Vaikka kuinka matkanteko merellä onkin leppoisaa ja mukavaa, emme ajatelleet viettää merellä koko päivää hitaan laivan kyydissä. Luojan kiitos emme. Perjantain menomatkamme syysmyrsky sai nimittäin sisäelimeni heittelehtimään laivan keinutuksen mukana melkoisesti. Matkan aikana en ollut yhtään varma siitä, onko hyvä vai huono asia, että Tallink Silja liikennöi säässä kuin säässä. Pahin keinuminen oli ohi onneksi noin puolessa tunnissa, ja sen jälkeen olin kyllä erittäin tyytyväinen, ettei matkamme sentään peruuntunut sään vuoksi. Sen kerran, kun olimme saaneet lapsenvahdit järjestettyä, olisi ollut kurjaa jäädä kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan. Muiden yhtiöiden vuoroja Tallinnaan oli perjantaisen myrskyn vuoksi peruutettu. Viikonloppulomasta yksi päivä pois? Ei onneksi osunut meidän kohdalle.

Vaikka laivamatka olikin jokseenkin kuoppainen, oli meillä todella hyvät oltavat. Tallink Silja tarjosi meille blogiyhteistyönä matkat Business loungessa, ja pääsimmekin välittömästi laivaan astuttuamme notkuvien ruoka- ja juomapöytien äärelle. Ehdimme hyvin syödä ja kilistellä kuohuviinillä ennen kuin pahin keikutus alkoi.

Ruoka- ja juomavalikoima Tallink Starin ja Superstarin Business loungeissa oli molemmissa lähes samanlainen. Alkuruokina leikkeleitä, äyriäisiä, kaloja, salaatteja. Pääruokana kanaa, kalaa, makkaroita, lisukkeita. Jälkkäripöydässä leivoksia, keksejä, juustoja. Juomapöydässä oli kuohuvan lisäksi tarvikkeet perusdrinkkeihin, hanassa limuja, olutta, lonkeroa ja viinejä. Kaikki oli hyvää. Ei kovin uutta tai yllätyksellistä, mutta laadukasta perusruokaa ja -juomaa. Juuri sellaista, mitä olin odottanutkin.

Perjantain myrskyn takia minulta jäi Tax Free -ostokset tekemättä. Sen verran ehdin kuitenkin kiertää laivaa ja käydä ihastelemassa maisemia kannella, että olin hurjan onnellinen, että matkustimme Busineksen rauhassa. Laivan baarit ja käytävät olivat täynnä matkustajia. Herkästi matkapahoinvoivana mieltäni rauhoitti varma istumapaikka ja pahimman varalta wc ilman jonoa. Tähän pahimpaan ei onneksi tarvinnut turvautua, ja kuohuvat ja ruuat pysyivät vatsassa perille asti.

Lauttasaari Tallink Starin kannelta.

Vielä Helsingin Länsisatamassa sää näytti kauniilta. Ei mennyt kauaakaan, kun pääsimme keinumaan myrskytuulen aikaansaamille aalloille.

Paluumatka tänään onkin paljon leppoisampi. Tuulta ei nimittäin ole juuri lainkaan. Ruoka ja juomavalikoima on yhtä hyvä kuin tullessa, ja wifi näyttää toimivan erinomaisesti. Tax Free -ostokset olen myös saanut tehtyä. Istunkin tässä läppäri sylissä sohvaryhmällä, jossa ei ole muita kuin minä ja mieheni. Loppumatkan aion nauttia tästä ihanasta tasaisesta kyydistä, selaan ehkä Busineksen oman pienen Tax Free -myymälän listan, joka tuotiin minulle tähän sohvalle asti. Tai kenties otan pienet päiväunet.

Kannattaako Tallink Siljan Business Loungesta maksaa?
Nyt kun busineksen makuun on päästy, niin voisin hyvin kuvitella maksavani Busineksen 65 euron lisähinnan itsekin. Vähintäänkin menomatkalla, jolloin ruokailusta ei tarvitse heti huolehtia perille päästyä. Tallink Siljalla on Busineksen lisäksi myös Star Comfort Class, joka on muuten Busineksen veroinen, mutta tarjoiluna on snackejä, kahvia, teetä ja alkoholittomia virvokkeita. Lisähinta tälle on vain 20 euroa, joka kuulostaa varsin kohtuulliselta korvaukselta varmasta istumapaikasta, rauhallisesta ympäristöstä ja pienestä purtavasta.

Jos baletti, hyvät cocktailbaarit tai salakapakka Tallinnassa kiinnostavat, kannattaa pysyä kuulolla. Niistä kirjoittelen myöhemmin. Niitä odotellessa kannattaa käydä lukemassa Tallink Siljan kohdevinkit Tallinnaan.

Yhteistyössä: Tallink Silja

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram