Tämä on ehkä parasta vähään aikaan! Nimittäin pinnasänkyjen, matkarattaiden ynnä muiden vauvavermeiden vuokraus matkalla matkakohteessa.

Kirjoittelin Phuketin ensimmäiseen hotellillemme, että tarvitsemme hotellissa molempiin varaamiini hotellihuoneisiin yhden pinnasängyn. Vastaus oli, että pinnasängyn saa huoneeseen, JOS niitä on saapumishetkellämme vapaana. Mikä ihmeen jos? Eivätkö he näe varauksestamme, kuinka monta yötä majoitumme heillä? Eivätkö he tiedä, kuinka monta pinnasänkyä heillä on? Vai eivätkö he vain osaa laskea pinnasänkyjen määrää ja niitä tarvitsevia ja katsoa, onko sänkyjä tarvitsevia jo nyt enemmän kuin sänkyjä? Enpä ole ennen tällaisesta kuullut, varsinkin kun kyseessä on neljän tähden hotelli. No, nyt olen.

Las Melonerasin Cay Beach -hotellissa vauvansängyn sai takuulla. Olipa sisään tehty pyyhe-eläinkin :)

Vauvatarvikkeiden vuokraus matkalla
Sitten muistin, että muskarissa oli yhden äidin kanssa puhetta, että he olivat vuokranneet Kanarianlomallaan matkarattaat, ehkä muutakin. Ja palvelu oli toiminut erinomaisesti. Tarvikkeet oli toimitettu suoraan hotellille, eikä vuokrauksen kustannuskaan ollut ollut suuri. Ehkäpä Phuketissakin toimii samanlaisia firmoja.

Google siis esiin ja pinnasänkyjä metsästämään. Ensimmäisenä vaihtoehtona tuli Phuket Baby Rentals. Näytti todella hyvältä. Tähän päivään asti. Nyt kun yritin heidän sivuilleen, ei sinne enää päässyt. Jaiks. Ovat ylittäneet bandwidth limitin, mitä lie tarkoittaakaan. No, seuraava vaihtoehto oli Thailand Baby Rentals. Kenties siinä olisi luotettavampi firma. Heistä löysin jopa jotain positiivisia arvioita. Täytyy varmaan googletella lisää paremmalla ajalla. Ilman pinnasänkyjä emme nimittäin selviä.

Matkarattaita me emme tarvitse vuokralle. Meiltä löytyy jo muutamalla matkalla mukana olleet, parilla kympillä Facebook-kirppikseltä ostetut, ja hyviksi todetut matkarattaat. Ja täytyyhän sitä jollain lentokentällekin päästä. Mutta pinna-/matkasänkyä emme aio raahata mukana. Siinä on jo liikaa. Mikään kevyt matkaversio kun ei enää noin yksivuotiaalle kiipeilijälle sovellu.

Muutakin vuokralle?
Vuokratarvikkeiden joukosta löytyi myös mm. vauvojen pelastusliivit. Josko lähdemme koko porukka käymään veneretkellä. Olipa sivustolla myös aidallinen leikkikehä. Hahhaa :D Siinäpä olisikin ideaa, kun laitettaisiin pikkuneidit allasalueella leikkikehään. Itse voisi ottaa kirjan käteen ja rentoutua. Ei ehkä ihan pelkkä naurun asia, sillä yksi ruotsalaisperhe Gran Canarialla teki näin, joskin toivat altaalle huoneesta pinnasängyn, jossa lapsi leikki. Yhtä kaikki, vanhemmat loikoilivat rennosti aurinkotuoleissa kirjat kädessä, kun me kipitimme ryömivän Islan perässä, ettei hän mene pois varjosta, tai ainakaan molskahda uima-altaaseen. Ehkä toimivia tyylejä siis molemmat :)


Onko sinulla kokemusta vauvatarvikkeiden vuokraamisesta? Onko vuokraus toiminut hyvin?

Luksusta lapsiystävälliseen kevätmatkaan - kohteena Thaimaa

Ou jee! Nyt on pääsiäisen matka varattu. Lapsiystävällistä linjaa jatkaaksemme, valitsimme kohteeksi Thaimaan ja siellä Phuketin saaren.

Totta puhuen, en tiennyt tätä ennen mitään Thaimaasta. En mitään. Totta kai tiesin, että siellä on kuuma, palmuja, kauniita rantoja, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Mutta tuohon se taitaa jäädäkin. En ole koskaan aiemmin suunnitellut matkaa Thaimaahan. Se putosi kohdallani samaan kategoriaan Kanariansaarten kanssa: sinne ehtii sitten, kun on niitä lapsia, ja tarvitsee valita helppo, lapsiystävällinen ja helposti saavutettava kohde. Ja nyt on juurikin sen aika.

Matkasuunnitelma
Ensin ajattelimme lentää Bangkokiin, mutta päädyimme lopulta Phuketin lentoihin. Emme suoriin, (vaihto on Bangkokissa) mutta varasimme lennot Finnairin kautta perille saakka. Eipähän tarvitse sitten lasten kanssa säätää. Helppous ennen kaikkea. Aeroflotilla olisi ollut tarjolla lennot Moskovan kautta Phuketiin, eli myös yhdellä vaihdolla, mutta päätimme jättää tällä kertaa Aeroflotin ja Venäjän välistä. Hinta olisi ollut lähes puolet edullisempi, mutta Venäjä ja lentokoneet tähän maailmanaikaan eivät kuulosta rennolta vauvamatkailulta.

Phuketin olin tietenkin ennenkin kuullut, mutta nolona täytyy myöntää, että luulin sen olevan ranta/kaupunki/rantakaupunki. En ajatellut sen olevan kokonainen saari, vieläpä melko iso sellainen. Ei ollutkaan ihan yksinkertaista etsiä sieltä majoitusta. Vaihtoehtoja kun on satoja. Rantapallon lista Phuketin rannoista auttoi alkuun. Saman tien rajasimme useista eri rannoista pois Patong Beachin, saaren bilerannan. Muut rannat karsiutuivat yksitellen joko syrjäisen sijainnin tai tyyriiden hotellien puolesta. Jäljelle jäivät Kata Beach ja Karon Beach. Neljää tähteä vähempään en ajatellut suostua, joten sieltä valikoitui ihan kivan oloinen Chanalai Flora Resort Kata Beachiltä. Se on lähellä rantaa ja aluekin vilkkaampi kuin lomamme toisen hotellin sijainti. Hotelli on ilmeisesti parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta sen kestänee, kun tiedossa on toinen, todella hyvä hotelli. Se luksus.

Luksusta lomaan
Toinen majoitus meillä oli jo aiemmin valittuna, joka itseasiassa määritteli myös sen, minkä vuoksi päädyimme ylipäätään Phuketiin Thaimaan kaikista lomakolkista. Viiden tähden Marriott's Mai Chao Beach saaren luoteisosassa ja sen 125 neliön kahden makuuhuoneen huoneisto on matkamme luksus. Sentään omaa uima-allasta ei huoneistossamme ole (Kyllä, joissain huoneissa on!! Ja kyllä, sisällä huoneessa!!). Meiltä löytyy vain kaksi suihkua ja kaksi kylpyammetta, joista toinen makuuhuoneessa. Uima-allashan olisi kävelemään opettelevien lasten kanssa kaaos. Siinähän täytyisi olla valjaat mukana, jotta huoneessa saisi hengähtää edes hetken. Uima-altaaton huone on siis tähän hetkeen se luksuksempi.

Kuva: www.marriott.com

Onneksi emme kuitenkaan joutuneet pulittamaan täyttä hintaa hotellista. Ihan niin kalliille lomille ei äitiyspäivärahoilla lähdetä ;) Kiitokset vain vielä kerran hotellidiilistä!

Nyt vaan matkaohjelmaa suunnittelemaan. Maaliskuuhan on jo ihan pian :)

Matkavuosi 2015 - vauvan ehdoilla

Ajattelin, että en kirjoita koostetta vuodesta 2015. Eihän me missään käyty. Sitten aloin ajatella asiaa uudelleen. Islalle tuli ensimmäisenä matkavuotenaan viisi maapistettä. Ollaan me kai jossain käyty.


Vauvan ehdoilla
Vuosi 2015 oli aivan uudenlainen matkavuosi myös itselleni, ei vain pienelle vauvalle. Nyt oli ajateltava matkakohteet ihan toiselta kantilta kuin aiemmin. Ei pitkiä lentoja, ei montaa vaihtoa, hygieniatasot kohdillaan. Piti myös pohtia, millä paikanpäällä liikutaan. Tarvitaanko turvakaukaloa, vai selvitäänkö julkisilla liikennevälineillä. Jo taksimatka vaatii turvakaukalon raahaamisen. Lentokentältä on siis päästävä muilla avuin pois. Vielä ei tarvinnut pohtia sitä, saako periltä vauvanruokaa ja vaippoja. Teimme niin lyhyitä matkoja, että nämä mahtuivat mukaan koko matka-ajan tarpeiksi.

Alkuvuonna Oulussa
Loppuvuoden 2014 Barbadoksen matkan jälkeen aloin olla jo raskauden viimeisellä kolmanneksella. Eli ei enää lentomatkoja minulle. Käväisin enää työmatkalla Oulussa, ja siihenkin tarvitsin lääkäriltä lupalapun, joka täytyi toimittaa lentoyhtiölle ennen lentoa. Ymmärrän kyllä täysin, etteivät he halua synnyttävää äitiä lennolle. En minäkään haluaisi.


Vauvamatkailun alkeet kotimaassa
Lähdimme ensimmäiselle matkalle junalla Islan kanssa hänen ollessa kuukauden ikäinen. Kyllä jännitti. Molempia. Mutta hyvin selvittiin. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut kuin lasten leikkiä. Paljon me myös autoiltiin kesän aikana, mutta ei Islasta silti autoilijaa tullut. Edelleen Isla viihtyy automatkoilla juuri sen aikaa mitä hän nukkuu.

Päivä Tukholmassa -risteily
Kotimaan autoilun ja mökkeilyn päätteeksi lähdimme päivä Tukholmassa -risteilylle. Nyt katsottuna taaksepäin, vauvamatkailu on kyllä helppoa, kun vauva on alle nelikuinen. Ei kiinteitä ruokia, ei ryömimistä, konttaamista, kiipeämistä, ja paaaljon paaaljon unta. Isla kulki mukana kuin käsilaukku. Kallisarvoinen sellainen ;)

Talo Italiassa
Heinäkuussa lähdimmekin jo Islan ihka-ensimmäiselle lentomatkalle. Olimme vuokranneet kolmen perheen kesken talon Italian Tortoretosta. Jännitin matkaa ennen Islan syntymää, ja vielä muutaman viikon syntymän jälkeenkin. Mutta niin se vain meni, kuten moni oli sanonut, että kun vauva on noin kuuden viikon ikäinen, alkaa rakentua jonkinlainen ajatus siitä, mitä sitä oikein on tekemässä. Ihan kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi uskaltauduimme varaamaan matkan ennen Islan syntymää. Matka meni todella hyvin.

Autoilua Virossa
Heinäkuun huonot säät sai meidät etsimään vielä kolmatta ulkomaanmatkaa parempien säiden toivossa. Kohtuuhintaisia äkkilähtöjä ei ollut tuolloin kuin Kreikkaan, ja sen hetkisten Kreikan ongelmien vuoksi se ei houkuttanut vauvamatkalle. Päädyimme ystäväperheen kanssa Viroon ja siellä vanhan vankilan raunioille Rummuun. Parempia säitä emme löytäneet, mutta matka oli silti onnistunut.

Remppaa remppaa ja vielä vähän remppaa + muutto siihen päälle
Sitten rento vauvailu loppuikin. Hetkeksi. Pieneksi kolmen kuukauden hetkeksi. Löysimme räjäytyskuntoisen kodin, ja siinä syksy sitten vierähtikin. Ehdin sentään suunnitella Kööpenhaminan reissun ja mieheni sai varattua meille Kanarian loman jouluksi. Muuta matkailuun tai mihinkään muuhunkaan liittyvää ei sitten rempan ja muuton lisäksi tehtykään. Huh. Onneksi tuo aika on nyt ohi!

Marraskuinen miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuun alussa olimme siskoni ja hänen kahden pojan sekä vanhempiemme kanssa Köpiksessä. Jos ei kesän säät Italiaa lukuunottamatta suosinut, niin Kööpenhaminassa oli todella kaunis aurinkoinen sää. Tästä en ole vielä ehtinyt blogiin mitään kirjoitellakaan, mutta tuloillaan on. Remppa ja muutto vauva-arjessa vei voimat ja innostuksen totaalisesti. Kanarian aurinko palautti sen, ja taas aivot toimivat niin, että saan tekstiä aikaiseksi.  

Joulu Gran Canarian auringon alla
Vuosi päättyikin sitten aurinkoon ja lepoon. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nyt huomasin ensimmäisen kerran, miten paljon aurinko ja valo todella antavat energiaa. Enhän ollut väsynyt syksyn työkiireistä, kun en käy töissä. Rempastakin ehdin jo toipua matkaan mennessä. Ja Isla nukkuu edelleen hyvin öisin. Paluun jälkeen olen kittaillut ja maalaillut viimeisiä rempanrippeitä, järjestellyt kaappeja, ja ties kuinka mones blogipostaus tämäkin on :D

En muista koska viimeksi olisi ollut tällaista vuotta, etten olisi ollut ollenkaan Euroopan ulkopuolella. Siitä voi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta aikaa. Toivotaan, että seuraavaan tällaiseen vuoteen menee ainakin se kymmenen :) Sentään tämän vuoden osalta tuo tulee heti kuitattua jo maaliskuussa Thaimaan matkalla.

Lentämisen autuas ihanuus

Vihaan lentämistä! Näin ajattelin kuuden tunnin ja viiden minuutin lentomatkan puolivälissä. Kyllä: puolivälissä. Ei voi olla vielä PUOLET matkasta jäljellä. Onko tämä tosiaan tämän arvoista? Istua paikoillaan vauva sylissä, nukkuvana tai hereillä hääräten. Tyytyväisenä toki, kuten Isla yleensä. Mutta piru vie, kun jalat puutuvat ja selkäkin on ihan mutkalla. Käsistä pystyin erottmaan yksittäiset lihakset, sillä joka toinen niistä kramppasi.

Me saatiin hurjasti helpotusta matkaan, kun lentoemäntä kävi pyytämässä vieressämme istuvan naisen muualle istumaan, jotta Isla saisi oman paikan. Voi miten ystävällistä! Raajani saivat olla rauhassa. Mutta silti. En pidä lentämisestä. Voidaanko olla jo perillä?

Edellisestä yli neljän tunnin lennosta on vierähtänyt jo vuosi. Miten vuodessa ehtii näin unohtaa, mitä lentäminen on? Ei vauva kuitenkaan niin paljoa matkustamista hankaloita. Meitähän on kaksi aikuista ja lähes aina oloonsa tyytyväinen vauva. Plus se ylimääräinen penkki. Pystyimme muun muassa syömään molemmat samaan aikaan vapain käsin. Sillä välin Isla leikki omalla penkillään.

Lopulta lentomatka oli aika nopeaan ohi. Ei se kuusi tuntia ja viisi minuuttia nyt niin pitkä ollutkaan. Ehkä olin asennoitunut lyhyeen lentomatkaan ja petyin kun matka olikin ajatuksiani pidempi. Ne petolliset ennakko-odotukset. Niiden kanssa ei pitäisi matkustaa ollenkaan. Jätän ne tästä lähtien kotiin.

Seuraavana aamuna perillä, uima-altaan reunalla fiilis oli jo täysin toinen. Aurinko paistoi, altaalta kuului molskahduksia, ja merestä tasainen kohina. Miten olinkaan edes ajatellut, etteikö lentomatka olisi tämän arvoista. Kyllä se on. Ei pidä käsittää väärin. En silti pidä lentämisestä. En todellakaan. Se nyt vain sattuu olemaan se pakollinen paha, joka täytyy kärsiä. Miten sitä muuten pääsisi kokemaan uskomattoman upeita uusia asioita. Tai vanhoja tuttuja palmunlehtien havinoita ja meren kohinoita.

Tässä jo selailenkin lentotarjouksia ja mietin, että mitenhän pitkälle sitä 1-vuotiaan kanssa jaksaisi lentää. Jaksaisikohan ihan maapallon toiselle puolelle asti? :)

Hyvä kiertämään auringonlaskukuvilla

Viettämämme jouluviikko Gran Canarialla oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen ajankohtaan nähden. Ihanaa! Aurinkoa ja valoa uskalsin odottaa, mutta lämpö oli plussaa. Hotellimme Cay Beach Meloneras sijaitsi lähellä merenrantaa, joten näimme auringonlaskun joka päivä hotellin uima-altaalta käsin.

Rantaviivaa pitkin Las Meloneraksesta Maspalomasiin kulkee kävelytie, jonka varrella on muutamia ravintoloita. Yhtenä iltana päätimme käydä ihastelemassa auringonlaskua aivan rantaviivasta käsin. Valitsimme lähimmän ravintolan terassin, tilasimme lasilliset viiniä ja jäimme odottamaan auringonlaskua.

Laiskana en jaksanut nousta pöydästä ottamaan kuvia auringonlaskusta, kun auringonlaskuja on tullut kuvattua vaikka kuinka paljon. Eihän se aurinko ole mihinkään muuttunut, ja merikin näyttää samalta missä päin maailmaa ikinä onkaan.

Rantaan oli tullut paljon muitakin ihastelemaan auringonlaskua, joten mitään mahdollisuuksia ei penkistäni käsin ollut ottaa kuvaa niin, etteikö kuvassa olisi ollut auringon lisäksi ihmisiä. Näin jälkikäteen katsottuna, se olikin vain hyvä asia.

Espanjalainen pariskunta katseli auringonlaskua rantakadun kaiteella istuskellen ja näyttivät todella kuvaukselliselta. Ajattelin, että ei kai sen niin väliä, vaikka kuvassa onkin pariskunta, jota en tunne ja nappasin pari kuvaa. Niistähän tuli hyviä!

Sitten ajattelin, että jos joku olisi minusta ottanut vastaavat kuvat, niin varmasti haluaisin kuvat itselleni. Tuumasta toimeen ja kävin kysymässä, josko pariskunta haluaisi kuvat itselleen. Sain meiliosoitteen ja lupasin lähettää kuvat matkan jälkeen heille. Pariskunta vielä huikkasi kiitokset lähtiessään (mitä me ei tosin sillä hetkellä tajuttu, kun olimme niin omissa oloissamme). Kiva, selkeästi olivat sitä mieltä, että on mukava saada kuvat itselle.

Oli aika pyytää lasku. Minä vielä menin poseeraamaan Islan kanssa kaiteelle muiden auringonlaskunkatselijoiden poistuttua paikalta. Mieheni huitoi minut pian takaisin ja kertoi, että meidän lasku olikin jo maksettu. Hetken ihmettelin, kun emmehän me tunteneet ketään. Ja kuka nyt perheen laskun maksaisi, heh :D Sitten muistin auringonlaskukuvat. Ei ole totta! Olipa mukava ele pariskunnalta! Siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Matkustustaidot ruosteessa?

Matkustan nykyään selkeästi liian vähän. Aivan liian vähän. Ote matkailuun ja matkojen suunnitteluun on ollut täysin kateissa koko syksyn. Syytettäköön siitä taas uuden kodin remppaa ja muuttoa painottaen, että vauva oli mukana siinä projektissa. Mutta en olisi osannut arvata miten rapakuntoon sitä muutamassa kuukaudessa ehtii vajota. Oltiinhan me Köpiksessäkin vain pari kuukautta sitten, ja se meni kaikilta osin hienosti!

Nyt tuleva Canarian matka on tähän mennessä ollut kyllä suorastaan huvittava suoritus omalta osaltani. Ensinnäkään en edes vilkaissut matkavaihtoehtoja, vaan mieheni valitsi minne mennään ja varasi matkan. Minä vain siirsin rahaa tilille. Helppoa matkaamista :) Ajatuksissa on ollut, että jotain selvittäisin ennakkoon, mutta nyt näyttää siltä, että sekin jää vain haaveeksi. Kysyin kyllä ravintolasuosituksia työkaveriltani, kun huomasin hänen olleen samaisessa paikassa pari viikkoa sitten, mutta siihen ponnistukseni jäivätkin.

Kaikkein eniten minua kuitenkin häiritsee se, että en osaa enää pakata. Aloitin pakkausvalmistelut jo viikkoa ennen matkaa. Yleensä vitkuttelen, vetelehdin ja kiukuttelen vielä viimeisenä iltana, kun en millään haluaisi alkaa pakata. Nyt kun aloin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni ja taputtelin itseäni olalle, kun kaikki tavarat ovat jo pakattuna viikkoa ennen matkaa, huomasi mieheni ihan muutaman pienen puutteen. En ollut pakannut aurinkorasvoja, en rantapyyhkeitä, en kameraa, en aurinkolaseja, en bikineitä. Ja, kröhöm, en passeja. Hupsista keikkaa. En halua edes kuvitella, mitä kaikkea tulee jäämään kotiin. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen, että ne passit on tulossa mukaan. Ja lentoliput. Muut kai saa ostettua sitten paikan päältä?

Tarvinneeko sitä näihin maisemiin passin ja matkalippujen sekä aurinkorasvan, rantapyyhkeen, kameran, aurinkolasien ja bikineiden lisäksi jotain muuta?

Paluu lapsuuden lomamaisemiin

Nyt on päästy tähän pisteeseen. Nimittäin Canaria-pisteeseen. Matka on varattu ja lähtökin jo parin viikon päästä.

Monen monta vuotta olin sitä mieltä, että en lähde Canarialle. Sen aika on sitten kun on niitä lapsia ja matkakohteen valinnassa käytännöllisyys menee kiinnostavuuden edelle. Ja kappas. Nyt on sen aika, kun viikoksi ei viitsi alle vuoden ikäisen vauvan kanssa lähteä kovin monen aikavyöhykkeen yli. Ja kun ei vielä kovin aktiivinen voi tai jaksa olla, niin sama se minkä maan uima-altaalla makaa.

Paluu lapsuuteen
Gran Canaria ja sielä Bahia Feliz oli minun ensimmäinen etelänlomakohteeni. Varmaan se on ollut 80-luvulla aika monen muunkin. Muistelen, että isosiskoni oli se, joka sai muun perheen houkuteltua matkaan. Siellä me siskon kanssa poseerataankin niin kovin eksoottisten kasvien ympäröiminä ja uima-altaalla koristekivien päällä. Ja nyt se ympyrä sitten sulkeutuu, ja pian lähestyy Islan ensimmäinen Canarian, joskaan ei etelänloma.

80-luvun asuvalinnat olivat kyllä mitä parhaimpia. Minulla näyttää olleen ihan tosi hauskaa, heh :D

Eteläisen Gran Canarian Las Meloneras
Parin viikon päästä lähdemme siis myös Gran Canarialle, mutta emme Bahia Feliziin, vaan sen viereiseen Las Melonerakseen. Täytyi vielä kerran tarkistaa kohde. Varasimme nimittäin matkan kesken rempan ja muuton. Tai siis mieheni varasi matkan kesken rempan ja muuton. Minä en edes vilkaissut vaihtoehtoja. Mitä sitä suotta, Canariahan on Canaria :)

Tiedän, että olen todella tietämätön Canariansaarista. En ole koskaan ottanut selville mitä kaikkea siellä on ja mitä eroa milläkin saarilla on. Lapsenahan sitä vain lähdettiin valmismatkalle ja luettiin R-kioskilta haetusta Fritidsresorin matkaoppaasta ne muutama kappale kohteen kuvausta. Mitä sitä muuta pakettimatkalaisena tarvitseekaan. Sehän on ihan syystä pakettimatka.

Odotankin kovasti sitä, että pääsen yllättymään positiivisesti Las Meloneraksesta. No, ehkä vielä enemmän odotan sitä, että näen aurinkoa enemmän kuin pari tuntia päivässä. Mutta jos vielä kohdekin on mukava, niin sehän on vain plussaa.