maanantai 27. lokakuuta 2014

Neljä keinoa päästä Karibian tunnelmaan ilman Karibiaa

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, kostean lämmin tuuli viilentää muuten paahtavaa kuumuutta. Uima-altaan vesi viilentää siellä lepääviä varpaita, ylöspäin katsoessa en näe muuta kuin tuulessa lempeästi lepattavat palmunlehdet. Ei tarvitse muuta tehdä kuin sekoittaa toisella kädellä raikasta mojitoa ja toisella käännellä kirjan sivuja.



Tai sitten ei.

Syksy, sade ja pimeys. Ulos katsoessa ei tule järin energinen olo. Lumi jo antoi pientä esimakua siitä, miten ihanan pirteä ja valoisa loppuvuosi voisi olla. Mutta ei. Karibian lomaankin on vielä muutama viikko. Tuntuu siltä, että puhtia ei riitä niin pitkälle.

Ei auta muu kuin olla luova ja yrittää päästä Karibian tunnelmaan kotosuomesta käsin. Tässä omat parhaat ideani:

1. Karibian rytmejä Himo Clubilla
Olen kolunnut tanssikouluja useampiakin, ja niistä ehdottomasti paras on Himo Club. Opetus on tasokasta, mutta pingottaa ei tarvitse. Päin vastoin. Tunneilla pääsee irroittelemaan täysillä. Karibian rytmeissä pääsee sheikkaamaan ainakin maanantaisin ja torstaisin reggaeton ja dance hall -tunneilla. Löytyy tuntivalikoimista paljon muitakin rytmejä, ja jos haluaa päästä bikinikuntoon oikeaa Karibian reissua varten, löytyy siihenkin ratkaisu Skinny Jeans -tunnilta.

Himon tunnin jälkeen et edes huomaa pimeyttä ja vaakatasoista vesisadetta.

2. Kosteutta ja kuumuutta
Siitä on jo ainakin pari vuotta kun olen viimeksi ollut Flamingo Spassa. Mutta siitä jäi hyvä mieli. Paikka on rauhallinen, rento ja mikä tärkeintä, siellä on lämmintä ja kosteaa. Yritin jo tälle päivälle houkutella miestäni, että olisimme menneet illaksi rentoutumaan saunoihin ja ottaneet jotkin kivat hieronnat, mutta en onnistunut. Yritän ehdottomasti vielä uudelleen lähiviikkoina.

3. Jääpalat kilisemään lasissa kotisohvalla
Eikä tarvitse edes lähteä kotoa, sateeseen asti päästäkseen Karibian tunnelmiin. Youtubesta vaan Daddy Yankee soimaan ja lasillinen mojitoa kouraan. Tämän tahdissa jääpalat saa varmasti kilisemään lasissa, eikä kylmä ulkona puhaltava tuuli tunnu enää missään :)



4. Costaricalaista mustapapukeittoa
Costa Rican isäntäperheeni äidin tekemistä perinteisistä costaricalaisista ruuista mustapapukeitto oli ihan ehdoton suosikkini. Ensinäkemältä se oli todella epäilyttävän näköistä - mustaa lientä kulhollinen, jossa killuu repaleinen harmaa möntti. Siihen viereen kulhollinen riisiä. Ennen ruokailun aloittamista oli pakko kysyä, mikä se lilluva möntti oli. Huoli lähti, kun saimme tietää sen olevan uppomuna. Ja mikä ihana makuelämys. Koranterilla ja paprikalla maustettua mustapapukeittoa. Nam.

Olen jo muutaman vuoden ajatellut tekeväni sitä (sitä varten ostamistani pavuista ehti mennä päivämäärä umpeen - ja nehän eivät ihan vuodessa-parissa vanhene, hups). Kerran jo Suomessa sitä kokeilin, ja toistekin sitä on saatava. Tiedän ainakin yhden varman syöjän papukeitolleni ;)

Costa Rican matkailusivustolta löytyy ihan kelpo resepti siihen, joskin siinä neuvotaan tarjoilemaan keitto maissitortillojen kanssa. Minun keittoni tulee Costa Ricassa opitun riisikulhollisen kera.

Tällä jos millä minä pääsen Karibian tunnelmaan. Olihan Costa Rica ensikosketukseni Karibian makuihin.

Cahuita, Costa Rica


Löytyykö keneltäkään muuta vinkkejä rentouttaviin hetkiin syksyn pimeyttä vastaan?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Paratiisi keskellä metsää

Kroatian matkaajat suuntaavat lähes poikkeuksetta Kroatian saaristoon. Onneksi ystäväni oli perillä siitä, ettei saaristo ole ainoa Kroatian kohokohdista. Plitvicen kansallispuisto on yksi Kroatian tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja myös me käytimme kolmen vuoden takaisesta parin viikon Kroatian reissusta päivän Plitvicessä.



Matkasimme Plitviceen bussilla Splitistä. Suoraa bussia ei ollut, mutta vaihdos onnistui helposti. Perille pääseminen ei niinkään. Emme olleet ottaneet mukaan karttaa, ja yllätykseksi tuli, että Plitvicessä onkin kaksi sisäänkäyntiä. Välimatka niiden välillä oli muutama kilometri, ja tietenkin jäimme bussin kyydistä juuri väärän sisäänkäynnin kohdalla. Onneksi majoituksessamme oli niin ystävällinen omistaja, että hän haki meidät perille autolla. Rinkkojen kanssa muutaman kilometrin ylimääräinen kävely ilman karttaa ei olisi ollut mikään miellyttävä kokemus.



Lähdimme kansallispuistoon aamulla heti puiston auettua. Jo matkalla puistoon näimme lumoavan turkoosia vettä puiden raoista.



Ja näkymät vain paranivat puistoon sisäpuolella.




Puisto koostuu kuudestatoista järvestä ja useista vesiputouksista, jotka ovat muodostuneet Korana-jokeen. Puistossa on useita eri tasoisia kävelyreittejä.


Me taisimme kävellä näistä aikalailla jokaisen reitin. Ja itseasiassa yhdessä vaiheessa lähdimme vahingossa pidemmälle reitille kuin oli tarkoitus, mutta se vahinko oli hyvä vahinko. Pääsimme hieman korkeammalle, ja näkymät olivat upeat. Yhden pätkistä menimme myös lautalla. Laiskempi puistossakävijä voisi hyödyntää sitä molempiin suuntiin.



Osa matkasta kannattaa kuitenkin ehdottomasti kävellä. Järvien läpi menee pitkospuita, eikä kokemus ole varmastikaan sama vain katsomalla niitä lautan kyydistä.



Eikä Plitvicessä tarvitse siis todellakaan olla mikään urheilija. Me kävelimme melkein kaiken mahdollisen, ja silti pidimme hyvin evästaukoja, ja nukuimme myös päiväunet nurmikolla.




Kiire ei puistossa kannatakaan olla, nimittäin kauneuden ihmettelemiseen menee aikaa.



Vesi oli aivan turkoosia, todella paljon turkoosimpaa kuin mitä kuvat antavat ymmärtää, ja todella kirkasta. Pohjaan asti näki helposti.



Suosittelen ehdottomasti irtautumaan Kroatian matkalla saaristosta ja tutustua myös Plitvicen kansallispuistoon. Kuvista tätä kauneutta ei pääse kokemaan sellaisena kuin se on luonnossa.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Unelma kilpikonnista - onnistaisiko Barbadoksella?

En ole koskaan nähnyt kilpikonnia munimassa rantahiekkaan.

Costa Ricassa tähän olisi ollut mahdollisuus, mutta en muista miksi jätimme sen välistä. Olikohan aikataulumme parin viikon roadtrippimme jo valmiiksi niin tiukkaan aikataulutettu? Toisaalta Costa Rican kodistamme Santo Domingo de Herediasta ihan mille tahansa Costa Rican rannalle oli vain muutaman tunnin bussimatka. No, koko puoli vuotta Costa Ricassa oli kyllä täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, että ehkä ne kilpikonnat vain jäivät, kun ei enää jaksanut kokea uutta.



Costa Ricasta on jo aika monta vuotta aikaa, ja aika monta matkaakin on sen jälkeen tullut tehtyä, mutta munivien kilpikonnien kanssa en ole vielä sattunut samaan paikkaan.

Voisiko meillä käydä nyt niin hyvä tuuri, että kilpikonnat olisivat munimapuuhissa Barbadoksella vielä joulukuussa?

Yleinen munimisaika Barbadoksen kilppareilla on toukokuusta lokakuuhun, mutta ajoittain kilpikonnia on nähty rantahiekoilla myös joulukuussa. Ja mehän olemme Barbadoksella joulukuussa. Voih, mitä ajatuksia voisin kilpikonnaäideille lähettää, jotta edes muutama tulisi munimaan munansa silloin. Edes yksi.

Tämä jättiläiskilpikonna on Galapagossaarilta. Näitä ei kannattane odottaa Barbadoksen rantaan munimaan.


Costa Rican ajoista muistelen, että kilpikonnanmunimisiretket oli täyttä arpapeliä. Jos eivät kilpikonnat tule munimaan rannalle juuri sinä yönä kun olet vahdissa, niin sitten ne eivät tule. Eli vaikka joitain kilpikonnia olisi vielä tulossa Barbadokselle Southern Palms Beach Clubin rannalle munimaankin, niin eivät ne välttämättä osu juuri sille yölle, kun me olemme niitä odottamassa.

Tämä on kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Toivottavasti meitä onnistaa :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Jouluksi Barbadokselle

Lennot varattu. Hotelli varattu. Ja enää pari kuukautta aikaa lähtöön!



En edes muista koska olisin ollut matkalla viimeksi niin, että olisin ollut koko kaksi viikkoa samassa hotellissa. Täytyi oikein kaivaa tietoa, koska en oikeasti muistanut. Ja niin se taitaa olla, että olen tasan kerran elämässäni ollut lomalla paikoillani, majoittuen yhdessä samassa hotellissa koko kahden viikon matkan ajan. Se oli tyttöjen kanssa Kosilla, Kreikassa noin vuonna 2000. Vai olimmekohan myös seuraavan kesän Rodoksen reissulla kaksi viikkoa??

Oli miten oli. En ole paikoillaan pysyvää tyyppiä. Kahteen viikkoon pystyisi äärimmäisen rennosti ottaen sisältämään ainakin neljä eri majoitusta eri puolilla kohdetta. Kuten esimerkiksi Seychelleillä, jossa olimme kolmella eri saarella, neljässä eri majoituksessa. Kiire ei tullut, mutta ei aivan vielä tylsääkään.



Mitenhän nyt käy? Yksitoista yötä samassa paikassa. Huh, kuulostaa paljolta.

Barbadoksella pitäisi olla kyllä paljon puuhaa, mutta koska mieheni ottaa leijasurffivermeensä mukaan, aloin minä jo kasvattamaan pokkarivalikoimaani Hulluilla Päivillä. Sain tosin vasta neljä kasaan. Tarvitsen ainakin tuplamäärän.



Toisaalta on ihan virkistävää päästä koluamaan kokonainen saari päästä päähän ja rannasta rantaan läpikotaisin. Karibian risteilyiden yhden päivän pysähdyksillä kun on aina pitänyt valita parhaat päältä. Kaikkea ei ole voinut nähdä ja tehdä. Nyt saan lukea koko Barbadoksen Lonely Planetin kannesta kanteen ja laputtaa vaikka jokaisen sivun "must do" -merkinnöillä.



Silti jännittää. Tämähän on ihan uutta! Tuleeko tylsää? Loppuuko pokkarit kesken? Loppuuko kaikki tekeminen?

Innolla kuitenkin odotan miten käy. Ehkä olen tullut vanhaksi ja nautinkin paikoillaan olosta. Ei tiedä ennen kuin kokeilee :)


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Älä osta lentoja perjantaina

Viime perjantaina olin ajatellut varata vihdoin joulumatkamme lennot, mutta voi tylsyyksien tylsyys. Lennot olivat kallistuneet reilulla parilla sadalla eurolla henkeä kohti. Mitäs nyt? Lähdetäänkö etsimään vielä jotain toista kohdetta, vai tyydytäänkö köyhtymään joulun matkan vuoksi aiottua enemmän.

Emme osanneet päättää. Tietenkin näin kävi, kun olimme jahkanneet kohteen kanssa ja miettineet minne menemme. Olisi pitänyt tehdä päätös aiemmin.

Vai olisiko?



Mieheni löysi artikkelin, missä ohjeistettiin, että lentoja ei kannata ostaa perjantain ja maanantain välisenä aikana. Lentoyhtiöiden tarjoushinnat eivät ole voimassa useinkaan näinä päivinä. Olen aiemminkin huomannut, että lentohinnat kallistuvat joskus muutaman päivän ajaksi, ja tippuvat jälleen aiemmalle tasolle. En tosin koskaan ollut huomioinut, että viikonpäivällä olisi merkitystä. En myöskään ole koskaan pohtinut matkakohdetta näin kauaa. Usein jos haluan jonnekin lähteä, varaan lennot saman tien. Mitä sitä odottelemaan.

Päätimme kokeilla, josko "älä varaa perjantaisin" -sääntö pitää paikkaansa.

Tiistaina katsoin heti herättyäni lentojen hinnat, ja niin vain oli. Lennot olivat jälleen samalla tasolla, kuin mitä ne olivat vielä torstaina. Mutta. Iltapäivällä hinnat olivat taas korkeammalla.

Seuraavana aamuna sama. Ensin hinnat olivat alhaalla, muutaman tunnin päästä ylhäällä. Sitten taas alhaalla ja taas ylhäällä. Tähän ei auttanut edes vastikään uutisoitu kikka, että kun poistaa evästeet ja sivuhistorian koneelta, luulee lentojen hakusivusto sinun olevan uusi käyttäjä, ja antaa jälleen edullisempia hintoja. Hinnat vain pomppivat ylös ja alas, eikä alhaisia hintoja meinannut ehtiä nappaamaan. Muutaman kerran missasimme edulliset lennot, mutta saatiinhan ne vihdoin kiinni. Eikä päästetty enää karkuun.

Tämä tulee olemaan joulun kotirantamme :)


En siis tule tästä eteenpäinkään varaamaan lentojani minkään viikonpäivän sellaisena hetkenä, kun lentojen hinnat eivät ole sitä mitä haluan niiden olevan. Ostan siis lentoni juuri silloin, kun ne ovat sen hintaiset kun olen niistä valmis maksamaan. Helppoa, eikö totta? :)

torstai 2. lokakuuta 2014

Tuo Kreikka kotiisi

Me toimme.

Parasta Kreikassa on ehdottomasti ruoka. Onneksi kreikkalaisen ruoan nauttiminen ei rajoitu pelkkiin Kreikan matkoihin, vaan Kreikan voi myös loihtia oman kodin keittiössä (tai kuten tässä tapauksessa, appivanhempien keittiössä). Tarvikkeitakin saa Suomen kaupoista todella laajasti. Me tosin toimme Kreikasta tuliaisiksi oliiviöljyä, valmista tapenadea ja oliiveja - ja ei kun grilli kuumaksi.

A-osana kreikkalaisessa ateriassamme oli souvlaki porsaasta, eli käytännössä porsaanlihaa ja kasviksia grillitikuissa. Emme tainneet tähän käyttää mitään erityistä ohjetta, mutta Puolialaston kokki -blogissa näyttäisi olevan oikein kelvollinen resepti - se tosin lampaasta, mutta myös porsas kelpuuttanee ohjeen marinadin hyvin.



Tsatsiki ja fetasalaatti kuuluvat toki myös kreikkalaiseen ateriaan, emmekä jättäneet niitä välistä. Tsatsikin olemme joskus oikaisseet ostamalla joko täysin valmista versiota tai sitten käyttämällä pohjana Creme Bonjour Cuisine valkosipuli & yrtit ja tuunanneet sitä tuoreella kurkulla ja lisävalkosipulilla. Kaikkein parasta toki tulee, kun tekee tsatsikin alusta asti itse. Tällä erää hyödynsin Valion tsatsikireseptiä, mutta sitäkin taisin tuunata useammalla valkosipulilla. Anopin kasvimaalta taisi sekaan päästä mintun lisäksi myös muita yrttejä.

Pitaleipää emme leiponeet, vaan tapenaden alle sai kelvata kaupan paistopisteestä valmiina ostettu vaalea leipä.



Mitään hifistelyä tämä ateria ei ollut. Ei alku- ja pääruokia erikseen, vaan kaikki samalle lautaselle yhtä aikaa ja kimppuun.



Pieni pakollinen suomalaisen kesän osiokin lautaselle eksyi. Kuka löytää eksyneen osan? :)